Tuttavan lapsi ei anna omastaan

Kun saa sisaruksen.



Palstan asennevamma ainoita lapsia kohtaan on kuvottava.

mutta olen kyllä sitä mieltä, että vanhempien tehtävä olisi ollut käyttää tuo tilanne kasvatuksellisesti hyödykseen. Olisivat etsineet lapsen kanssa jonkun lelun, jonka vieras saa ottaa jne. Meillä 2,5 v on tosi tarkka tavaroistaan ja kauhea huuto tulee, jos joku yrittää leikkiä hänen leluillaan. Lempilelut laitan suosiolla syrjään, koska mielestäni lapsellakin on oikein johonkin vain ihan omaan, mutta muita leluja on niin paljon, että täytyy vaan opetella jakamaan, vaikka se olisi kuinka vaikeaa eikä kovin mukavaa, kun lapsi huutaa ja itse saa rauhallisesti selittää monta kertaa, että Venla voi ottaa tämän palikan, kun sinulla on tässä vielä sininen ja punainen ja lisäksi tämä ja tämä. Vuorotellen leikkimistä harjoitellaan ja sitä että kädestä ei oteta, vaikka olisi omista leluista kyse. Rasittavaahan tämä on, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo :)

pahenee vaan ja aikuisistahan sen näkee kun ympärilleen katsoo. Omaisuuden palvontaan kasvetaan lapsesta asti.



mut joo, tuollaisenaan on "vaihe", joka sitten vaan saa hyväksytymmät muodot

että kun vieraita tulee, niin kaikki näkyvillä olevat lelut pitää antaa vieraiden leikittäväksi. Jos ei onnistu, kannamme oman lapsen toiseen huoneeseen kiljumaan. Omia unikavereita ei tarvitse antaa ja jos on vaikka joku legolinna koottu, niin se laitetaan kaappiin piiloon. Ovat tosi reippaita antamaan lelujaan muille, oikein houkuttelevat vieraita ottamaan eri leluja jos joku on ensin ujo. Nyt iät 2v, 5v ja 7v. Ja tuttujemme luona on ihan sama, että saa koskea kaikkiin, mutta jotain omaa uutta lempilelua ei tarvitse antaa.

ja määräilyistä ei pidä välittää, aikuiset ne määrää mihin saa koskea ja mihin ei. Huutakoon ja kiljukoon sitten ihan niin paljon kuin jaksaa. Kunhan yrittää pomoilla että pienempää itkettäis.

on juuri nyt tuollainen vaihe. Kaikki on MINUN eikä muilla asiaa koskea MINUN leluihini jne. Saati kun tulee vieraita niin sitten entistä enemmän MINUN kaikuu. Vetää sitten pultit kun vieraat lapset ja meidän kaksi muuta leikkivät yhdessä ja tämä prinsessa mököttää yksin leluineen.

Olen yrittänyt opettaa meidän 3 v:tä jakamaan. Yleensä onnistuukin hienosti, ottaa jopa leikkipuistoon paljon leluja, jotta muutkin saavat leikkiä. Mutta sitten tulee päiviä, jolloin kukaan muu ei saisi koskea mihinkään.

että ne lelut joilla ei haluta vieraiden leikkivän laitetaan kaappiin vierailun ajaksi tai saunaan.



Kaikki näkyvillä oleva oli käytettävissä ja mielestäni meillä oli hyvin toimiva systeemi ja vältyttiin lelujen rikkoontumisilta.



On selvää että jos on lapsivieraita pitää heidän saada leikkiä ja sama oletus oli meillä kun olimme vierailuilla.



Mielestäni tuon 3-vuotiaan vanhemmat hukkaisvat tilaisuuden kasvattaa lapsestaan sosiaalisesti pärjäävää. Itsekeskeinen pikku paska on jo nyt ja jatkossa pahempaa. Tulee käymään niin, ettei tuolla lapsella tule olemaan kavereita.



Enpä teinä menisi vierailuille enkä pyytäisi heitä kotiini. Miellyttävämpää seuraa löytynee muualta.



ps. toivon että isäntäperhe lukee tämän viestin

minäkin olen pienenä sanonut vieraalle, joka katsoi pakkasmittaria, että "ne on meidän pakkaset"

Todennäköisesti iän myötä vähenee, mutta inhaa

ja lapsi oppi yhdestä ainoasta ikävästä vierailusta, että ei enää anna tavaroitaan lainkaan lainaan. Rikottu lempilelu opetti, että muut eivät suhtaudu yhtä hyvin leluihin kuin hän. Parempi kieltää niihin koskeminen kuin kokea surua siitä, että jotain rikotaan ja puolustaudutaan sillä, että se oli vain lelu.

minäkin olen pienenä sanonut vieraalle, joka katsoi pakkasmittaria, että "ne on meidän pakkaset"