Jos saat Tiimari-joulukortin, jossa on valmiiksi " Hyvaa joulua ja onnellista Uutta vuotta" -teksti, ja tekstin vain alla toivottajan nimi, mita ajatuksia se sinussa herattaa?

Vierailija:

Lapsikorttien suhteen olen vähän varovainen, kun niin moni on haukkunutkin niitä, joten en lähetä. Miksi joku haluaisi kuvan juuri meidän ipanasta? Viime jouluna laitoin kortit kuoriin ja osalle erillisen kuvan lapsesta.

Loistavaa, ottakaa oppia tuosta viimeisestä lauseesta!

Tavalliset kortit heitän menemään, myös ne hienot askartelut, sori vaan. Kun kärsimme itse lapsettomuudesta, niin tunnustan, että heitin kaikki lapsikortit roskiin heti joulun jälkeen. Itketti vaan, vaikka niiden tarkoitus oli tietysti vain ilahduttaa meitä.

Ei kai niitä joulukortteja säästettäväksi ole tarkoitettukaan?

Vierailija:

Vai säästeleekö moni?

Meillä roskikseen.

Kenen kanssa olen tekemisissä, toivotan hyvät joulut ihan nenäkkäin.

Ihan nättejähän ne on, laitan varmaan vielä jonkun joulurunon niihin.

Kyllä siinäkin kuule vaivaa näkee kun ne kortit ostaa ja kuvankin valitsee oikein saajaa miettien, että mistäköhän tykkäis ja vaikka laitankin aina vaan nimen alle niin kyllä vastaanottajaa on ajateltu. Noin kiittämättömät ihmiset mitä tässäkin ketjussa on ei kyllä mitään kortteja tarttiskaan.

No ei vaan, kyllä yleensä ei pidä jouluisin olla ronkeli korttiasiassa.

Niitäkö pitäis sitten ihailla pitkin vuotta useana vuonna... Oli tiimarin kortti tai joku lapsista kuva-kortti niin roskiin joutaa..

kivoja. Näkee, miltä ehkä harvakseltaankin tavatut lapset näyttää ja ylipäätään kortti on maksanut. Aivan omituista, ettei jotain normaalia ihmistä sen vertaa kiinnosta lähimmäinen, että toisen lasten kuva on vastenmielisempi kuin se Tiimari-kortti.



Mä olen säästänyt kuvakortit. Laitan ne albumiin muiden valokuvien joukkoon muistoksi. Miksei niitä voi säilyttää? Otanhan vaikka ihmisistä joskus muutenkin kuvia vaikka meillä käydessä (valitettavan vähän kyllä), joten miksei tuollainen parempi otos ajaisi yhtä hyvin muiston tehtävää.



Itse en ole kuvakortteja lähettänyt, mutta meille ne ovat tervetulleita!

En muista milloin olisin viimeksi käynyt Tiimarissa, enkä todellakaan tunnistaisi sieltä ostettua korttia. Eli ihan täydestä menisi!

Miten se kortti eroaa siitä, että nappaisit niiden tuttujen lapsista kuvan vaikka teillä käydessä? Kuva kuin kuva ja muisto sellaisenaan. Aika omituisia sellaiset ihmiset, joita ei kiinnosta kuin oman perheen valokuvat.

Mitä järkeä on pitää toisten lasten joulutonttukuvia esillä, kun on omistakin ihan tarpeeksi kuvia? En tajua! Miksi minä haluaisin sinun lastesi kuvia kotiini? Laita kummeille ja mummoille sekä sisaruksillesi erikseen kuvat lapsistasi. Ei kaikki tuttavat halua sinun lapsesi kuvaa. Mitä erikoista siinä on? Meillä menee kyllä roskiin kuten muutkin joulukortit loppujenlopuksi, joten rahaa vaan hukkaan kalliista valokuvasta. Perinteisiä joulukortteja pidämme esillä joulun yli piirongin päällä, muttemme tuttavien lasten kuvia kylläkään.

joulukortissa ei sais olla lähettäjän lapsen kuvaa. ite tykkään niistä eniten. kovasti ilahdun myös tiimarin korteista :)

Olen itse lähettänyt kaikenlaisia. Tänä vuonna ajattelin jättää koko korttitouhun väliin.

Jos kortti on minusta nätti, pistän sen esille. Jos kortti on ruma, ihmettelen miten että onpas meillä eri maku ja miten kukaan viitsii ostaa noin rumaa korttia :) Kiva tietysti että muistetaan, sehän on tietysti pääasia, itse olen vaan sen verran esteetikko että valitsen joulukortit huolella enkä pistä niitä saamiamme rumia esille, olkoot pinossa pöydällä.

se ei ole todellakaan mitenkään jouluista että joku lapsi on jossain kuvassa, olkoot vaikka mitkä tonttulakit päässään. Lapsikuvia en laita edes esille, en laita muutenkaan muiden lasten kuvia esille kuin omieni. Sitten kun muutkin joulukortit menee roskiin niin samalla ne lapsikortitkin, elleivät ole jo aiemmin menneet.

postilaatikolla ajattelen, että jee joulukortti. Joulun jälkeen ajattelen, että jee, onneksi tää on tällainen johon ei ole panostettu, että voi heittää sen roskiin hyvillä mielin. Sellaisia itse askarreltuja ei jotenkin raski heitellä pois.



Itse hoidan kortit tosi laiskasti. Jaksan juuri ja juuri omille kummeilleni ja mummolle laittaa kortin. Kavereita muistan vähän miten sattuu. Niille sukulaisille, joille tiedän että äitini laittaa kortin, en laita vaikka olenkin jo asunut vuositolkulla pois kotoa. Toki äiti laittaa myös kummeilleni mutta heille laitan omat. joka joulu AION vakaasti askarrella, mutta sitten kun se tilanne tulee niin kipaisen aina ruokatauolla Tiimariin ostamaan kortit ja postimerkit ja kirjoitan ne joko töissä tai luennolla salaa.

Minä ilahdun aina kaikenlaisista korteista... En itsekään lähde värkkäämään kortteja kun en osaa. Sitäpaitsi mulla menee niihin kuitenkin paljon rahaa puhelinlaskun muodossa kun joudun kuitenkin hakemaan tekstarihaulla kaikki osoitteet, kun ei ne pysy muuten tallessa. Onkos siinä jo tarpeeksi vaivannäköä, häh?



Hei, tiimari- ym. halpiskorttien vihaajat, get a life!

Me oudot lähetämme välillä tiimarikortteja, mitäköhän kaverit meistä ajattelee :)

monella sadalla eurolla kalliita helmi, kirjailukamaa ym. Sinooperilta ja ideoin itse kortit. Jokaiselle erilainen tietysti. Olisi tosi persoonatonta katsoa josain Sinooperin korttimallista idea. Askarteluun kuluu n. kuukausi kun en voi askarrella kolmen alle kouluikäisen hereillä ollessa. Mieskin aina vinoilee, että lokakuussa alkaa kuukauden selibaatti kun rouva tekee kortteja.



Tärkeintä kuitenkin on tehdä kauniit kortit ja irvailla sitten täällä kauheista Tiimari/lastenkuva-korteista.

Noin sitä pitää :)

monella sadalla eurolla kalliita helmi, kirjailukamaa ym. Sinooperilta ja ideoin itse kortit. Jokaiselle erilainen tietysti. Olisi tosi persoonatonta katsoa josain Sinooperin korttimallista idea. Askarteluun kuluu n. kuukausi kun en voi askarrella kolmen alle kouluikäisen hereillä ollessa. Mieskin aina vinoilee, että lokakuussa alkaa kuukauden selibaatti kun rouva tekee kortteja.

Tärkeintä kuitenkin on tehdä kauniit kortit ja irvailla sitten täällä kauheista Tiimari/lastenkuva-korteista.