Onko tällaiset "rouvakerhot" yleisiäkin?

vain kahden kesken tai pienemmällä porukalla. Väkisinkin silloin päästään jutuissa syvemmälle tasolle kuin jos paikalla on 20 ihmistä. Joskus sitä paitsi ystävyys vain syvenee joidenkin ihmisten kanssa enemmän kuin toisten, ja se on ihan luonnollista. Ei minullakaan opiskeluaikojen ystäväporukasta ole kaikkien kanssa jäänyt tosiystävyyttä (vaikka välit hyvät olivatkin), kyllä sieltä ne kolme-neljä läheisintä ystävää erottuivat jo loppuvaiheessa ja ovat jääneet senkin jälkeen. Naurettava ajatus, että loppuikä pitäisi aina ja joka paikassa kokoontua vain isossa laumassa, vaikka sekin on toki välillä kivaa.

pienemmän ja intiimimmän porukan tapaamisella. tutustuu ihmisiin paljon paremmin, jos tapaa heitä muutenkin kuin vain isossa lössissä. Ilmiselvästi nämä rouvakerholaiset haluavat jostain syystä tavata kolmisin. Jos he kuitenkin tulevat myös isomman porukan tapaamisiin, niin kuka tässä mitään menettää?

Ehkä joku on heistä esim kokenut henkilökohtaisen katastrofin (esim. keskenmeno yms) ja haluaa ruotia tätä asiaa läheisimmiksi kokeviensa ystävien kanssa tms.

kokoontua koko porukalla tai vähintään kutsua kaikki, tai muuten muille menee "herneet nenään"??

Tällaisesta ymmärtäisi jotenkin, jos olisi kyse teini-ikäisistä, mutta aikuisten naisten kesken tuollainen on melko naurettavaa ja pikkumaista.

Omissa opiskelu- ja työporukoissa on kokoonnuttu tilanteen mukaan milloin milläkin porukalla. Välillä enemmän pienemillä, välillä isommilla.

Tuskinpa tuossa sitä paitsi naimissa oleminen on mitenkään ratkaisevaa, mutta ymmärrettävää sinänsä, että ovat siitä leikkiä laskeneet. Ja jos asia sinua vaivaa, mikset kysy suoraan?

että miksi jotkut pitäisi jättää esim. pizzaillan ulkopuolelle? Kaikki ystäväni ovat minulle yhtä tärkeitä, enkä osaisi päättää kenet pitäisi jättää ulkopuolelle, mutta ehkä näin ei ole kaikille meille. Ollaan me tästä suoraankin puhuttu, haluavat kuulemma välillä kokoontua rouvaporukalla. Täältä tulinkin kyselemään sitä, että onko tällainen kovin yleistä.

ap

kaikki nämä vuodet. Olen käsittänyt, että olemme kaikki yhtä läheisiä toisillemme, koska näin he ovat minulle sanoneet. Ei sitten ilmeisesti ollakaan, jos halutaan osa jättää ulkopuolelle... Ehkä tämä keskustelu on nyt umpikujassa ja sanon loppupäätelmäksi seuraavaa: surettaa, että tiivis porukkamme on eriytymässä. Olin niin onnellinen saadessani nämä ystävät, ennen yliopistoaikaa minulla ei sydänystäviä ollut, paitsi ala-asteen ekoilla luokilla... Ehkä tämä siksi tuntuu niin oudolta ja pahaltakin. Ja se minua alkoi tämän keskustelun edetessä todella ihmetyttää, että monen mielestä ei ole normaalia tavata isolla porukalla ystäviään! ap

muuta elämää kuin sen, jonka sinä heille sallit. Aivan kuin et itse uskaltaisi elää etkä anna muidenkaan jatkaa eteenpäin opiskelijamaailmasta.

Sinä et anna muiden tehdä mitään, koska itse pelkäät kantaa vastuuta aikuisesta itsestäsi.

[/quote]

kyse on arvoista? Naimisiin menneet omaavat samankaltaisen arvomaailman, heille avioliitto on suhteen sinetti ja turvallinen alku lapselle. Onhan se eräänlaista vastuunkantoa ja aikuistumista se ymmärtää. Niin tylsää kuin se onkin, että lapsi saa kunnollisen juridisen turvan vain avioliittoon syntyessään. Niin kauan kuin yhteiskuntamme tarjoaa kunnollisen juridisen turvan, esimerkiksi leskeneläkkeen, vain naimisissa oleville, on aikuisuutta toimia näiden normien mukaan. Tämän ymmärtäville voi sitten olla hassua kuunnella 8 vuotta avoliitossa olevien "avioliitto ei merkitse meille mitään"-juttuja. Ehkä olette tällä tavoin erkaantuneet arvomaailmoiltanne?

[/quote]

Esim yhden naimisiinmeno on hääjuttuineen ollut alunperin yhdistävä tekijä ja alettu muutenkin puhua enemmän asioista, joita ei koko isolla porukalla tule esille.



Rouvajuttu on ehkä vaan ollut heitto, kun ei ole haluttu sanoa, että ovat keskenään parempia ystäviä nykyään kuin teidän muiden kanssa.



Minusta sinä olet loukkaantunut ihan turhaan.

että kaikista vuosien varrella olleista ystäväporukoista kaikki jäsenet eivät millään voi pidemmän päälle olla niitä sydänystäviä. Jos näin olisi, minullakin olisi "sydänystäviä" useampi sata :-D

Joidenkin ihmisten kanssa on enemmän yhteistä kuin toisten - silti kaikkien kanssa voi ja pitää tulla toimeen. Elämästä ei ehdoin tahdoin kannata tehdä niin vaikeaa. Ja tosiystävyys kuten myös rakkaus eivät koskaan kasva velvollisuudentunteesta.

kaikki nämä vuodet. Olen käsittänyt, että olemme kaikki yhtä läheisiä toisillemme, koska näin he ovat minulle sanoneet. Ei sitten ilmeisesti ollakaan, jos halutaan osa jättää ulkopuolelle... Ehkä tämä keskustelu on nyt umpikujassa ja sanon loppupäätelmäksi seuraavaa: surettaa, että tiivis porukkamme on eriytymässä. Olin niin onnellinen saadessani nämä ystävät, ennen yliopistoaikaa minulla ei sydänystäviä ollut, paitsi ala-asteen ekoilla luokilla... Ehkä tämä siksi tuntuu niin oudolta ja pahaltakin.

Ja se minua alkoi tämän keskustelun edetessä todella ihmetyttää, että monen mielestä ei ole normaalia tavata isolla porukalla ystäviään!

ap

Eli tietääkö jokainen toisesta saman minkä muutkin?

Onko teillä tämän kaveriporukan ulkopuolisia ystäviä?

Entä jos Maija on kaupungilla ja näkee Liisan ja he menevät kahville tai lounaalle. Pitääkö heti laittaa facebookkiin kutsu muillekin? Entä pitääkö ko lounaasta kertoa muillekin?

kaikki nämä vuodet. Olen käsittänyt, että olemme kaikki yhtä läheisiä toisillemme, koska näin he ovat minulle sanoneet. Ei sitten ilmeisesti ollakaan, jos halutaan osa jättää ulkopuolelle... Ehkä tämä keskustelu on nyt umpikujassa ja sanon loppupäätelmäksi seuraavaa: surettaa, että tiivis porukkamme on eriytymässä. Olin niin onnellinen saadessani nämä ystävät, ennen yliopistoaikaa minulla ei sydänystäviä ollut, paitsi ala-asteen ekoilla luokilla... Ehkä tämä siksi tuntuu niin oudolta ja pahaltakin.

Ja se minua alkoi tämän keskustelun edetessä todella ihmetyttää, että monen mielestä ei ole normaalia tavata isolla porukalla ystäviään!

ap

Olin niin onnellinen saadessani nämä ystävät, ennen yliopistoaikaa minulla ei sydänystäviä ollut, paitsi ala-asteen ekoilla luokilla... Ehkä tämä siksi tuntuu niin oudolta ja pahaltakin.

ap

Jos sinulla ei ole kokemusta pitkäaikaisista ystävyyssuhteista, niin varmaan sen takia tunnet olosi epävarmaksi ja loukatuksi tässä uudessa tilanteessa?

Älä suotta osoita ainakaan mieltäsi näille rouviintuneille, ehkä huomaat tulevaisuudessa, että ystävyyssuhteet voivat olla monimuotoisia, ja eri ihmisten kanssa erilaisia.

En voi kuin arvailla, miksi nämä naimisissa olevat haluavat tavata keskenään. Taustalla voi olla se, että he ovat kaikki kolme uudessa elämäntilanteessa (ymmärtääkseni) nuorina ja tuoreina rouvina, ja tahovat ehkä jakaa vertaiskokemuksia avioliitosta.

Älä katkeroidu, iloitse ystävisäsi, myös niistä rouvista, hehän vielä kuitenkin haluavat olla myös sinun seurassasi. Vaali ystävyyttänne, ja hanki myös uusia ystäviä.

Kaikkea hyvää sinulle!

tuossa on kyse siviilisäädystä, vaan läheisiksi koetuista ystävistä! Sattumaa ehkä tuo naimisissa olo, mutta helppo "vitsinä" heittää syyksi.

Onhan toki eri asia jutella parin,kolmen ystävän kanssa esim. hyvin henkilökohtaisista asioista kuin isossa joukossa.

Etkö itse koe ketään/keitään tuosta porukasta läheisemmiksi kuin muita? On hyvin normaalia, että ison kaveripiirin sisällä on vielä läheisempiä ystävyksiä.

voi elämä. olet todella lapsellinen ap. ihan oikeesti. et sä ole menettämässä ketään, eikä teidän porukkanne ole minnekään hajoamassa. teitä on kahdeksan ihmistä! kahdeksan! siis todella suuri joukko. on ihan normaalia ja luonnollista että niin isossa porukassa osa on läheisempiä keskenään, eikä se tarkoita sitä että ne muut sitten olisi jotain jämäsakkia, josta ei välitetä ollenkaan.



Esim kipeitä henkilökohtaisia huolia ei todellakaan kerrota kaikille kahdeksalle, vaan vain niille jotka osaavat auttaa ja tukea juuri sinua, niille joilla on ehkä omakohtaisiakin kokemuksia asiasta. ei voi olettaa että kaikki kahdeksan osaisivat suhtautua asiaan sellaisella tavalla joka tuntuu kertojasta hyvältä.



On myös aivan selvää että kaikki eivät koe porukkaanne samalla tavalla. jollekin heistä olette ehkä vain "opiskelu porukka" ja ne sydänystävät ovat muualla. jotkut teistä eivät ehkä tulisi ollenkaan toimeen kahden kesken ilman sitä porukkaa. Yritä ap sinäkin lähentyä jonkun ystäväsi kanssa kunnolla, ja huomaat ettei siinä ole mitään pahaa tai väärää, päin vastoin.



Itselläni on samanlainen porukka. meitä on 10, ja näemme kaikki yhdessä enää muutaman kerran vuodessa. Juttu jatkuu siitä mihin viime kerralla jäi, ja kaikilla on mukavaa. ihan sama kuka on ketäkin nähnyt ja kuinka usein siinä välissä.

lapselliseksi jne. tässä tilanteessa! Minulle ystäväni ovat erittäin tärkeitä, kuten ilmeisesti ap:llekin, ja olisin itsekin kummissani vastaavassa tilanteessa. Minulla oli kaveriporukka, jossa alkoi ajan mittaan olla jokaiselle se lähin ystävä. Itse en ollut sitä kenellekään. Ehkä ap:ta huolettaa tämä, ja siksi reagoi näin?

mutta meillä on myös mammakerho, jossa noin 20 äitiä meidän opiskkelijoista. noin 8 aktiivista ja meilä on oma facebook-ryhmä. siellä sitten sovimme tapaamiset joihin kaikki tervetulleita. emme henk kohtaisesti ole tunteneet ilman lapsia, joten sen vuoksi tapaamme aina ryhmänä, tosin joitkut käyvät kylässä joskus harvoin keskenäänkin tms. Joten ymmärrän hyvin että on kummallista jos koko porukkaa ei yhtäkkiä kutsutakaan, mutta ei ole kyse siitäkään että henkilö a keksisi ex tempore kutsua henkilön b kahville yliopistolle. Se on mielestäni kummallista, että sovitaan just joku pvm ja laitetaan viesti vain ryhmän kolmelle jäsenelle. miksei kaikille??