Taas sinkku-juhlapäivä vai hautajaiset?
Tänään sain postia, avioero.
Olin 22v kun aloin seurustelemaan Hänen kanssaan. Muutin Hänen luokseen melkein heti. 4 vuotta ja muutettiin omaan uuteen asuntoon. Siitä kaksi vuotta ja eka lapsi. Taas kaksi ja toinen lapsi. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Työuupumus, masennus ... Muutin pois vuosi sitten. Avioerohakemus kesäkuu 2011. Ja nyt lopulta se avioliitto ohi. Vielä on tehtävää, ositus, lasten asioita. Mutta olen päässyt Hänestä lopulta irti.
Sain: kaksi maailman ihaninta lasta. Menetin yli 20v elämästäni ja lopulta sain 25 kg painoa.
Kommentit (3)
otsikko tarkotti, että pitäiskö surra menetettyä elämää vai juhlia sitä, että sain sen takas.
Vähän on oudot tunnelmat. Mutta tuntuu, että elämä on ohi. Alle kapsikymppisenä toivoin löytäväni jonkun joka minua rakastain ja jota voisin itsekin rakastaa. Nyt huomaan, että läksi yli 40v voi vain elää huolehtien, että lapset tulis onnelliseksi. Sekin vaikeeta, kun isä on aina oikeessa, siis omasta mielestään.
Juhli hieman, mutta pidä mielessä että se kaikki on nyt takana
eli kummatkin.
Oot oikeessa, mutta vaikeeta on. oon tosi hämmentynyt. Iskä viikonloppu alkaa huomenna tokarien jaon jälkeen. Nyt en edes voi sanoa mitään ääneen lapsien takia.
Ehkä haluasin tuulettaa täällä, kun ette tunne mua?!
eli kummatkin.