Tätähän ei saisi sanoa, mutta minua vituttaa ja isolla veellä ettei 2-luokkalaiseni

On koko ala-asteiän ollut luokkansa neljän parhaan joukossa, hyvä kielissä, luokan paras kirjoittaja ja reilu kaveri (nämä opettajalta kuultua), hyvä urheilija ja edustaa koulua usein kilpailuissa - ei yhtään stipendiä ikinä.



Mikä sinänsä olisi ihan ok, mutta kun lähes kaikki (elleivät peräti kaikki) muut luokan tytöt ovat kuuden vuoden aikana sen stipendin saaneet. Kyllähän siitä väkisinkin tulee sellainen olo, ettei ole yhtä hyvä kuin muut.

Älä viitsi provoilla. Ja jos et provoa, olet oikein huippuesimerkki lapsillesi. Voi raasuja.

Niitä jaetaan sossun asiakkaille, ei kunnollisten perheiden lapsille. Muistutan aina, että stipendi muusta syystä kuin hyvästä todistuksesta on häpeä.

Tarkoitin kommenttini Älä viitsi provoilla tälle kirjoittajalle!

Vielä jos opettajat tietävät, että lasta tuetaan kotona, niin taatusti stipendiä ei anneta. Lapsihan pärjää muutenkin ihan hyvin, miksi häntä pitäisi vielä koulun puolesta kannustaa?

ala-aste, yläaste, lukio.

Ikinä en myöhästynyt tai ollut poissa, jos en ollut kipeä tai hammaslääkärissä.

Läksyt unohdin tasan kerran koko opiskelujeni aikana, yläasteella.

Ketään en kiusannut vaan pyrin olemaan "kaikkien kaveri".

Ei stipendin stipendiä koskaan.

Vähänhän se v*tutti kun vuodesta toiseen palkittiin se joka oli parantanut eniten, se jolla oli eniten kavereita (eli joka voitti reilu kaveri-stipendiäänestyksen), se jolla oli koulumenestystä vähän enemmänkin yms.

Yläasteen päättöjuhlassa meinasi sitten keittää yli, kun parin vuoden aikana kasiin nostanut kaveri sai "vuosien tunnollisesta koulutyöstä ja hyvästä koulumenestyksestä" stipendin.

Aina se on niin, että ne vuodesta toiseen kaseja ja ysejä saavat myöhästelemättömät ja unohtelemattomat perustunnolliset perushyvät oppilaat eivät ikinä stipendejä saa.

Aina ne annetaan kannustuksena huonoimmille ja pakon vuoksi parhaalle. Eniten töitä joutuvat kuitenkin paiskimaan ne 8-9 oppilaat mutta eihän heitä voi palkita, "kun tekevät vain sen mitä oppilaan kuuluukin". Kummasti stipendejä voi antaa sitten, jos ei tee sitäkään vähää mitä pitää.

Anteeksi purkautuminen.

että minullehan on ihan sama, saako lapsi sen stipendin vai ei. Mutta on _todella_ surkeaa katsoa vuosi toisensa jälkeen sitä pettymystä kun ei koskaan omalle kohdalle osu kun samalla kaikille muille on löytynyt joku tsemppari- tai muu stipendi, vaikkei koulumenestys niin hääviä olisikaan. Kuten lapsi itse totesi: "ei kai mussa sitten ole mitään hyvää, kun ei koskaan tule sitä mulle sopivaa stipendiä".

Tiedättekö mä olen ollut jo muutaman vuoden yläkoulun/lukion puolella hommissa, en opettajana, mutta sanotaanko vaikka kouluavustajana (ei en oo, mutta vähän sinne päin) ja olen kyllä opehuoneessa kuullut näitä stipendinsaaja-keskusteluita. Ei todellakaan niitä jaeta vanhempien statuksen mukaan (ei opettajat välttämättä edes tiedä sitä vanhempien tulotasoa), ei myöskään pärstäkertoimella/miellyttämisellä stipendi lohkea, vaan kyllä siellä ihan oikeasti pohditaan yhtälöitä "Toni ei ehkä ole luokan ahkerin, mutta osaa ylläpitää luokkahenkeä ja puuttuu kiusaamistapauksiin", "Jessica on parantanut numeroitaan ja varsinkin ruotsissa on edistynyt ja muutenkin tsempannut käyttäytymisen suhteen, vaikka murrosikä edelleen heitteleekin mielialaa" jne.

tuossahan just pärstäkerroin vaikuttaa. pitäisi olla paras todistus saa stipendin, kuten ennen.

On tunnollisuutensa lisäksi kova ottamaan kantaa muiden tekemisiin. Tarkistaa aina pyytämättä ja lapsen kielloista huolimatta vieruskaverinsakin läksyt ja raportoi heti opettajalle, jos huomaa toisella virheen tai unohtuneen tehtävän tai muuta "paheksuttavaa".



Mutta ihan oikeasti, on noilla stipendeilä oikeasti väliä? Tietenkin on lapselle kiva saada stipendi, mutta siis ihan oikeasti, eivät kai nuo niin vakava asia ole?



Aapeelle kommentoisin vielä tuosta oman stipendin antamisesta: kuulostaa aika curling-hommalta. Palkitse ahkera ja hyvinm suoriutunut lapsesi esim. hyvin menneestä kouluvuodesta jollain kivalla lahjalla tms. mutta jätä stipendit koulun annettavaksi.

Näet vain sen, mitä kotona on mahdollista nähdä. Et tiedä tuon taivaallista miltä tunneilla, välitunneilla,käytävillä, ruokailussa jne. näyttää. Ehkä nämä kaksi muuta ovat koulussa osoittaneet kykynsä vielä paremmin. Kiitettävään koulutyöhön kuuluu myös kohtelias ja kaunis käytös, iloinen ote koulutyöhön ja tovereita kohtaan ja siihen päälle sitten vielä tunnolisesti pitää hoitaa hommat ja pärjätäkin. Nämä siis tulevat mieleen jos kriteerit ovat "tunnollinen ja KIITETTÄVÄ koulutyö". Aika kovat kriteerit. Moni oppilas (itse asiassa omasta luokastani varmasti puolet) hoitavat ihan hienosti ja huolellisesti tehtävänsä ja tarvikkeensa kouluun. Suurin osa ei koskaan myöhästele. Läksyt on tehty, jopa huolella monella. Sillä ei vielä erotu joukosta ja ei mielestäni kuulukaan, koska oletus onkin, että oppilas hoitaa työnsä (=koulunsa) huolella. Harvassa ovat kuitenkin ne aurinkoiset oppilaat, jotka ottavat kauniisti aina muut huomioon, auttavat pyytämättä muita, toimivat huomauttamatta ohjeen mukaan, tavarat ja läksyt aina viimeisen päälle ja tunneilla ei tarvitse huomauttaa tai ojentaa. Samat oppilaat ottavat hiljaisetkin mukaan leikkiin ja eivät tirsku muiden virheille. Eivät syyttele, kantele koko ajan tai ajaudu riitoihin. On joskus niitäkin, jotka tekevät vielä ylimääräisiä hommia, koska ovat niin innokkaita (mutta eivät tee ahkeruudestaan numeroa...). Ehkä näitä piirteitä saattaa löytyä stipendien saajilta. Jollainhan on eroteltava muuten tasainen kärki, eikö?

Täällä ei edes moisia jaeta.



On kuvaamasi kaltainen tyttö ja aina ollut tunnollinen oppilas, hyvä koulussa, ystävällinen jne. Tosi arka ja herkkä lapsi, koulussa on kovasti ollut kiusaamistakin sen vuoksi.



Jos stipendi annettaisiin niin toivoisin sen annettavan sellaiselle oppilaalle joka on esim. koko tokaluokan tsempannut ja opetellut, yrittänyt ja harjoitellut ja voittanut itsensä oppien jonkin hänelle vaikean asian.



Jos kaikki sujuu kuin vettä vaan niin miksi siitä tarvisi antaa stipendi? Kaikille ei kuitenkaan voi antaa ja ajattelen että sellainen joka on joutunut tosissaan tekemään työtä jossain asiassa ansaitsee sen stipendin ennemmin kuin esim. oma lapseni.



Itsekin annamme joka vuosi lapselle koulun päätyttyä jonkin pienen muiston kiitoksena kuluneesta kouluvuodesta.

Ei tullut tänäkään vuonna stipendiä, mutta tuli hyvä todistus ja siitä on äiti ja isä ylpeitä :)



Onhan noita kouluvuosia vielä edessä, ehkä ensi vuonna tai jonain muuna vuonna?

Niitä voisi jakaa korkeintaan ysiluokan päätteeksi.

Ja jokainen heistä olisi ansainnut stipendin, mutta jokaiselle sitä ei ole jaettavaksi. Kuten edellä on jo sanottu, niin olemalla hyvä ja tunnollinen, kiltti ja hiljainen ei erotu edukseen niiden monen muun samanlaisen joukosta.



Nykyään stipendin antoperusteena ei ole niinkään yksilön suoriutuminen tai kehityminen koulutyössä. Vaan stipendi annetaan mielellään sellaiselle oppilaalle, joka käytöksellään luo luokkaan hyvää luokkahenkeä, iloista mieltä, positiivista oppimisympäristöä, auttaa muita tarvittaessa mutta ei tunkeillen eikä tärkeillen, pyytää leikkiin hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, ja niin edelleen. Joka ryhmään ei tällaista superyksilöä osu, mutta aina välillä niitä on. Tällaisen hyvän hengen luojan puuttuessa stipendi annetaan sille, jolla on edes jokin tuon tyyppinen taito edes osittain, jolla luo ryhmään hyvää henkeä.

että hän käyttäytyi niinkuin koululaisen tulee käyttäytyä eli opiskelee mahdollisimman hyvin?

ehkä sun kullannuppusi ei vaan ole riittävän etevä.

Lapsi suoritunut hyvin itsenäisesti koulutehtävistä ja pärjännyt pingottamatta erittäin hyvin. Osaa jopa ne kaikki ilmansuunnat, milloinkahan oppinut ;)

Olisi ollut varmasti iloinen stipendistä, mutta osaa iloita myös stipendin saaneiden luokkakavereiden puolesta. Ja tietää varmaan itsekin, että voisi vielä parantaa ja sitten ehkä olisi stipendin (paremmin) ansainnut. Eikä todellakaan saa vanhemmilta lohdutuspalkintostipendiä, vaan onnittelut hyvin tehdystä työstä.

Tuskin siis kohentaa luokan yhteishenkeä ja toimii sosiaalisesti taidokkaasti ja kypsästi. Jos ap:n lapsi kerta on vielä arkakin, niin on varmaan niitä lapsia, joita pitää vetää mukaan ja kannustaa edes normaaliin kanssakäymiseen muiden oppilaiden kanssa. Keskinkertainen/hyvä suorituminen on vain se perustaso, johon yltää moni muukin luokassa. Mutta se, mistä palkitaan, on jokin erityinen asia, joka vaikuttaa positiivisesti koko luokan arkeen.



Näin ainakin meillä.



Terveisin äitiyslomalla oleva luokanope

Itse olin koulussa ahkera, tunnollinen ja menestyin hyvin. Mutta olin hiljainen ja arka. Viittasin kyllä, mutta en ehkä vaikuttanut "aktiiviselta". Kokeista sain kiitettäviä, mutta todistusarvosanat oli aina pyöristetty alaspäin - tuntiaktiivisuuden perusteella. Niin ne stipenditkin menivät niille muille, hyville ja suulaille.



Olin pettynyt vuodesta toiseen, sillä koulumenestykseni olisi antanut aihetta palkitsemiseen. Stipendejä kuitenkin jaettiin monta.



Sitten tuli ylioppilaskirjoitukset ja kirjoitin kuusi ällää lähes täysillä pisteillä. Sain stipendejä entistenkin edestä. Vähän kuitenkin nyppi, että opettajat olivat niin yllättyneitä. Olisi luullut 12 vuoden aikana huomanneen kympit kokeissa...

jotka ovat kilttejä, tunnollisia, hymyileviä ja sosiaalisia.

Ap mun lapsi ei ole koskaan unohtanut mitään, mutta en usko hänen saavan stipendiä, koska ei aina keskity.

Helpot lapset sai stipendin.

Tosin lapseni on vasta ekalla ja matikka ja kirjallisuus erittäin hyvä.

vaikka niin ei saisi olla. Samoin ei ne vilkkaat sitä saa.

47

Kuule ne arat ja herkätkin tarvii kannustusta.

Samoin ne vilkkatkin.

Ei kaikki ole aina samalla temperamentilla varustettuja.

47