Ystäväni kiinnitti huomiota käyttämääni sanaan "lounas"

Vierailija kirjoitti:

Itse puhun ihan syömään menemisestä. Lounas sanana kuulostaa niin limaiselta.

t. maisteri

Niin ja etenkin jos sen lounaan sanoo kuten ap, oikein kehuskellen. Tuskin kaverisi tuohon muuten olisi tarttunut.



Toinen maisteri

Meillä lounastauko kestää puoli tuntia ja kieltämättä kaikki menevät vaan "ruokatauolle", kun syödään eväitä työpaikan taukotilassa. Joskus aiemmin elämässä on ollut tunnin tauko, jolloin jonnekin ravintolaan syömään mennessä olen sanonut meneväni lounaalle 

Työkavereiden kanssa puhutaan vaan syömään menemisestä, missä syödään, mutta tietenkin kun on lounasbuffet, lounassetelit- tai etu, lounaslistat, niin ihan normaalilta sanalta se lounas tuntuu.

Mutta äitini 70+ mielestä tuntui oudolta, kun puhuin joskus lounaasta ja päivällisestä. Jotenkin koki sanat vieraina, ehkä jopa hienosteluna. Varmaan hänestä pitäisi sanoa päiväruoka ja iltaruoka? Kun kuitenkin mekin kotikotona syötiin kaksi ateriaa päivässä, ja äitikin kävi päivätöissä toimistossa ja ihan söi lounasruokaloissa (mutta ehkä ajatteli eri nimellä). Minusta taas iltaruoka on outo termi, kun se voisi tarkoittaa myös iltapalaa.

Jotenkin pitää niistä ruokasuunnitelmista vaan puhua kun mummolassa vieraillaan :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lounas on hieman herraskainen sana, johon juuri törmää näissä wannabe-akateemisissa työpaikoissa eli toimihenkilötehtävissä. Duunarit menevät syömäön ja esim.lääkärit ja johtavissa asemissa olevat sushille tms.

Joo ja sitten illalla dinnerille. 

En ole kiinnittänyt huomiota mitä sanaa me töissä käytämme. Yhdessä aina valitaan lounaspaikka minne mennään milloinkin ja epassilla maksetaan. Luulen että harvoin käytämme sanaa lounas. Vaikka Lounais-Suomessa ollaankin niin luulen että se on myös vähän seutukohtaista mitä sanaa käytetään. Tai sukupolvisana. Voin joskus sanoa että mihis safkalafkaan tänään?

Duunarit ja toimihenkilöt käy lounaalla,

Itselläni aamu alkaa brunssilla.

Meillä syödään kotonakin lounas.