Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että on ollut jo vuosikausia onnellinen?
02.06.2012 |
Elämäni on tasaista, seesteistä ja onnellista. Olen tyytyväinen niin parisuhteeseeni, työhöni (vaikka pätkissä mennäänkin ja tulevaisuus on aina vähän katkolla), harrastuksiini, kroppaani, kotiini jne. Millään osa-alueella ei ole sellaista fiilistä, että pitäis saada muutos aikaiseksi tai että muuten vaan ei homma toimi.
Lähinnä toivon, että meno jatkuisi tällaisena seuraavat kymmenen vuotta. Mitään (muita) viiden vuoden tavoitteita ei ole. Onko kyse luonteesta, vai olenko oikeasti vaan hemmetin onnekas?
Kommentit (21)
pitäsköhän sun mennä tutkituttamaan pääsi, kyllä jotain ikäkriisiä vähintään pitäs olla menossa. Kerropa pituutesi ja painosi, niin siitä vähintään me löydetään jotain huomautettavaa, ja voisit myös kertoa vähän ukostasi ja lastesi todistuksen numerot, niin päästään nakertamaan sitä onnellisuuttasi.
Ei vaines. Ole onnellinen täysillä. Ja jaa onneasi muille.
Pituus: 160 cm (Eli ihan liian lyhyt, eks jee mammat?)
Paino: 54 kg (Aivan armoton läski, vai mitä?)
Ukkoni: Ohjelmistosuunnittelija ja osakas IT-firmassa. (Kaamee nörtti, miehen pitää olla mies ja kaivaa vähintään ojia työkseen!)
Lasten todistukset: Eh, ei ole lapsia! (Tää viimeistään katkaisee mammojen kameleiden selät.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Eh, ei ole lapsia! (Tää viimeistään katkaisee mammojen kameleiden selät.)
Ap
[/quote]
No tässähän se syy sun onnellisuuteen just on. Oot valinnu ihan oikein.
Ja miehesi varmaan myös tienaa aika hyvin. Kyllähän sellasen miehen kanssa on hyvä elää : )
Et kertonut ammatistasi: mitä teet työksesi, kun kerran olet siinä onnellinen?
Et kertonut ammatistasi: mitä teet työksesi, kun kerran olet siinä onnellinen?
Työni: Tutkija
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan, kun vuosia kuluu niin huomaat että alat kaipaamana jotain muutakin, toiv.ei liian myöh. silloin. Minäkin olen onnellinen ja minulla on vielä kaksi lastakin. :D
on olla onnellinen? Jos esim. mieleesi tulee, että mitäs jos mies huomenna jättää/sairastun syöpään jne, niin mitä ajattelet, että mielialasi ei laske? Mitä ajattelet kuolemasta, omasta ja muiden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisuuteen ei kuulu onnellisuus. Pitää olla vähintäänkin alakuloinen, enimäkseen masentunut....
vaan, kun vuosia kuluu niin huomaat että alat kaipaamana jotain muutakin, toiv.ei liian myöh. silloin. Minäkin olen onnellinen ja minulla on vielä kaksi lastakin. :D
Että tähän elämään kyllästyisi ja alkaisi kaivata muutosta. Ei vaan ole tullut vastaan tällaista tarvetta ja ikää on jo 35 vuotta. Saman miehen kanssakin olen ollut jo 17 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olla onnellinen? Jos esim. mieleesi tulee, että mitäs jos mies huomenna jättää/sairastun syöpään jne, niin mitä ajattelet, että mielialasi ei laske? Mitä ajattelet kuolemasta, omasta ja muiden?
Mnäkin toivon, ettei elämäni muuttuisi juuri lainkaan 10 vuoteen. Olen 40-vuotias lapseton muuten.
Totta kai mielialat laskevat välillä, on väsynyt, hermostunut, ärtyisä tai huolestunut. Ei minun onneani pilaa se, että mietin vaikka, miten voisin sen menettää. Voisi kai niinkin elää, että aina itsensä onnelliseksi tuntiessaan googlaisi aivokasvaimen oireita tai lukisi maailman pahuudesta, että mieliala laskisi.
on olla onnellinen? Jos esim. mieleesi tulee, että mitäs jos mies huomenna jättää/sairastun syöpään jne, niin mitä ajattelet, että mielialasi ei laske? Mitä ajattelet kuolemasta, omasta ja muiden?
Elämässä tuntuu olevan kaikki kohdallaan, en osaa kaivata mitään mitä minulla jo ei olisi. Tottakai miehen - tai kenen tahansa muun - sairastumisen ajatteleminen kauhistuttaa, mutta luotan kuitenkin itseeni ja siihen, että siitäkin selvittäisiin. Tähän mennessä olen kuitenkin kokenut vastoinkäymisiä (esimerkiksi yksi vuosi nuoruudestani oli niin rankka, etten muista siitä mitään!) ja aina olen noussut takaisin jaloilleni. Kuoleman läsnäoloon heräsin tosiaan tuolloin teininä ja tiedän, miltä tuntuu menettää elämän tärkein ihminen äkisti. Tiedän myös, että siitä selviää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koko aikuisikäni tuntenut noin. Ollut koko ajan onnellinen aivan kaikkeen, mitään en olsi vaihtanut tai muuttanut. Sitten tuli 33vuotiaana ongelma mikä sai miut masentumaan ja kas, kuin salaman iskusta lähes mikään mikä elämässäni oli, ei ollut enää hyvin.
Olisi ihanaa päästä siihen normaali tilaan taas uudestaan, mutta tuskin se koskaan enää onnistuu :(
Joten nauti. Tyyntä myrskyn edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koko aikuisikäni tuntenut noin. Ollut koko ajan onnellinen aivan kaikkeen, mitään en olsi vaihtanut tai muuttanut. Sitten tuli 33vuotiaana ongelma mikä sai miut masentumaan ja kas, kuin salaman iskusta lähes mikään mikä elämässäni oli, ei ollut enää hyvin.
Olisi ihanaa päästä siihen normaali tilaan taas uudestaan, mutta tuskin se koskaan enää onnistuu :(
Joten nauti. Tyyntä myrskyn edellä.
Tyyntä myrskyn edellä. Totta, jos noin ajattelee niin vähintään silloin tekee mieli vetää kourallinen masennuslääkkeitä ja käpertyä sänkyyn.
Onneksi en osaa ajatella noin. Tiedostan, että kaikki voi muuttua hetkessä (vrt. tuo nuoruuden kokemukseni siitä, kuinka yksi lyhyt hetki tavallisena tiistaina kääntää koko loppuelän suunnan), mutta en märehdi ajatuksella. Luotan, että minulla on voimia kohdata vastoinkäymiset.
Ap
ap, eikö lapsia ole edes suunnitelmissa? Olen vaan utelias.
Olemme onnellisia näin.
Ap
Aivan nurkan takana on kaamea vastoinkäyminen. Tai sitten onnelliseksi itsensä kuvitteleva ei ole onnellinen laisinkaan, ja jonakin kauniina päivänä käsittää sen.
Normaalia on joka hetki miettiä, että kyllä tämä tästä vielä itkuksi muuttuu, tai että onko tässä nyt kuitenkaan syytä olla onnellinen, kun Mirkun palkka on satasen korkeampi, Tanjan auto on vuoden uudempi jne.
Minäkin olen ollut vuosikausia onnellinen. Sain lapset hoidoilla tavattuani ensin 35-vuotiaana elämäni miehen. Ennen sitä en ollut onnellinen, nyt 12v ollut pelkkää ihanaa :) .
Itse ajattelen niin, että nyt on aika olla onnellinen. Jos välillä tuleekin murheita niin se kantava voima taustalla on se onnellisuus. Onnellisuus tulee siitä, että olen niin kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. Minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitsen. Jos tähän tulee vielä jotain lisää, se on ekstraa.
En voisi elää elämääni peläten, milloin onni loppuu.
Toiset on tyytyväisiä ns. vähempään eli normaaliin elämään, toiset kaipaa koko ajan enemmän.
Tietty vakavat sairaudet on asia erikseen, mutta niihinkin voi suhtautua niin monella eri tavalla. Toisille koivuallergia on jo niin vakava sairaus, että elämästä katoaa pohja. Toiset on sidottu pyörätuoliin, mutta silti kokevat elävänsä täysillä.
pitäsköhän sun mennä tutkituttamaan pääsi, kyllä jotain ikäkriisiä vähintään pitäs olla menossa. Kerropa pituutesi ja painosi, niin siitä vähintään me löydetään jotain huomautettavaa, ja voisit myös kertoa vähän ukostasi ja lastesi todistuksen numerot, niin päästään nakertamaan sitä onnellisuuttasi.
Ei vaines. Ole onnellinen täysillä. Ja jaa onneasi muille.