Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, miten päästä eroon tästä olosta??
22.05.2012 |
Tää asia pyörii mulla päivittäin mielessä, melkein koko ajan, itkeä saa joka päivä, monet unet on menetetty, moni muukin asia on jäänyt väliin...
En tiedä mistä alottaisin.. No, olen kaks kertaa synnyttänyt, siinä on mennyt kroppa, ihan joka paikka, mulla tuli arpia jopa pohkeisiin kun ne turpos, maha on aivan järkyttävä, tissit myös, eli suoraan sanottuna olen 23v LÄSKI MUMMO! no ei siinä kaikki, mun alapää on myös pilalla, eppari ommeltiin väärin ja lääkäreiden mielestä tuollekkaan ei kannata tehdä mitään, no tuloksena on löysä alapää, joka ei tunnu miltään, itsellä kyllä mutta miehestä huomaa ettei tunnu, sen huomaa siitä ettei mies pysty laukeamaan mun sisälle.
Mies on kyllä mulle sanonut että kelpaan tämmöisenä, mutta en silti kestä tätä. Mies katselee kuitenkin pornoa salaa (tiedän, on jäänyt kiinnikkin) ja mies ei halua mun kans usein seksiä, n.1krt/vko.
Mulla on joku pakkomielle tähän asiaan, haluaisin niin kovasti olla hyväkroppainen ja tiukkapilluinen, että kelpaisin miehelleni. Aina kun joku teini tulee vastaan niin mun ensimmäinen ajatus on että mieheni haluaa panna tuota, koska sillä on tiukka.
En osaa yhtään arvostaa itseäni, tuntuu vaan etten kelpaa miehelleni. Miten mä pääsen tästä eroon?? Tää vaikuttaa niin paljon mun elämään etten voi olla normaalisti. Enkä jaksais koko ajan miettiä sitä ja itkeä. Mulla olis kaks pientä lastakin jotka kaipais enemmän huomiota, oon vaan melkein koko ajan huonolla tuulella eikä mikään kiinnosta. Rakastan lapsiani mutta jos mä oisin tän tiennyt niin en tiedä mitä olisin tehnyt, en ainakaan tuon miehen kans olis tehnyt lapsia.
Olen myös lisännyt itseni alastonsuomeen, ihan vain että saisin kehuja siellä, ja niitähän on tullut mutta ei se auta tähän ongelmaan.. Menin myös pettämään miestäni joku aika sitten, en seksiin asti mutta kuitenkin, oli kiva tuntea itsensä halutuksi mutta siihen se jäikin...
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja jos vielä vastaiskin. En tarvitse yhtään haukkumisia.
Kommentit (6)
apua, tuo ulkonäkö ei ehkä ole se perimmäinen asia, joka mättää. Hae apua kun olo kerran tuntuu kurjalta. Asiat muuttuu vaan pahemmaksi, kun niitä jää yksin vatvomaan. Ja sanat hyväkroppainen ja tiukkapilluinen... Ne ei oikein kuulosta hyvältä! Mietipä nyt kumpi on tärkeämpää. Nuo mainitsemasi asiat vai perheesi, eritoten lastesi hyvinvointi?? Hiukan kypsyyttä peliin ja hakemaan apua itselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suremalla menetykseni läpi.
Sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana, ja olin sitä ennen hyvin kaunis. Miehenikin ihastui juuri ulkonäkööni. No sitten lihoin raskauden aikana 25 kg, kropasta tuli raskausarpien sininpunainen kokoelma, pohkeisiin suonikohjuja, tissit alkoivat imetyksen jälkeen roikkua, peräpukamat, arpinen ruma alapää pahojen repeämien seurauksena. Tulin vieläpä aika pian jo imettäessäni toisen kerran raskaaksi ja lihoin taas 25 kiloa ennen kuin ehdin laihtua edellisiä pois.
Minusta oli tullut 3 vuodessa satakiloinen plösö jonka entisestä ulkonäöstä ei ollut mitään jäljellä (jopa mun ylpeys, vyötärölle asti pitkä musta tukka oli ollut pakko leikata lyhyeksi kun hiuksia lähti niin kovasti imetysaikana). Mieheni on kuitenkin sen verran vanhanaikainen ettei missään nimessä harkitsisi vaimonsa hylkäämistä tuollaisten asioiden takia vaan yhdessä ollaan "kunnes kuolema erottaa". Onneksi näin, sillä tuskin ketään muuta saisinkaan! Kyllähän minä sittemmin laihdutin ne liikakilot pois mutta ei minusta entiseni näköistä (tai sängyssä tuntuista) tullut. Se on vaan pitänyt surra ja hyväksyä että se oli lyhyt se minun kukkea nuoruus ja nyt olen tämmöinen ämmänrötväke.
Nykyisin kun ikää on jo 37 en tätä juuri sure vaan ajattelen että ihmisessä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö tai tiukka pillu. Mieheni ajattelee samoin, ja hän ei onneksi katsele tietääkseni toisten naisten perään tai pornoa. Mutta kyllä siinä nuorempana kova suru oli ja välillä jopa ajattelin että lapset ovat pilanneet elämäni täysin, ja varsinkin kun ensimmäinen oli vahinkoraskaus niin usein mietin että millaista elämäni olisi ollut jos olisin saanut kauniina viettää vielä vaikka 10 vuotta vapaata nuoruutta.
Mietipä nyt kumpi on tärkeämpää. Nuo mainitsemasi asiat vai perheesi, eritoten lastesi hyvinvointi?? Hiukan kypsyyttä peliin ja hakemaan apua itselle!
Tämä on taas tätä soopaa, että ihmsien istensä tulisi täysin kadota, kun lapsia tulee maailmaan!
AP, voisiko sinulla olla synnytyksen jälkeistä masennusta? Ja oletko harkinnut synnytysvammojesi näyttämistä yksityislääkärille?
Mietipä nyt kumpi on tärkeämpää. Nuo mainitsemasi asiat vai perheesi, eritoten lastesi hyvinvointi?? Hiukan kypsyyttä peliin ja hakemaan apua itselle!
Tämä on taas tätä soopaa, että ihmsien istensä tulisi täysin kadota, kun lapsia tulee maailmaan!
AP, voisiko sinulla olla synnytyksen jälkeistä masennusta? Ja oletko harkinnut synnytysvammojesi näyttämistä yksityislääkärille?
Lapset kyllä hoidetaan asianmukaisesti, sanoinkin että voisin antaa enemmän huomiota heille. Olen yrittänyt pysyä tiuskimatta yms heille ja tähän asti onnistunut siinä.
Mutta tosiaan, kävin myös yksityisellä näyttämässä alapäätäni mutta hänenkään mielestä asialle ei kannata tehdä mitään.
En sitten tiedä onko tämä vika vain mun päässä vai missä, mutta olis ihan mukava elää normaalisti ja harrastaa seksiäkin, eikä miettiä senkään aikana vaan sitä kuinka löysä olen.
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin tuntuu, että tuo ulkonäkösi on se kaikista pienin ongelmasi. Tunnut olevan aika sekaisin, ja ulkonäkö on se helpoin osoite syyttää.
Et pääse tuosta olosta eroon kikkakolmosella. Joudut tekemään perustellista työtä itsesi ja pääkoppasi kanssa, että olosi helpottuu.