Kokeneempien mielipiteitä kaivataan

Olen aika varma, että poikaystäväni ainakin on hyvin ihastunut tähän toiseen. Mutta miksi hän ei sitten päättänyt suhdettamme, kun siitä hänen reissaamisestaan sen naisen luo aloin riidellä ja kysyinkin suoraan, että haluaako suhteemme tauolle. Ei kuulemma, rakastaa vain minua ja itkikin ja sanoi, että olen parasta mitä hänelle on ikinä tapahtunut. Miksi silti viikonloppureissuja toisen luo, vaikka tilanne satuttaa minua?

vaikka tykkääkin myös siitä toisesta, koska sitä näkee liian harvoin, seksimielessä...

minä taas naisena näen miehessä vain seksiobjektin. ja mitä tulee psykologian virkakieleen, niin sitä voi opetella eräästä tunnetusta moniosaisesta teoksesta, tosin on käsin kirjoitettu ja saattaa vaatia grafologin apua että pystyy lukemaan kyseisen tekstin. mutta paras teos tällä alalla.

Sua kusetetaan.



Olin seurustellut vajaan vuoden kun erään riidan päätteeksi mieheni hyppäsi junaan ja matkusti 400 km päähän naispuolisen "kaverinsa" luokse. Nukkui kuulemma sohvalla. Mitään en ole niin katunut kuin sitä, että otin miehen takaisin, menimme naimisiin ja saimme 3 lasta. 15 v elin valheessa, slllä avioeron jälkeen nämä kaksi "vain ystävää" menivät saman tien yhteen, eron harkinta-ajalla jo, ja seurustelevat nyt tiiviisti. Tunnen itseni niin hölmöksi ja kusetetuksi, etten tajunnut, mitä peliä pelattiin selkäni takana. Tässä tapauksessa nimenomaan naisella oli enemmän tunteita ja vaikka mieheni olisi alunperin yrittänytkin pitää vain kaverisuhdetta, niin lankesi kuitenkin. Siispä varo!

Erosimme viikonloppuna. Poikaystäväni myönsi, että hänellä on suhde tuohon toiseen ja valitse nyt sitten hänet. Että näin.

Ärsyttää vaan, kun facebookista on tullut pettämisareena. Näitä juttuja kuulee vähän jo liikaa.

...en käsitä. Miksi jonkun pitäisi noudattaa yhteisön normeja toisensa hyvin tuntevien (oletan vuoden seurustelun tähän riittävän) ihmisten suhteessa päätöksiä tehdessä. Ei kai tämän asian sallimisessa ollut ajatuksena "mitä nyt muutkin tästä ajattelevat". Pakko kyllä myöntää että en myöskään ollut oman tuttavapiirini tai tutkimustiedon kautta tietoinen, että tämänkaltainen toiminta enää nykyaikana olisi sosiaalisten normien vastaista.



Ja feministinä pidän täysin oikeutettuna loukkaantua sukupuoleen liitettävistä stereotyyppisistä käsityksistä ja korjata näitä aina kuin mahdollista, koskivat ne sitten miehiä tai naisia. Varsinkin silloin jos ne vaikuttavat negatiivisesti läheisen ihmisen käsitykseen itsestä.

itse, miten kammottavalta kuulostaa tuo virkakielen taakse piiloutuminen. Streoptypia tai ei, niin tosi monet virkamiehet, siis nimenomaan miehet piiloutuvat tuollaisen virkakielisyyden (ja naaman anonyymiksi tekevien insinööri-titaanisilmälasien) taakse. Tulee mielikuva suojamekanismista. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä että etääntyminen virallisen psykologisväritteisen diskurssin taakse on tarpeen, kun luontaiset kyvyt kommunikointiin tuntuvat puuttuvan.



Ei ihme, että instansseilla on aina ollut oma liturginen kielensä. Sen taakse on hyvä mennä piiloon. Ihan oikeasti, mulla menee inhon väreet.

Kun "virkakielisyyttä" kiivassanaisesti kritisoivassa viestissä esiintyvät termit suojamekanismi, diskurssi, instanssi, liturginen. No näin keittiöpsykologina olen kyllä kuullut ihmisten usein inhoavat muissa omia negatiivisia piirteitään.

että lähden sinne viikonloppu reissuille mukaan.

Älä usko tota ikinä!!!!! Mä olin naimisissa ( oltiin seurusteltu 6 vuotta ennen naimisiinmenoa ja tunnettu 8 vuotta) ja mun miehelläni oli naispuolinen ystävä (löytyi työpaikan kautta), jonka seurassa hän joskus vietti aikaa ja uskoin että ei ole mitään muuta, koska hän niin väitti. ilman kysymistäkin.Itse olin tyhmä kun uskoin. Mies eli hyvin peiteltyä kaksoiselämää ja kun jäi vahingossa kiinni, oli vain ja ainoastaan harmistunut, että tuli ilmi. Hän olisi elänyt kaksoiselämäänsä ties miten pitkään. Lopeta suhde mitä nopeimmin, et ole tuollaisen poikaystävän arvoinen. Ainoa kärsijä tässä tulet olemaan sinä. Todennäköisesti kaikki muut tuttunne tietävät asian oikean laidan, vain sinä olet se, joka ei tiedä. Näin kävi minulle ja tapauksestani on aikaa 18vuotta.

Ja viisastelijoille valmiiksi vastaus. En ollut mikään kahlehtiva tyyppi tai naispaholainen, eli mieheni sai mennä bilettämään, tms kavereidensa kanssa ihan oman halunsa mukaan ja ilman anomusta kolmena kappaleena tms. En valittanut niistä menoista sanallakaan, ikinä. Mielestäni aikuisen pitää itse tietää missä ne rajat ovat, kun ollaan parisuhteessa. Ja olin myös aina ajatellut, että mies ja nainen voivat olla ystäviä/kavereita ilman taka-ajatuksia.

Voi olla että kyseessä on likainen peli tai voi olla että ei. Etköhän sinä sen pysty paremmin selvittämään kuin me. Minä olen 30v mies, asunut 8 vuotta avoliitossa, käyn lähes kerran kuussa viikonloppuna muualla tapaamassa naispuolisia kavereita (psykologina entiset opiskelukaverit ovat suurimmaksi osaksi naisia) ja kertaakaan näillä reissuilla ei ole tapahtunut mitään pettämiseen viittaavaakaan.



Jos taas tarkoitat tuolla kaveruudesta vihaisuudella sitä, että olet mustasukkainen muihin ihmisiin kohdistuvista positiivisista tunteista ja ajankäytöstä, niin minä ainakin ottaisin tämmöisen paljastuessa välittömästi eron. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään vastaavaa elämän rajoittamista.

Kiitos vastauksista. Kyllä, minulla on vaikeuksia uskoa, ettei kyseessä olisi pelkkä kaveruus, vaan olen varma, että ihastus ainakin. Ehkä pettämistä ei ole vielä tapahtunut, mutta jotain on varmasti ilmassa. Ja psykologianopiskelija, aika kiva mielipide psykologilta, että heti jätetään, jos ei mielipide miellytä ;)

Kyseessä ei kyllä ole psykologinen neuvo vaan ihan normaali omiin parisuhteisiin perustuva mitä tekisin näkemys. Tosin sen verran kyllä psykologina tiedän, etteivät ihmiset muutu mihinkään ilman jotain radikaalia ulkoista tapahtumaa ja tuommoinen muiden ihmisten kanssa vietetyn ajan kokeminen negatiiviseksi seurustelukumppanissa(en siis sano että sinulla sellaista on, kun en paria lausetta paremmin tunne) ei ole mikään pikkuasia tai edes mielipide, vaan huomattavasti oman elämän mielekkyyteen vaikuttava tekijä.

Kiitos vastauksista. Kyllä, minulla on vaikeuksia uskoa, ettei kyseessä olisi pelkkä kaveruus, vaan olen varma, että ihastus ainakin. Ehkä pettämistä ei ole vielä tapahtunut, mutta jotain on varmasti ilmassa. Ja psykologianopiskelija, aika kiva mielipide psykologilta, että heti jätetään, jos ei mielipide miellytä ;)

Samaa mieltä. Jos kaikki psykologiksi opiskelevat yhtä tunneäyisiä kuin tämä, niin en ihmettele, miksi terapia ei ole muuta kuin rahan kuppaamista tyhmiltä. Hyi helvetti. Oppikirjoista ulkoaopeteltuun virkakieleen yhdistettyä aidon tunneälyn tyhmyyttä. Kuin jotain leipäpappia kuuntelisi, hyi iljetys

Poikaystäväni on "saanut" viettää aikaansa täysin vapaasti ystäviensä kanssa ja on viettänytkin. Minulla ei ole aikaisemmin ollut mitään syytä mustasukkaisuuteen. Mutta nämä nyt kuvaan tulleet yhteiset viikonloput ja yökyläilyt naispuolisen kaverin kanssa on minusta kuitenkin vähän eri asia. Ja luulen, etten ole edes ainoa joka ajattelee näin.

Viitaten aikaisempaan viestiini tässä näemme hyvän esimerkin siitä miten asenne, jota ei kannata yrittää muuttaa argumentaatiolla, kaupankäynnillä tai muilla järkiperusteilla eroaa mielipiteestä. Enkä muuten ole millään muotoa terapiaan suuntautunut psykologi.



Mutta ap:lle, kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, itse parhaiten pystynet selvittämään (huom. ei arvioimaan), onko mieheesi luottamista tässä asiassa. Itse halusin tuoda esille sen, että yleisesti truismina pidetty käsitys "miehet eivät pysty olemaan kavereita naisen kanssa" ei sitä ole ja miltä tämä olettamus voi vastapuolesta tuntua.

Viitaten aikaisempaan viestiini tässä näemme hyvän esimerkin siitä miten asenne, jota ei kannata yrittää muuttaa argumentaatiolla, kaupankäynnillä tai muilla järkiperusteilla eroaa mielipiteestä. Enkä muuten ole millään muotoa terapiaan suuntautunut psykologi.

Tämän oli tarkoitus viitata viestiin 7 mutta en osaa käyttää tätä foorumia oikein.

miltä tämä olettamus voi vastapuolesta tuntua.

Ei kai vastapuoli ole joku tynnyrissä kasvanut reppana, joka pahoittaa nyt ihan hirveesti mielensä, kun joku epäilee nyyh nyyh nyyyyyh.

Ei. Vaan jokainen normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen tietää, että tuollaisen tilanteen järjestäminen kumppanilleen, oli kuinka puhtaat jauhot pussissa tahansa, on aika kyseenlainen menettely parisuhteeseen sitoutuneelta. On määrättyjä yleisiä normeja, joihin me ihmiset tukeudumme käyttäytymisessämme tai ainakin meidän tulisi tukeutua, jos haluamme ympäristöltämme ymmärrystä, hyväksyntää ja luottamusta. Tämän meidän Herra Psykologimmekin ehkä käsittää?