Tunnusta pois: Oletko sinä koskaan juossut kenenkään miehen perässä?

Olen

oli ajan hukkaa. Jos miehen perässä pitää juosta, se joko ei ole kiinnostunut tai sitten on narsisti k-pää.

Lähettänyt säälittäviä tekstiviestejä, soitellut kymmeniä kertoja ollessani kännissä, ollut aina käytettävissä, vaikka mies teki selväksi, ettemme seurustele. Ja kaikkea muuta säälittävää. Jälkikäteen olen ihmetellyt, miten "fiksu" nainen vajoaa näin alas ja vielä pitkäksi aikaa.

olen miehen kanssa lenkillä. Se menee paljon lujempaa kuin minä.

Ai joskus? Kaikki suhteeni, myös viimeisin joka on kestänyt 12 vuotta on alkaneet minun oma-aloitteisuudesta. Kyllä se on varmin tapa saada toinen kiinnostumaan, se että näyttää itse olevansa kiinnostunut. Tosi harvassa ne miehet joilla on periaate että nainen ei saisi olla se ensimmäisenä kiinnostuksen osoittava. Kannattaa todellakin toimia itse jos jonkun haluaa. Siellä ne ruikuttaa rannalla yleensä ne jotka haluaa tulla noukituksi tekemättä itse mitään.

Ai joskus? Kaikki suhteeni, myös viimeisin joka on kestänyt 12 vuotta on alkaneet minun oma-aloitteisuudesta. Kyllä se on varmin tapa saada toinen kiinnostumaan, se että näyttää itse olevansa kiinnostunut. Tosi harvassa ne miehet joilla on periaate että nainen ei saisi olla se ensimmäisenä kiinnostuksen osoittava. Kannattaa todellakin toimia itse jos jonkun haluaa. Siellä ne ruikuttaa rannalla yleensä ne jotka haluaa tulla noukituksi tekemättä itse mitään.

Mieheni on kova unohtelemaan tavaroita, ja olen juossut viemään milloin kännykkää, milloin kukkaroa tms. Joskus olen juossut muistuttamaan, että pitää tuoda kaupasta tuote x jne.

kännissä on-off-suhdettani joka ei ollut kovin kiinnostunut tässä vaiheessa. Oli lähdössä baarista jossa olimme isolla porukalla, siis kavereita kaikki eli minä ja hän emme olleet erityisesti yhdessä, ja minä juoksin narikkaan perään anelemaan että saisin tulla hänen luokseen yöksi. Sanoi useasti ei, minä vajosin niin alas että pyysin saada nukkua lattialla edes.. HÄVETTÄÄ VIELÄKIN! Tämän samainen mies ei joskus vastannut puheluihini, joten soitin sitten yhteisen ystävämme (mies) puhelimesta - siihen vastasi kyllä heti. Päästin itseni tosi surkeaan jamaan tämän miehen kanssa. Olemme vieläkin tuttavia, mutta hän on kihloissa naisen kanssa joka väittää että minä vihaan häntä (en tunne ko.naista, en tunnistaisi kadulla) ja joka lukitsi tämän miehen kerran ulos miehen asunnosta kun mies oli minun kanssani kahvilla - yritimme olla ystäviä. Ystävyydestä ei tullut mitään siis, nyt näemme tosi tosi harvoin. Silloin kun näemme, mietin joka kerran, että mitä ihmettä minä näin tässä leuattomassa kimeä-äänisessä miehessä joskus....

Olen lähestynyt vähemmän hienovaraisesti hiukan humalassa, myöhemmin pyytänyt anteeksi tekstarilla. Tehnyt saman uudestaan. Tuijotellut ei niin häveliäästi. Lähennellyt taas humalassa ja lopulta saanut miehen ehdottamaan jotain enemmän. Jne. Vieläkin samainen mies on työn alla ;)

Seurustelimme pari hassua kuukautta, ja rakastuin suunnattomasti... Mies suhtautui minuun vaihtelevasti - lämpimästi, tulisesti, välinpitämättömästi, vihamielisesti. Kännissä soittelin, tungin kerran väkisin yöksi, lähdin jopa vieraaseen maahan tämän miehen perässä. Pahinta on, että saattaisin edelleen langeta, jos nähtäisiin, enkä ymmärrä itsekään miksi. Onneksi on tuhansia kilometrejä välimatkaa.

Meilla oli lyhyt suhde ja mieskin oli kiinostunut. Miehen kiinnostus sitten lopahti. Sen jalkeen Olen vongannut miesta luokseni yoksi ja valilla onnistuinkin (aika usein). Mies kuitenkin alkoi seurustelemaan tuttavani kanssa. Niinpa siis yhteiset kanniset sekoilut jaivat .Oltiin siis kaikki samassa kaveripiirissa.

Jalkeenpain ajatellen todella typeraa touhua minulta. Kuului kuitenkin nuoruuteen ( Olin just 20 v) joten en sita nyt erityisesti kadukaan. Ainoa harmi oli etta olin silloin niin allapain kun en talle miehelle kelvannut.

tein nuorena päätöksen, etten rupea juoksemaan hankalien miesten perässä. se oli hyvä päätös.

juosta? eikö vois vaan kävellä...

olin ihan rakastunut yhteen heppuun. Hänelle olin vain sänkyseuraa. Jälkikäteen nolottaa se vonkaus :D Törmään häneen vieläkin kerran parissa vuodessa. Nyt ymmärrän että olimme epäsopivia toisillemme. En voisi kuvitella että olisimme yhdessä.

Olin ihan murheen murtama monta viikkoa. :(



Ikää oli 15.