Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava 8 vuotias;(
27.05.2012 |
Poikani on ollut aina hyvin hyvin haastava, joka asiasta raivareita saava ym. MUTTA toisten lasten kanssa tullut aina äärimmäisen hyvin toimeen, koskaan ei kiusaa ketää ym. Sisaruksia ei tosin ei ole. Lasta on kiusattu jonkun verran koulussa, nyt kaikki pitäisi olla ok,ja lapsella taas paljon kavereita....
MUTTA lapsi on kun jonkun valtavan uhman vallassa, aikuisille todella törkeä ja ilkeä, ja tenkin mulle yh-äidille. Itse olen 34 vuotias opettaja ja luonteeltani rauhallinen, iloinen ja kaikkeen ystävällisesti suhtautuva. Tosin toisinaan menee lapseen hermot, ja silloin tulee huudettua ja sanottua pahasti, mikä on tietenkin väärin. Mutten kertakaikkiaan ymmärrä mitäpitä lapsen kanssa tehdä, joka aloittaa huudon aamulla ja kiukuttelua jatkuu koko päivän, paitsi kavereiden kanssa on hyvin iloinen. Hän saattaa esim. lyödä mummia tai haukkua tuntemttomia tyhmiksi. Lapselle on aina sanottu ettei niin saa tehdä, ja miljoona kertaa keskusteltu ja rangaistuksia jonkun verran annettu. Rangaistuksiin suhtautuu hirvittävällä tavalla, raivoaa aivan silmittömästi, jos esim. käsken omaan huoneeseen, jos on haukkunut minua.
Tietenkin on ihan normipäiviä, milloin on oma ihana itsensä, mutta nyt taas koko ajan entistä enemmän näitä huonoja;( KOhta en enää kehtaa liikkua lapsen kanssa edes missään tai viedä hoitoon, kun hävettää lapsen puolesta!
Lapsi on äärettömän fiksu ja kaikessa hyvin pärjäävä, ja esim. eskarista tuli todella hyvää palautetta, koulussa on kuulemma hieman näsäviisas. Antakaa hyviä neuvoja, kiitos:)
Kommentit (32)
miten jokaisella palstalaisella on "äärettömän fiksuja" lapsia kun edes fiksuja aikuisia tapaa äärettömän harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukmas kasvatusalan ammattilainen? etkä osaa käsitellä omaa koululaistasi?
Siis etkö ole vielä av-palstalta oppinut että kasvatusalan ammattilaisella ei mene ikinä hermo mihinkään lapsiin, eikä kasvatusalan ammattilaisella ole ikinä ongelmia lasten kanssa!
Tähän menessä on kuitenkin ollut niin pieni, että kiukuttelut on voineet laittaa sen "piikkiin", mutta tuon ikäisen olettaisi osaavan käyttäytyä, mutt kun ei osaa, ja joka kerta opetan ja käymme läpi miten pitää olla ymym.ja lähes aina kuitenkin käyttäytyy jollain tapaa huonosti. Onko sinulla viekkejä mikä tehoaisi? En kaipaa mitään haukkuja, ne ei nyt auta, vaan kertokaa miten pitäis tehdä toisin? Millä saa kauhukakarasta hyvin käyttäytyvän;)
Ja kyllä vain olen ammatiltani kasvattaja, mikä tavallaan on jotenkin edesauttanut tätä tilannetta, koska töissä minulla on paljon erityislapsia ja kun päivän heidän kanssaan "taistelee" niin kotona on aika loppu,ja ehkä sitten antaa liikaa periksi, ja tavallaa pitää jo normaalina huonoa käytöstä.
Mutta saako teillä esim. sanoa aikuista tyhmäksi? Jos ei niin mikä on rangaistus?
Meillä se on täysin kiellettyä, ja joka kerta sanon, ettei noin saa sanoa, ja pitää pyytää antkeesi. Toisinaan jos ei lopeta, niin sanon, että tulee kotiarestia ym. ja sitten se loppuu. Kunnes sitten taas parin päivän päästä taas alkaa.
Juurihan kirjoitin tämän siksi, että mitä hittoa teen tuon kauhukakaran kanssa? ELI ON ONGELMA! Ja lapseni on fiksu, koska saa aina täydetkaikista kokeista, pärjää missä liikuntaljissa tahansa mielettömän hyvin, ja muutenkin ajattelutapa on äärimmäisen "hoksaavaista",ja tätä olen kuullut niin päiväkodista, koulusta kun kaikilta muilta. Itse vaihtaisin tämän fiksuuden kyllä siihen sosiaalisesti menestyvään puoleen,mutt vaihtokauppoja on vaikea tehdä;)
sulta huomiota...annatko tarpeeksi aikaa pojallesi? teettekö yhdessä kivoja asioita, joista poikasi tykkää? on jokin syy miksi hän kiukuttelee? onko hänellä ollut ikävä...opasta poikaasi puhumaan tunnetiloistaa...kysy häneltä miksi harmittaa, onko ollut jotain ikävää päivässä ym. lapsi ei osaa vielä kertoa tunteistaan sanallisesti siksi sinun täytyy auttaa häntä siinä...terv. toinen kasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen tottunut että olemme 24h kahdestaan, ja nyt on kaverit ja harrastukset, niin on aina vain iltaisin yhteistä aikaa, ja se menee monesti telkkaria katsellessa ymym. Lapsi ei enää halua leikkiä minun kanssa, joten vaikeaa keksiä semmoista yhteistä juttua kotona, tietenkin käymme yhdessä kaupassa, pyöräilemässä ymymym reissuissa, ja silloin ollaan, mutta en tiiä onko sitten jotenkin liian vähän;( Mitä te teette tämän ikäisten kanssa? Tietenkin joskus rakanetelemme ym. mutt se on niin erilaista kun ennen, kun pelailimme ymym tuntikausia!
Kuopus on myös 8-vuotias poika ja tämä toka kouluvuosi on ollut koko ajan pahenevaa, tosi hankalaa aikaa. Poika puhuu jatkuvasti rumasti, panee vastaan "ei kiinnosta" "ihan sama" kaikki on tyhmää, tavarat ja kirosanat lentävät eikä hän kerta kaikkiaan tottele. Se on hyvin raskasta, pelottavaa ja turhauttavaa. Perhe on ns. ehjä, isommat sisarukset tavallisia, reippaita koululaisia, pitävät kuopuksesta ja kunnioittavat vanhempiaa, muita aikuisia ns. normaalisti. Tämä nuorimmainen on ihan eri maata. Itsekin olen tietyllä tapaa ammattilainen eli terveysalalla, mutta eipä se paljon omia lapsia auta. Nyt tilanne on jo sinänsä epätoivoinen, että lapsi käyttäytyy myös vieraita kohtaan huonosti ja isot sisarukset ovat tosi kyllästyneitä tilanteeseen. KOulussa menee hyvin. Huoh. Varmaan aloitan kohta masennuslääkityksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ekaluokkalainen poika ja mekin asutaan kahdestaan ja vaikka kavereita löytyykin tosi paljon, pidän huolta siitä että teemme yhdessä jotain mitä poika itse haluaa vähintään kerran viikossa...oletko kertonut pojallesi miltä sinusta tuntuu kun hän haukkuu sinua tyhmäksi? kysy miltä hänestä tuntuisi jos asia olisi toisinpäin, vaadi myös anteeksipyyntöä kunhan lapsi ensin on rauhoittunut...
Ja jotenkin sen ymmärtäisi, jos itse olisin jotnekin sulkeutunut, vastarannankiiski, mutta kun itse ole ollut lapsesta asti todella kiltti, huomaavainen ja "ihana" lapsi, ja oma lapsi on kun mikäkin riiviö, niin pistää kyllä masentamaan;( Esim. juuri äsken kysyin, että pelataanko lautapeli "ei todellakaan kiinnosta tyhmä" oli vastaus;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän lapset kovinkin väsyneitä koulupäivien jälkeen...auttaisiko hiljainen lepohetki esim. musiikkia kuunnellen tai kirjaa lukien? syökö lapset riittävästi vai onko enrgiavajetta joka aiheuttaa kiukuttelua?
Joo, siis tehdään lähes joka päivä joku yhteinen juttu, saunotaan tai muuta, ja harrastetaan esim. hiihtoa ja suunnistusta yhdessä, mutten tiiä onko tarpeeksi.
Ja olen aina sanonut kaikki nuo, ehk liikaakin jotenkin ymmärtänyt ja kun itse olen oikeasti aikamoinen auringonpaiste, niin en sinällään ole välittänyt vaan miettinyt muuta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tavallaa väsynyt, mutta jos ei ole, esim. tänään ollaan oltu kotona koko päivä, niin silti on ihan samanlainen. Ja mikään meno ei ole pakollinen, joten jos näyttää väsyneeltä, emme tee mitään "väsyttävää"
niin varoitus, jos ei tehoa niin jäähy. Selkeä jäähy samantien, jäähyn aikana lapsen kanssa ei puhuta vaan mennään itse pois ja jos lapsi poistuu jäähyltä niin jäähy alkaa alusta. Varmasti lopettaa kiukuttelun jos teet tuon oikein. Syy-seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös oman lapseni kohdalla kiuttelun taustalla mahd. väsymystä ja energiavajetta - kasvuvauhti on kova. Lisäksi nyt siitepölyaika voi vaikuttaa, väsyttääkin. Rauhallinen iltasaunominen on meillä ollut toimiva juttu.
kouluväsymys vaivaa, on tuttua meilläkin. Lapseni on myös vaativampi tapaus... ja toukokuut ovat aina pahimpia aikoija vuodesta, edes joulu ei tuota näin isoa tuskaa!
Mutta, kyse on myös 8veestä, se on monelle lapselle haasteellinen ikä, kuten jatkossa sitten 8luokkalaiselle.
Kamalaa aikaa, mutta pitää miettiä, mistä antaa rangaistus, jos tyhmäksi samominen on sitä, siinähän seisot takana, jos se on,ettei jotain saa rikkoa, niin pidät kiinni. Jos näitä on liikaa, tulee vaikeaa...
Just tuo tuottaakin jotenkin vaikeuksia, että minkä sallisi ja mikä on rangaistavaa! Kun olen jotenkin aika paljon ajatellut että pojat on poikia, enkä myöskään halua lasta vilkkaasta luonteesta rajoittaa... mutta tää uusi kaikesta kitiseminen ja huutaminen on niiiiiin raivostuttavaa, ja saisi olla ihan koko ajan niitä rangaistuksia jakelemassa;(
tuollaisia pentuja ei pitäisi muuta kuin jonkun vähän vieraamman aikuisen, jolle kakara soittaa suuta, vetästä kunnolla ympäri korvia.
Ei huono käytös ole mikään " voi voi lapsi on väsynyt ja voi voi nääs nääs kun sillä on vaikeaa", samalla kun äiti matelee ympärillä ja tarjoaa kuuta taivaalta. Se lapsi on röyhkeä eikä ymmärrä paikkaansa, eikä oikeasti tarvitsisi muuta kuin pari kunnon selkäsaunaa, että ymmärtäisi kannattaako sitä suuta soittaa vai ei.
Meille ei kyllä toista kertaa tulisi tuolla tavalla käyttäytyvä lapsi kylään, joten voi olla että teiltäkin alkaa kohta loppua aikuiset läheltä.
annatko lapselle positiivista palautetta hänen _olemuksestaan ja tunne-elämästään_ huom EI suorituksista!
Minusta poikasi kuulostaa lapselta joka tietää osaavansa asioita suorituksina, mutta ei koe kelpaavansa "sielultaan".
Kun olet pojan kanssa, ota häneen myönteinen tunnekontakti ja anna tunnetason palautetta.
Vaikka tähän tapaan:
Hei Matti, tulinpa minä iloiseksi kun olit kotona kun tulin töistä! Tai
Kun pelasit Villen kanssa, huomasin, että annoit hänen valita nappulat ensin. Olin ylpeä susta, että olit niin huomaavainen.
Tai: näin, että pelkäsit tuossa leffassa miten roolihahmon käy. Osaat näemmä hyvin asettua toisen asemaan ja toivoa hänelle reilua kohtaloa.
Mitäs näistä mietit.
Rangaistuksissa: niiden pitää olla paralleelit rikkomuksen kanssa. Jos on vaikka syönyt kaapista luvatta karkkia niin karkkipäivä väliin eikä niin että sitten ei mennäkään rannalle. Syy-yhteys pitää olla looginen ja napakka ja rangaistus ei koskaan ole riittävä, vaan aina asian käsittely on se pointti jossa oppiminen tapahtuu.
mukmas kasvatusalan ammattilainen? etkä osaa käsitellä omaa koululaistasi?