Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, joka näkee punaista sanasta "erityislapsi"?
27.05.2012 |
Itselläni siis aspergerin syndrooma enkä sen takia ole ikinä esimerkiksi lapsena pitänyt itseäni sen "erityisempänä" kuin muitakaan. Vielä vähemmän nykyään aikuisena ("erityisaikuinen"? :D).
Miksi sitä lapsen diagnoosia pitää peitellä käyttämällä noin ympäripyöreitä ilmaisuja? Siitä jää myös maku, että ilmaisua käyttävä ihminen häpeää lasta, koska ei siitä pysty oikeilla sanoilla puhumaan.
Kiitos, että sain purkautua ja pyydän anteeksi, mutta näin minä koen tämän asian.
Kommentit (15)
diagnoosi on vielä epävarma, tai niitä on monta. Lisäksi monet diagnoosit ovat niin erikoisia, että erityislapsi on yksinkertaisesti helpompi.
Usko tai älä, mutta vaikka sinusta tuntuu, että kaikki tietävät mikä on asperger, niin suurimmalla osalla ei ole hajuakaan. Silti se on asia, joka täytyy ymmärtää asioidessasi kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tarkoittaa, että lapsi tarvitsee joissakin asioissa erityistä tukea, kuten joku tuossa totesikin.
Yhdellä omista lapsitani on ADHD. Yleisellä tasolla erityistarpeista puhuttaessa sanon häntä erityislapseksi, mutta jos juuri hänen tilanteestansa on kyse, sanon ADHD. Useimmiten lapsen kanssa ollessa hän on ihan vain oma itsensä, ilman mitään diagnooseja - tietenkin.
On helppo vain lyhyesti todeta, että kaikki lapsemme ovat erityislapsia. Tuskin itsekään jaksaisit kuunnella, kun alkaisin selittää, että esikoisellamme on todennäköisesti asperger, keskimmäisellä on psykiatrisia ongelmia, ilmeisesti kiintymyssuhdehäiriö ja ADHD sekä traumaperäinen stressihäiriö ja kuopuksella on epilepsia, tuberoosiskleroosi ja kehitysvamma.
Paljon helpompaa on vain todeta, että ovat erityislapsia. Monilla kun noita diagnooseja on paljon...
Mielestäni ko sana on leimaava, samoin kaikki diagnoositkin. Mutta ilman niitä olisi kai vaikea saada oikeanlaista tukea, joten koitan hyväksyä käytännön. Varmaan olisin itsekin nykykriteerien mukaan ollut lapsena "erityinen", jos asiaa olisi tongittu.
Ovatko vammaisetkin erityislapsia vaiko "vammaisia lapsia"? Anteeksi tosityhmäkysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislapsi on helppo, se kertoo mistä on kyse, mutta ei minua ainakaan huvita alkaa ruotimaan mitkä kaikki kehityspiirteet lapsessani on vialla, ei se kuulu vieraille ihmisille.
"special needs child"
Tarkoittaa siis etta lapsella on erityisia tarpeita, joita muilla lapsilla ei ole. Ei siis tarkoita sita etta lapsi on erityinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on facebooktuttu, jolla on noin 400 kaveria. Hänellä on suurperhe ja yhdellä lapsella on adhd. Hän kirjoittaa koko ajan facebookissa tästä yhdestä lapsesta. Lääkitykset ja ongelmat ja kaikki. Kirjoittaa vielä "erityinen" aina kun puhuu lapsesta, ei ikinä nimellä tai vaan lapsi. Pistää vihaksi lapsen puolesta. Eikö olisi koululaisella oikeus elää ilman, että puoli suomea tietää hänen diagnoosinsa ja ongelmansa. Tulee mieleen, että äiti korostaa itseään lapsensa diagnoosilla. Siinä perheessä ei tunnu olevan muita kuin äiti ja erityinen.
musta nimitys on ihan hyvä. Meidän erityislapsi on meille erityisen erityinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma lapseni on juurikin erityislapsi, joskin yleensä sanon että erityistarpeinen lapsi.
En viitsi lapsen yksityisiä diagnooseja muuten alkaa selvitellä, enkä toki tuota erityislapseuttakaan muutoin mitenkään esille tuo paitsi jos on tarve. Esimerkiksi jos puhutaan kouluavustajista ja siitä, kuinka monta sellaista meidän lapsen luokalle on ensi vuodeksi saatu, niin saatan sanoa että luokallahan on niin ja niin monta tavista ja niin ja niin monta erityislasta.
ylimalkaisesti? En halua ruveta selittämään kaikille pojan diagnooseja, helpommalla pääsee, kun kertoo vain pojan olevan erityislapsi. Tarkemmat jutut selitän sitten vain niille, joiden tarvitsee tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E kertoo nimenomaan, että sellainen on. Lapset, joilla ei ole diagnoosia, eivät ole erityislapsia.
Sikäli komppaan ap:tä, ettäminusta jokaisen lapsen pitäisi saada tarvitsemansa tuki ihan vain siksi,ä että tarvitsee sitä. Siihen ei pitäisi tarvita mitään diagnoosinimikettä tai yleiskäsitettä tai numerosarjaa. Pitäisi riittää, että joku kertoo, että "Anni ymmärtää pareemmin näin." mut kun ei riitä. Kaikkeen tarvitaan nykyään joku perustelu, paperi ja dokumentti, diagnoosinumero ja koodisana. Tässä reaalimaailmassa sana "erityislapsi" on tapa säilyttää edes jotain lapsen yksityisyydestä ja intimiteetistä.keikki eivät halua kertoa kaikille edes kaikkia niitä asioita, joita eivät häpeä.
ja hän käyttää aina mieluiten kiertoilmaisua "erityislapsi". Samoin hän ei halua että uhmaikäisiä sanotaan uhmaikäisiksi vaan "tahtoikäisiksi". Ärsyttävää: "Mun erityislapsellani on tahtoikä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uteliaille ihmisille, jotka utelevat diagnoosia.
Se on henkilökohtainen asia. Me suojelemme lastamme, koska tietyt diagnoosit ovat leimaavimpia kuin muut.
Siksi on helpompi sanoa erityislapsi. Ja se on jo ihan periaatekin, että diagnoosi ei kuulu muille.
Lapsi ei itseään osaa suojella, me suojelemme uteliailta ihmisiltä. Lähipiiri eli sukulaiset kyllä tietävät, mutta ystävät eivät.
Ja heistä viisaimmat eivät sitä edes kysy.
Alue: Aihe vapaa
siitä se nimitys. Minulla on kaksi autismin kirjon lasta enkä itse koe sanaa erityislapsi mitenkään ihmeellisenä. Eivät ole vammaisia mutta eivät taviksiakaan. Ovat siis erityislapsia, koska tarkka diagnoosi ei kuulu sen tarkemmin vieraille ihmisille, se on yksityisasia.