Onko joku lukenut Keltinkangas-Järvisen itsetunto -kirjan?

Olen ap.

Se, ettei ole lainkaan muiden mielipiteestä vähääkään, ei vertaile, liittyy psykopatiaan.

Se, ettei ole lainkaan muiden mielipiteestä vähääkään, ei vertaile, liittyy psykopatiaan.

Mutta kyllä masennukseen nyt kuuluu paljon muutakin. Oletko sinä lukenut kirjan? Oletko Liisan kanssa samaa mieltä itsetunnosta?

ap

Kun en tarkemmin tiedä tuollaisista psykologisista defensseistä, en lähde arvostelaan pitääkö tuo kohta paikkaansa vai ei. Mutta kyllä minusta se ihan järkeen käyvältä kuulostaa. Kuulostaa ihan normaalilta pitää itseään aika hyvänä tyyppinä suurimman osan aikaa.



Erityisesti kirjassa oli hyviä neuvoja miten vahvistetaan lapsen itsetuntoa. Niistä neuvoista olen ottanut vaarin ja ainakin meillä on toiminut.

Minusta hyvä itsetunto on ihan erilaista mitä ko. kirjassa kuvataan. Siinä sanotaan, että hyvä itsetuntoinen ihminen a) epäonnistuessaan selittää syyt johtuvan ulkoisista olosuhteista b) vähättelevät asian merkitystä c) vertaavat itseään edullisesti suhteessa muihin ihmisiin. Esim. epäonnistuessaan liioittelevat muiden epäonnistujien määrää "En ymmärtänyt tehtävän sisältöä, mutta jokainen muukin ryhmässäni käsitti sen väärin" tai onnistuessaan aliarvioi muiden onnistujien määrää "Vain harvat osaavat keskittyä niin hyvin, että osaavat ratkaista tuollaisen tehtävän niin lyhyessä ajassa kuin minä"

Kyllä minä ymmärrän, että huono itsetuntoinen vähättelee itseään suhteessa muihin, mutta luulin että hyvä itsetuntoinen voi olla "realistinen", että hän ei tarvitse/käytä selittelyjä itsetuntonsa suojiksi. Ei pönkitä itsetuntoaan muiden avulla...(jopa ei vertaa itseään muihin)

En ole kyllä päässyt tuosta pidemmälle kirjassa, mutta mitä ajatuksia se teissä herätti?

välillä- nimittäin olet vähän sekoillut luetunymmärtämisen kanssa.

ja muutaman muunkin, lähinnä lapseni vuoksi. Hyviä vinkkejä olen sieltä saanut haasteellisen lapseni kasvatukseen. Olen pitkälti samoilla linjoilla.

kaikkea. Minusta se oli kuitenkin hyvä kirja enkä mitenkään tunnista, että kirjassa olisi sanottu mitään tuollaista, että hyvä itsetunto tarkoittaisi sitä, ettei pystisi myöntämään virheitään ja ottamaan niistä opiksi.

kaikkea. Minusta se oli kuitenkin hyvä kirja enkä mitenkään tunnista, että kirjassa olisi sanottu mitään tuollaista, että hyvä itsetunto tarkoittaisi sitä, ettei pystisi myöntämään virheitään ja ottamaan niistä opiksi.

antaisitko ap sivunumeron? Veikkaan myös että olet lukenut kirjaa vähän turhan hätäisesti harppoen.

kuin aloitukesssa kuvataan.

Kyllä minä ymmärrän, että huono itsetuntoinen vähättelee itseään suhteessa muihin, mutta luulin että hyvä itsetuntoinen voi olla "realistinen", että hän ei tarvitse/käytä selittelyjä itsetuntonsa suojiksi.

Mikä sitten realismia ja mikä selittelyä? Jokainen näkemys maailmasta on henkilökohtainen tulkinta, ei kenelläkään ole jotain realistista absoluuttista näkemystä. Toiset tavat tulkita asioita ovat rakentavampia ja ratkaisua eteenpäin vievempiä kuin toiset. On usein rakentavampi tulkita että koe meni pieleen jonkin "ulkoisen" tekijän kuten metelin, kiireen tai vaikka aiempien huonojen unien takia kuin siksi että on nyt vaan tyhmä eikä opi.

Totuus aika usein on sitä minkä uskoo todeksi, esim. jos uskon olevani tyhmä ja kyvytön oppimaan, alan toimia sen mukaan ja minusta todellakin tulee tyhmä, vaikka olisi kuinka potentiaalia oppia. Sen potentiaalin käyttöönotto vaan vaatisi sen että muuttaisi uskomuksensa toisiksi eikä tulkitsisi epäonnistumisia enää vahvistukseksi sille että on tosiaan tyhmä, vaan selittäisi ne itselleen muuten.

Olen muuten lukenut ko. kirjan ja pidän sitä oikein hyvänä.

kaikkea. Minusta se oli kuitenkin hyvä kirja enkä mitenkään tunnista, että kirjassa olisi sanottu mitään tuollaista, että hyvä itsetunto tarkoittaisi sitä, ettei pystisi myöntämään virheitään ja ottamaan niistä opiksi.

antaisitko ap sivunumeron? Veikkaan myös että olet lukenut kirjaa vähän turhan hätäisesti harppoen.

ja kyllä minä osaan lukea... ehkä tuo nyt kertoo, että hyvä itsetuntoiset näkevät itsensä/katsovati itseään positiivisesti.. niin minäkin, mutta ei minun tapa ole vähätellä muita.

Ihan alkusivuilla on mm. kappale nimeltä "Itsetunto on kykyä arvostaa muita ihmisiä" ja siinä kohdassa lukee mm. näin "itsetunnon puute taas saa ihmisessä aikaan sen tunteen, että jokaisessa menestyvässä kanssaihmisessä piilee vaara. Siksi toista ihmistä on kritisoitava ja hänen menestymistään vähäteltävä." Ap, tuo viimeisin lause ei ollut "kehoitus" :D Arvelinkin että luetunymmärtämisessä on nyt ollut jotain häikkää...

ehkä tuo nyt kertoo, että hyvä itsetuntoiset näkevät itsensä/katsovati itseään positiivisesti.. niin minäkin, mutta ei minun tapa ole vähätellä muita.

sanoiksi pukeekaan kuin noissa esimerkeissä. Mutta usein taustalla on samantapainen ajattelu siinä mielessä että kuitenkin jollain tapaa vertaillaan itseä toisiin ja todetaan itsensä vähintään keskitasoiseksi, jopa paremmaksi, ja mahdollisen epäonnistumisen selittää joku muu kuin se että itse ei vaan osaa. Esim. minä ajattelen "jos muutkin on tämän oppineet, pystyn sen oppimaan minäkin jos tarpeeksi sisukkaasti yritän", ja taustalla on juurikin ajatus että olen oppimiskyvyltäni ja älykkyydeltäni vähintään keskiverto eikä kykyni tule siksi esteeksi.

kaikkea. Minusta se oli kuitenkin hyvä kirja enkä mitenkään tunnista, että kirjassa olisi sanottu mitään tuollaista, että hyvä itsetunto tarkoittaisi sitä, ettei pystisi myöntämään virheitään ja ottamaan niistä opiksi.

antaisitko ap sivunumeron? Veikkaan myös että olet lukenut kirjaa vähän turhan hätäisesti harppoen.

ja kyllä minä osaan lukea... ehkä tuo nyt kertoo, että hyvä itsetuntoiset näkevät itsensä/katsovati itseään positiivisesti.. niin minäkin, mutta ei minun tapa ole vähätellä muita.

Ihan alkusivuilla on mm. kappale nimeltä "Itsetunto on kykyä arvostaa muita ihmisiä" ja siinä kohdassa lukee mm. näin "itsetunnon puute taas saa ihmisessä aikaan sen tunteen, että jokaisessa menestyvässä kanssaihmisessä piilee vaara. Siksi toista ihmistä on kritisoitava ja hänen menestymistään vähäteltävä." Ap, tuo viimeisin lause ei ollut "kehoitus" :D Arvelinkin että luetunymmärtämisessä on nyt ollut jotain häikkää...

viimeinen lause? Ai siksi toista ihmistä on kritisoitava...? Missä olen väittänyt, että se olisi kehoitus? Puhun ihan eri kohdista.

Ja alkuperäisen viestini pointti on että kun nuo kuulostaa niin "joko tai" eikö ole mitään siltä välitä? Tuon psykologiaa lukeneen pointin ymmärrän.. (mutta siltikin hän antaa vaihtoehdoksi juuri sen toisen puolen)

ap

Se, ettei ole lainkaan muiden mielipiteestä vähääkään, ei vertaile, liittyy psykopatiaan.

Mutta kyllä masennukseen nyt kuuluu paljon muutakin. Oletko sinä lukenut kirjan? Oletko Liisan kanssa samaa mieltä itsetunnosta?

ap

Vaan niitä asioita, mitä itsetunnosta tiedetään kehityspsykologiaan kontekstissa. Se on eri asia kuin mielipide.

eli pääotsikko on "Miten ihminen suojaa itsetuntoaan" eli coping keinot, ilmeisesti hyvin nopeasti tapahtuva ajatuksenkulku (ettei sitä huomaakaan). Eikä jatkuvaa "itsensä korottamista". Eli ymmärsin väärin. Onko minulla nyt huono itsetunto?



ap

kaikkea. Minusta se oli kuitenkin hyvä kirja enkä mitenkään tunnista, että kirjassa olisi sanottu mitään tuollaista, että hyvä itsetunto tarkoittaisi sitä, ettei pystisi myöntämään virheitään ja ottamaan niistä opiksi.

antaisitko ap sivunumeron? Veikkaan myös että olet lukenut kirjaa vähän turhan hätäisesti harppoen.

ja kyllä minä osaan lukea... ehkä tuo nyt kertoo, että hyvä itsetuntoiset näkevät itsensä/katsovati itseään positiivisesti.. niin minäkin, mutta ei minun tapa ole vähätellä muita.

Itse psykologiaa opiskelleena pakko sanoa, että hieman ihmeelliseltä kuulostaa...



Mutta mietinnän jälkeen, ehkä kyse onkin siitä, mikä on ns. terveellinen defenssi ja mikä ei. Millä tavalla ihminen parhaiten selviäisi mahdollisista epäonnistumisistaan ja mitkä coping -keinot vahvistavat ihmisen psyykeä parhaalla mahdollisella tavalla...



Ehkä syiden etsiminen ulkopuolelta onkin juuri terveen itsetunnon merkki?! Ihminen ei tuolloin vajoa syvään itseinhoon ("olen surkea epäonnistuja", "kaikki johtui pelkästään minusta itsestäni", "mussa ei ole mitään hyvää", "en viitsi koskaan edes yrittää enää") vaan arvostaa itseään ja omaa panostaan niin paljon, että tahtoo nähdä siinä myös paljon hyvää. Siksi syiden etsiminen itsensä ulkopuolelta voisi olla merkki terveestä itsetunnosta ja mahdollistaa sen, että tällainen ihminen yrittää vielä joskus uudelleen.