Lue keskustelun säännöt.
Lapsena hyväksikäytetty., enkä siedä vielkään miehen kosketusta.
28.05.2012 |
Olen nyt 19 vuotta. Asuin lapsena vuosia alkoholisti äitini kanssa, ennenkuin lastensuojelusta puututtiin asiaan, ja pääsin isäni luokse asumaan.
Kodissani (jos sitä paikkaa voi edes kodiksi sanoa) oli aina kämppä täynnä keski-ikäisiä humalaisia ja narkkari miehiä. Joskus olin päiväkausia kotona yksin, kun äitini oli lähtenyt reissuun niiden miesten kanssa. Ikinä se ei mitään ilmoittanut, joskus jätti lapun pöydälle. Olin alle kymmenvuotias, eikä mulla ollut puhelinta. Oltiin just muutettu uuteen kaupunkiin, en tuntenut ketään. Ruokaa oli harvoin, kuljin pienissä vaatteissa, lattiat kuhisi sokeritoukkia, ja talossa oli hometta. Usein oli isoja tappeluita, joissa heiluttiin puukkojen kanssa, ja poliisit kävi meillä usein. Aikuiset harrastivat seksiä sohvalla, mun nähden, ja äitini huorasi, että sai lisää viinaa ja lääkkeitä.
Yöllä kun bileet oli aina pahimmillaan, saattoi joku känninen äijä tulla mun peiton alle koskettelemaan mua, ja samalla itteensä. Pelkäsin ja häpesin niin, etten kertonut niistä tapahtumista kenellekkään.
Kun muutin isäni luokse, elämä alkoi sujua paremmin. Meni muutama vuosi kun mut ensimmäisen kerran raiskattiin, pari vuotta eteenpäin ja taas raiskaus. Molempina kertoina ulkomaalaistaustainen mies. En kertonut niistäkään tapauksista kenellekkän. Yritin vain unohtaa.
Nyt kun olen 19- vuotias, mulla on ihana poikaystävä, jota rakastan, ja joka ei ole ikinä tehnyt mulle mitään pahaa. Ongelma on se, että en siedä hänen kosketustaan. En vielä tänäkään päivänä pysty nauttimaan seksistä, koskettelusta, suutelemisesta... Joka kerta mun sisällä iskee kauhea paniikki ja ahdistus, ja haluaisin vain pois siitä tilanteesta.
En ole puhunut näistä asioista ikinä kenellekkään. En tiedä edes tietääkö mun äiti, mitä ne sen kaverit mulle silloin teki.
Miten pystyisin nauttimaan seksistä, niinkun normaalit ihmiset? Vai onko tää loppuelämän tälläistä pakkopullaa? Pelkään, että poikaystäväni lähtee lätkimään, kun ei jaksa sitä, että lähes joka kerta kun yrittää tulla mun lähelle, joutuu torjutuksi.
Kommentit (23)
Ihan varmasti on totta. Samanlaisia tarinoita olen kuullut muualtakin. Omanikaan ei ole kaunis. Kymmenien vuosien puhumattomuus aika keski-ikään saakka. Insestin uhrina. Uhriksi tajunneena vasta kymmenien vuosien jälkeen. Vaikkakaan alkoholijuttuja ei silloisessa perheessämme ollutkaan. Tätä on paljon, liikaa. Nämä ovat totta. Tavallisissa perheissä, ulkoisesti ei kukaan uskoisi. Uhrit pitävä roolia, ei kaikista tämä päälle näy. Luulet tuntevasti ystäväsi ja tunnetkin vain pinnan, johon helposti tutustuu. Sisin on tiukkaan suljettu ja salattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on juuri niitä asioita, minkä takia terapiat ja psykologit ovat olemassa. Nämä ammattilaiset ovat valinneet työnsä juuri sen takia että saisi auttaa kaltaisessasi tilanteessa olevia. Vaikka sulla on se fiilis ettei huvita aiheesta puhua, terapiassa löydetään kyllä keino auttaa. Älä anna tämän asian pilata loppuelämääsi, kun ratkaisujakin on olemassa.
ja puhua kaikki asiat läpi. Itse olen senverran herkkä ihminen, että en kyllä pystyisi pitämään tuollaisia asioita sisälläni.
Tarpeeks pitkä ahdistuneisuus voi johtaa vakavaan masennukseen. Ja sitten olet niin pohjalla, että sieltä ei heti noustakkaan.
Niin lähti omanikin, kun mut raiskattiin, enkä yli puoleen vuoteen pytynyt poikaystävälleni antamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletpa harvinaisen paskat kortit saanut elämääsi!
käytkö jo terapiassa?
syvät pahoittelut,että olet noin kovia kokenut!
ennen kuin haet itsellesi apua. Sinun pitää hakeutua kunnon terapiaan, pelkkä hyväksikäytön ja raiskausten keäittely ei riitä. Lapsuutesi on ollut aika hirveä, ilman että käsittelet nuo asiat kunnolla, et pysty rakentamaan tasapainoista ihmissuhdetta.
JO raisukaus on hirveä asia, mutta syyt ja asiat sen tosiasian takana, ettet ole halunnut asioista kertoa... ne pitää käsitellä ja käydä läpi. Sinun pitää löytää ensin itsesi, kuka sinä olet ihmisenä? Mitkä ovat sinun rajasi ihmisenä? Mitä sinä siedät, missä vaiheessa sanot EI? Sinun pitää opetella sanomaan myös ei.. et ole aina toisten käytettävissä.
Aloita vaikka ottamalla yhtettä Tukinaiseen, sieltä toivottavasti osataan neuvoa eteenpäin.
Tsemppiä elämällesi!
terv. lapsena myös hyväksikäytetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä tiedä auttaisko se pelkkä puhuminen oikeasti..? - AP
oletpa harvinaisen paskat kortit saanut elämääsi!
käytkö jo terapiassa?
syvät pahoittelut,että olet noin kovia kokenut!
Enkä tiedä auttaisko se pelkkä puhuminen oikeasti..? - AP
oletpa harvinaisen paskat kortit saanut elämääsi!
käytkö jo terapiassa?
syvät pahoittelut,että olet noin kovia kokenut!
auttaisi. tai ei siitä ainakaan haittaa olisi.
ihme,että olet yksin jaksanut tuollaistakin taakkaa kantaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös kannoin samankaltaista salaisuutta vuosia, enkä pystynyt siitä edes vihjailemaan kun kävin terapiassa...
Meille oli tulla ero mieheni kanssa. Hän ei voinut ymmärtää käytöstäni ja tunsi itsensä huonoksi...
Lopulta sain oksennettua salaisuuteni ulos täristen, itkien ja huutaen... Tuntui että kuolisin siihen ahdistukseen ja mua pelotti ihan hirveästi se miten mieheni suhtautuu... Enhän osannut itsekään suhtautua itseeni muutoin kuin inhoten ja häveten.
Valtava taakka vierähti mun harteilta. En mä vieläkään ole ylitse päässyt ja se näkyy mussa vieläkin, mutta en ole niin ahdistunut ja tunnen oloni paljon turvallisemmaksi kuin ennen. Seksi ei tunnu niin ahdistavalta kuin ennen vaikka toisinaan saattaa tulla "kohtaus". Nyt mieheni tietää että kohtauksilleni on ihan syytäkin ja ettei ne johdu hänestä ja minä en koe enää niin paljoa harmia näistä kohtauksista koska tiedän mieheni tietävän ja ymmärtävän.
Kertomisesta on kulunut jo 5 vuotta ja mieheni on edelleen ainoa ihminen jolle olen kertonut.
ja että ei ollu lapsena kauheen hyvät oltavat. Tietää myös tosta toisesta raiskauksesta, koska se tapahtui sinä aikana kun jo seurusteltiin, mutta ei olla ikinä puhuttu asiasta, eikä se oo mitään edes kysellyt. Mutta muille en ole kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja että ei ollu lapsena kauheen hyvät oltavat. Tietää myös tosta toisesta raiskauksesta, koska se tapahtui sinä aikana kun jo seurusteltiin, mutta ei olla ikinä puhuttu asiasta, eikä se oo mitään edes kysellyt. Mutta muille en ole kertonut.
Kyllä kamalan lapsuuden olet käynyt läpi. Kehottaisin sinua hakemaan ammattiapua, uskon vahvasti että saat ne lukot avattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei varmaan tarkoita sitä, että jos sun poikaystävs lähti, että Ap:nkin poikaystävä lähtee. Ja Ap:lle: Voimia sulle paljon! Jos sun poikaystäväs tietäis mistä toi sun ahdistus johtuu, niin varmasti ymmärtäisi sua paremmin?
Niin lähti omanikin, kun mut raiskattiin, enkä yli puoleen vuoteen pytynyt poikaystävälleni antamaan!
tuntuu taas omat "ongelmat" aikas pieniltä.
Itselläni samankaltaisia kokemuksia, ei tosin ihan noin pahoja. En puhunut kenellekkään niistä, ja paha olo patoutui vuosi vuodelta pahemmin vain sisälleni. Aloin saamaan tietyin väliajoin kamalia raivareita miehelleni. Kun kohtaus iski, raivosin, itkin, huusin ja joskus jopa hakkasin, oli niin paha olla sisältäpäin. Mies raukka, joutui kestämään noita raivareita, vaikka ei ollut mitään pahaa tehny. Eräänä päivänä päätin mennä terapiaan. Olen käynyt sielä nyt puhumassa jo kohta pari vuotta. En ole saanut enää noita raivareita, ja ahdistus on helpottanut. Nyt ymmärrän, että se mitä minulle tapahtui, ei ollut minun syytäni. Vieläkin asiat ahdistaa sillointällöin, mutta paljon helpompi on nyt olla, kun on saanut puhua jollekkin. Tsemppiä sulle, ja kaikki kyllä varmasti vielä järjestyy! =)
kamalia olet joutunut kokemaan, tyttö parka :( oletko äitisi kanssa enää tekemisissä?
Tämä voisi olla yksi reitti avun hakemiseen:
<a href="http://www.tukinainen.fi/" alt="http://www.tukinainen.fi/">http://www.tukinainen.fi/</a>
Ei se kyll nyt ihan noinkaan mene. Jos ihminen on joutunut noin pahoja asioita kokemaan kun ap, niin silloin ei pelkkä aika auta. Jos jää yksin murehtimaan noin isoja asioita päänsä sisälle, niin ennemmin tai myöhemmin (vaikka vasta keski-ikäisenä) sitä saattaa sairastua masennukseen, tai voi tulla mielenterveysongelmia.