Raivostuttava 8 vuotias;(

Ehkä liikaakin! On tosiaan suvun ainut lapsia, ja todella ihaitu ja toivottu ja äärimmäisen rakastettu, vähän liikaankin varmaan jos se on mahdollista! Jotenkin lapsi ollut pienestä pitäen, jo synnytyslaitoksella, hyvin temperamenttinen ja räjähtevä, ja ne vielä kestänkin, mutten tätä uutta juttua, että on tosi töykeä aikuisille ja tyytymätön kaikkeen, kun ennen oli intona ihan kaikesta!



Ja esim. jos osaa olla nätisti vaikka kyoläilyn ajan, niin juttelen lapsen kanssa, että kuinka ylpeä olin ja kuinka hän osasi olla nätisti,ja miten mukavaa kaikilla olo, ja päin vastoin!



Joo,todeellakin välillä tekee mieli "antaa pitkin korvia" kun lapsi on aivan silmitön ja välinpitämätön mitä on tehnyt!



Mutta siis tuommoista ei tee, että ottaisi esim. karkkia,on hyvin tunnollinen tuommoisissa ja tottelevainen, ainut on kauhea käytös aikuisia kohtaan, ja etenkin minua;(

Ennen olisi tuommoiselle annettu tukkapöllyä, ja en oikeasti usko, että suurin osa siitä mitään traumoja sai. Mutta laki on laki... Älä ota henkilökohtaisesti niitä haukkuja, vaan pysy lujana ja johdonmukaisena. Tuollaiset lapset on juuri sellaisia, että jos kerrankin annat periksi, niin se testaaminen ei lopu ikinä.

Mutta esim. tutin perää itki 2,5kk, mutten antanut periksi. Hoidossa huusi 3kk, kunnes eräänä päivänä vissiin päätti, että ok, ja kertaakaan sen jälkeen ei itkenyt hoidosta vaan nautti suunnattomasti siellä olosta (olin jo lähes tulkoon irtisanomassa itseäni, kun hoitajatkin meinasivat olla hermoromohduksen partaalla. Nukkumaan menosta huusi 7 vuotta, kunnes nyt menee aivan itse sänkyynsä ja nukahtaa. Kertaakaan ei päässyt pois omasta sängystää, jollei siitä oltu sovittu jo päivällä, mutta joka ilta huusi ja raivosi noin 2h, saimme jo varoituksiakin.

Jokainen meistä tietenkin nauttii ihailusta, mutta ihailu on aina pinnallisempaa, suorituskeskeisempää ja ulkoisempaa. Ihminen voi olla vaikka miten ihailtu, mutta ei silti ehkä koe tunneyhteyttä kehenkään tai olevansa kellekään omana itsenään tärkeä vaan vain ihaillun taidon puolesta.

No en nyt kovin tarkkaan noita sanoja miettinyt, mutta sitä koitin selittää, että alusta asti poika on ollut suvun keskipiste, ketä halutaan nähdä ja kenen kanssa mummit leikkivät yötä päivää=D Että siis siinä ei pitäisi olla syy, että ei oisi saanut juuri tuota hyväksyntää ja huomiota, että varmana tietää, että häntä rakastetaan vaikka ei hyväksytä tuota kauheaa käytöstä.

Ja kyllä vain olen ammatiltani kasvattaja, mikä tavallaan on jotenkin edesauttanut tätä tilannetta, koska töissä minulla on paljon erityislapsia ja kun päivän heidän kanssaan "taistelee" niin kotona on aika loppu,ja ehkä sitten antaa liikaa periksi, ja tavallaa pitää jo normaalina huonoa käytöstä.

Välillä annat periksi ja välillä taas kiellät. Ilmankos lapsikin on ihmeissään miksi eilen sai tehdä jotain mutta tänään se on kiellettyä. Täytyy olla johdonmukainen. Vaikka väsyttää, sun täytyy joka kerta kieltää ne asiat mitkä olet päättänyt kielletyiksi, eikä sitten taipua kun lapsi tarpeeksi pitkään jankuttaa...

Oma fiksu esikoiseni on haastava jos hänellä on jokin fyysinen vaiva. Esimerkiksi kun syö jotain hänelle sopimatonta ruokaa niin pienempänä sai järkyttäviä raivareita. Nyt 8v iässä osaa jo itsekkin välillä sanoa sopimatonta ruokaa syötyään että on huono olo tai kurja olo. Hänellä siis ruoka-aine allergioita ja ainoat oireet näistä on nuo raivarit ja kitinät (ja näkyvät myös allergiatesteissä).



Näin keväällä tilanne on pahimmillaan kun siitepölytkin vaivaavat (tosin näkyy lähinnä vain ristireakointina tuoreille porkkanoille ja omenalle) kunhan käytössä on nenäsumute ja antihistamiini.



Mitä jos pitäisit kirjaa lapsen syömisistä ja siitä millainen olo hänellä on. Vaihtele syömisiä ja vältä paljoja lisäaineita ja mausteita. Huolehdi että lapsi söisi erilaisia ruokia ei jokpäivä esim. ketsuppia ym jos onkin sille allerginen. Ja kirjaa syömiset kunnolla sillä ei riitä että söi jauhelihapottuja vaan pitää kirjata kaikki käytetyt ruoka-aineet ylös. Näin voit saada kiinni mahdollisia pahiksia ja ainakin näet onko ruokavaliolla vaikutusta.



Meillä muuten tämä sama lapsi sai tosi kurjan olon hammastahnasta. Niinpä meillä pestään lapsen hampaat edelleen vedellä ja ihan hammashoitajan kanssa sovitusti. Aina kun on kokeiltu hammastahnaa on lapselle tullut todella kurja olo sängyssä ja itkee ja on tosi limainen (kauas kuulee miten limaa rohisee kurkussa koko ajan) kun menee nukkumaan.



Myös hoitamaton refluksi voi aiheuttaa tuota kuvaamaasi käytöstä.



Minusta kuulostaa että lapsellasi voisi oikeasti olla joku fyysinen vaiva joka tekee lapsen olosta välillä tosi kurjan ja purkaa sitä sitten sinuun ja nyt jo esim. siitepölyt vielä pahentaa oloa niin purkaa kurjaa oloa muihinkin.



Toki meilläkin 8v on muutenkin aika "haastavassa" iässä. Meillä parhaiten auttaa se että syö hänelle sopivaa ruokaa, nukkuu riittävästi ja on tarjottu uusia haasteita joita saa tehdä. Haasteeksi on käynyt esim. lettutaikinan valmistus, isän kanssa auton korjaus, uuden teknisen vempeleen käyttö jne. Mutta meidän 8v kaipaa selkeästi uusia haasteita ja onnistumisen kokemuksia.



Tsemppiä ap. Koeta jaksaa. Toivottavasti löydät tavan jolla teidän elämä helpottaa.

samanikäinen poika ja samanlaista käytöstä. Itse olen osan käytöksestä laittanu varhaisteini-ikään, ollaan niin isoa että. Ja juuri tuo "ihan sama" jne. on todella tuttua.



Olemme ihan järjestelmällisesti antaneet sanktion huonosta käytöksestä. On menettänyt karkkipäiviä, pleikkarin pelaaminen on kielletty (yleensä saa viikonloppuna pelata tunnin). Ensin on varoitettu, että jos huono käytös jatkuu niin etuuden menetys tulee. Ja jos jatkaa niin sitten niin tehdään. Nyt jo parin kuukauden jälkeen pystyy vähän hillitsemään itseään paremmin.



Olen keskustellut hänen kanssaan juurta jaksaen miltä huono käytös tuntuu minusta, muista ja varmaan hänestä itsestäänkin. Yleenäs kun pääsee tunnekuohun yli, katuu käytöstään.



Yksi asia, jonka olen huomannut vaikuttavan käytöksen huononemiseen on nälkä. Hänestä tulee tosi kiukkuine nälkäisenä. (Äitiin tullut!). Nyt sanonkin ärsyyntymisen nähdessäni, että otapas vähän välipalaa..



Mutta tsemppiä sinulle! Kyllä se siitä.

Hei, toihan on varmaan yksi syy! lapsi on todella voimakkaasti allerginen koivulle, ja nyt tänä aikana ollut erityisen hankala, joten voikin olla, että lapsella on siitäkin kurja olo! "Kiva" kuulla, että muillakin on "ihan sama, ei paljon kiinnosta, haittaakse" lapsukaisia;)

Mutta voin lohduttaa sua: juttelin poikani käytöksestä terkan kanssa ja hän, kokenut th, sanoi että lapsille tulee toinen uhmakausi 5-8v. Hän sanoi että siitä ei juurikaan missään puhuta mutta hän on jonkun jutun aiheeseen liittyen lukenut ja työnsä kautta kyllä on huomannut miten totta se on. Joten relax, kaikki on tietyllä tapaa "hyvin"! :D



Huomiota ja yhteistä tekemistä paljon, ja huonosta käytöksestä sanktiota. Eipä siinä paljon muuta voi tehdä!

Mietin, ett

Kun kirjoitit että olette tottuneet olemaan 24h yhdessä.



Jospa lapsi alkaa nyt olla siinä iässä, että kaipaisi erityisesti sitä toista vanhempaa, jonka suuntaan irrottautua äidistä. Tai sitten se aika on jo mennyt, eikä sitä isähahmoa ole ollut.



Tai sitten lapsi oireilee eroa/isän puutetta yleisellä pahantuulisuudella ja uhmakkuudella kaikkia aikuisia kohtaan.