Isä viemään lapsi kitarisaleikkaukseen
Meillä olen kotona lasten kanssa, pienempi vajaan vuoden. Isommalla on kitarisaleikkaus edessä. Mieshän jos vie lapsen sinne, saa lääkäriltä todistuksen ja voi näin ottaa päivän palkattomana vapaana. Mutta tuntuu minusta niin vaikealta olla itse olematta mukana tuolla leikkauksessa. Kipeänä lapsi enemmän kaipaa äitiä, vaikka isäkin on läheinen. Ja tiedän että olen kotona huolesta soikeana. Toisaalta, isä itse sanoi että hän voi mennä ja miksei olisi ihan yhtälailla hyvä hänkin siellä, miksi se aina pitäisi olla minä joka mukana lääkärijutuissa... niin kaksijakoiset mun ajatukset nyt.
Mitä jos lapsi itkee mua leikkauksen jälkeen, on huonovointinen ja vielä äiti kaukana? Ääh. Mitä ajattelette? Menisittekö itse?
Kommentit (31)
Miten teidän 2,5v toipui leikkauksesta? Tuliko verenvuotoa, huonoa oloa, kipua? Miten pystyi syömään, miten yöt menivät sen jälkeen? Kokemukset kiinnostavat.
Etkä kuitenkaan pääse sinne mukaan. Ainoastaa sitten kun lapsi on herännyt nukutuksesta, pääset hänen luokseen ja kyllä isä on ihan yhtä tärkeä kuin äiti! Kaipa se isäkin osaa olla mahdollisesti huonovointisen lapsen tukena?!
Nukutushan tietysti on aina riski mutta älä turhaan panikoi.
Meillä pojan korvat putkitettiin ja kitarisa nirhaistiin pois samalla. Itse operaatioon tais mennä vajaa puoli tuntia.
Kivunlievitys on tärkeää muutama seuraava päivä, meillä meni Panadolia + Pronaxenia, tämä siksi että syöminen onnistuu. Leikkauspäivänä saa syödä kylmiä juttuja. Meillä poika tosin söi jo pizzaa samana iltana, kun mies toi pizzan tullessan töistä.. :D Ei auttanut kiellellä, kun pystyi syömään eikä edes vuotanut yhtään.. Seuraavana päivänä oli jo normaali itsensä.
Eli ole sinä rauhassa kotona vauvan kanssa ja mies hoitaa tuon leikkauskäynnin. Hyvin se menee!
Ei se äidin tapa hoitaa asoita ole se ainoa oikea tapa. Kyllä lapset pärjää rakastavan ja tutun henkilön kanssa. Eli luota mieheesi, ja voit vaikka yllättyä kuinka hyvin kaikki menee.
Minulla mies osallistuu kaikkiin neuvoloihin, hammaslääkärin, ja vei vanhimman pojan päivystykseen kun pippeli oli tulehtunut. Hyvin he pärjäsi. Minä olin kotona vauvan kanssa.
"kirjoitan miehelle lapun." Siis mistä???!! Siitä että lapsi voi olla kipeä, vai ettei unohda päätänsä hissiin vai mistä? Onko miehesi vammainen vai onko sill alzheimer, kun sille pitää kirjoittaa jotain ohjeita mukaan sairaalaan? Mä en oikeassa elämässä tunne yhtään tuollaista vauhkoa emäntää tai sen tossua miestä, onneksi..
Miten teidän 2,5v toipui leikkauksesta? Tuliko verenvuotoa, huonoa oloa, kipua? Miten pystyi syömään, miten yöt menivät sen jälkeen? Kokemukset kiinnostavat.
leikkauksen jälkeen lapsi tuotiin heräämään osastolle, ja tasan välittömästi herättyään halusi jo lähteä touhuamaan. Sai mehua ja jäätelöä. Kipuja ei valitellut missään vaiheessa ja kun kotiin päästiin, touhusi kuten ennenkin.
pääsi muutaman tunnin kuluttua kotiin. Ei saanut jättää takapenkille yksin
ja ei ole mikään iso juttu todellakaan. Varmaankin riittää, jos on jompi kumpi siellä. Tänään leikattu lapsonen tossa höpöttää ja säätää ja hälisee ihan normaalitapaan. Herätessä oli hetken vähän raasu, pidin sylissä ja sitten se alkoi kärttää jädeä, jota olin luvannut leikkauksen jälkeen. Nyt ollaan jo oltu kotona pari tuntia.
Ei tajua myöskään itsessään olevan muuta "pipiä" kuin se neulanreikä kädessä :) Älä stressaa.
Kitarisaleikkauksesta ei tosiaan jää niin kipeä kurkku kuin nielurisaleikkauksesta, koska kitarisat on ylempänä (jossain nielusta nenään päin) ja nielurisat taas ihan siinä nielussa, minkä takia jokainen nielaisu sattuu.
Nielurisaleikkauksen jälkeen pääsin kotiin kun poikaystäväni oli syönyt sen pakollisen jäätelön ja näytin tyhjän kupin lääkärille. Itse en tosiaan pystynyt syömään mitään, en juuri edes nielemään (syljin siis kuolani...). Kitarisaleikkaus on on jälkeenpäin paljon mukavampi, koska ei haittaa nielemistä tai puhumista. Nielurisaleikkauksen jälkeen olin 3 pv ihan hiljaa.
Ja siis molemmat oltaisiin mukana jos ei olisi tuota vauvaa, häntä ei ole kannattavaa viedä sinne sairaalan ahtaisiin tiloihin päiväksi konttailemaan pitkin lattioita eikä osaisi nukkua päikkäreitäkään siellä.
Kommentoikaa, miten itse tekisitte?
Ja tämä lähentäisi ja parantaisi lapsen ja isän suhdetta. Ja sinä ota rauhallisesti! :)
Ihan yhtä läheinen vanhempi hän on.
Niin, no meillä lapsi kipeänä kaipaa äitiä. Sillä mietin. Tottakai jos olisi yhtälailla isän perään niin ei olisikaan mitään miettimistä. Mietin myös, muistaako/osaako miest sanoa kaikki oleelliset asiat aamusta. Yleensä sellainen, että jälkikäteen kommentoi että "no en nyt saanut sanottua, no en nyt muistanut sitä..". TÄssä siis tärkeä sanoa viime aikaiset ongelamt mitä lapsen terveydessä ollut.
Toisaalta tahdon jakaa vastuuta.
jos sinä olet noin huolissasi niin on parempikin, että isä menee. Lapsi vain hätääntyy sinun huolestuneisuudestasi. Jos isä on turvallinen ja tuttu niin on yhtä hyvä paikalla kuin sinäkin. Ja minä en voi ymmärtää mihin noissa leikkauksissa tarvitaan molempia vanhempia. Meillä lapsien korvia putkitettu useasti ja kitarisatkin leikattu ja aina jaksaa ihmetyttää ja vähän ärsyttääkin, kun ne tilat on oikeasti yleensä aika ahtaat ja sitten parhaimmillaan (tai pahimmillaan) siellä on mummokin mukana.
kai se äiti on läheisempi, jos se on noin kontrollin haluinen. Ei voi käsittää, hoidan koko ajan lapset ja kaikki niihin liittyävt asiat, koska minulla on läheisempi suhde lapsiin. No, nini varmaan on.
Vauvakaan lähtisi laittamaan hoitoon tuon takia. Toki vauva voi hoidossa olla, mutta logiikka vähän ontuu. Isompi lapsi ei voi olla isänsä kanssa, mutta vauva on, niinen kenen?
Osaan olla ja toimia rauhallisesti ja asiallisesti, pikemminkin minä olen se joka osaa keskittyä lapseen ja työntää oman huolen taka-alalle. Mies on sellainen että on kyynelsilmin ja jos lapsi voivottelee mies alkaa voivotella kaksin verroin. Minä taas käännän lapsen ajatukset muualle. Esim verikokeissa olen aina mukana, mies ei kestäisi, ja viimeksi kokeen ottaja totesi mulle että olet kuin ammattilainen, yleensä äidit eivät uskalla pitää lasta kunnolla kiinni.
Mutta edelleen: mä olen ollut ja tehnyt, käynyt lääkäreissä. Isän pitäisi saada oppia ja ottaa vastuuta, eikä se onnistu jos minä olen aina se joka menee ja tekee.
Toisaalta tällaisessa leikkaustilanteessa menee mielestäni lapsen etu edelle, eikä se että isä oppii ja kehittyy. Eli miten lapselle parasta ja turvallisinta.
Meillä kävi 2,5-vuotias isänsä kanssa kitarisaleikkauksessa kun minä olin vauvan kanssa kotona. Hyvin meni eikä koko keikkaan mennyt edes monta tuntia. Kyllä se isäkin pärjää lapsen kanssa ja voi tehdä hyvääkin molemmille tommoinen kokemus yhdessä :)