Onko 15e liian pieni summa rahaa häälahjana?

liian vähän.

tuo 15 euroa on sellainen, jolla haet kaupasta pari purkkia maitoa ja leipää. Eli on kyllä todella vähän. Itse olen pienituloinen opiskelija tällä hetkellä ja kyllä olen antanut vähintään 50 e.



Meille antoi eräs kaveripariskunta 20 e ja ovat kuitenkin molemmat ihan hyvin palkatuissa hommissa. Tuli kieltämättä todella pihi vaikutelma. Itse annoimme heille muistaakseni 80 euroa vaikka minä olen opiskelija.

niin voit antaa mitä vain, edullisesti. Jos ovat ehdottomasti toivoneet rahaa lahjaksi, niin mielestäni 30 e yhteiseen rahapottiin olisi hyvä summa. Tasasumma oltava, 15 liian vähän.

Se, että koet uhrautuvasi, ei ole hyvä lähtökohta mennä häihin. Niin sinä nyt koet, nimittäin: luettelet, kuinka tuo morsian ei ole oikeastaan kummoinen kaverikaan ja lasket, mitä sinulla menee polttareihin (ne on kyllä lähtökohtaisesti hauskanpitoasi, miksi pidät sitä lahjaan verrattavana?) ja sitä, miten olet tarjonnut tuolle morsiamelle.



Ihan hyvin voit kiittää kutsusta ja pahoitella, että sinä et pääse juhliin. That's it.



Parempi se, kuin että menet vastentahtoisesti, murjotat ja istut siellä naama norsunveellä.

laita vaikka mielummin 25 e, jos yksin menet.

Ihan sopiva summa. Nykyään noissa rahalahjoissa on menty ihan älyttömyyksiin. Hääpari järjestää häät ja tarjoaa ruuat. Ei suinkaan niin että vieraiden pitäisi ruokansa maksaa. Ei häiden ole tarkoituskaan mitään tuottaa. Ihan säälittäviä kirjoituksia asiaan liittyen tälläkin palstalla monesti. Morsian kehtaa loukkaantua "liian pienistä" summista. Typerää todella typerää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi viedä samanverran rahaa kun ajattelee syömänsä ruuan maksavan. Mistä edes tällaisia hulluja ajatuksia ihmiset ovat saaneet? Ei ymmärrä.

luulee, että PITÄISI viedä samanarvoinen lahja kuin mitä häissä on tarjoomukset arvoltaan.

Yleensä täällä kyllä mekastetaan siitä vaikka kuinka paljon.

Polttarikustannuksilla taas ei ole mitään tekemistä häälahjan kanssa, kuten ei häätarjoiluillakaan. Minäkin jäisin juhlista ja polttareista pois, jos en pystyisi enempää sijoittamaan, mikä sekin on ihan ymmärrettävää.

Yleensä täällä kyllä mekastetaan siitä vaikka kuinka paljon.

Minä taas sanoisin, että jos on natku, on parempi pysyä kotona. Ap on natku ja jotekin katkerakin tuolle naimisiin menevälle "kaverilleen", outo koko aloitus.

opiskelijana ostin 20e arvoisen häälahjan ystävälle, vaikka sekin teki tiukkaa. Minusta tuo "hän ei koskaan tarjoa" -asia pitää selvittää erikseen eikä sotkea tähän. Ei kaverisi ymmärtäisi, miksi ostat niin halvan lahjan ja tuo perusteluna.



En kyllä ymmärrä, miten joku opiskelija voi ostaa 50e lahjan, itselläni ei olisi varaa.

15 euroa on hassu summa. Mulle on jotenkin jäänyt sellainen pinttymä, että olis kohteliasta antaa tasasumma. Sinuna pyöristäisin tuon kahteenkymppiin, tai jos koet sen liiaksi, niin kymppikin on ihan jees. Jos käsitin oikein, niin et edes ole ns. sydänystävä. Minusta jokainen saa antaa juuri sen verran, kuin kokee sopivaksi/mihin on varaa.

Olen menossa kaverini häihin ensi kuussa (ei mikään kovin pitkäaikainen kaverisuhde, eikä edes paljoa tavata). Osallistun myös polttareihin ainakin 50:llä eurolla + omat kustannukset polttareita ajatellen, joita varten joudun matkustaa vielä toiseen kaupunkiin. Samoin häitä varten joudun matkustaa toiseen kaupunkiin. En ole mikään varsin hyvätuloinen, pärjään kuitenkin. Ensin olin ajatellut antaa 30e, mutta nyt aloin miettimään, että kun niihin polttareihin ja matkoihinkin menee rahaa, niin riittäisikö 15? Tämä kaveri on myös vähän sellainen, että antaa minun aina tarjota kaikkea itselleen, muttei koskaan tarjoa takaisin... Mitä mieltä olette?

Mitä jos vaan jäisit polttareista pois, niin ei mene niihinkään rahaa?

Ei kai häälahjaa voi "hinnoitella" sen mukaan, mitä itsellä menee ko kemuihin? Että jos ostaa uuden mekon ja käy kampaajalla ja vielä yöpyy hääpaikkakunnalla - hitto, hääparinhan pitäisi oikeastaan maksaa siitä!

Nykyään koko häälahja-pakkoperinne tuntuu turhalta.

Häälahjathan olivat alunperin parille jotka vasta aloittelivat yhteistä elämäänsä ja tarvittiin niitä kahvinkeittimiä, leipäkoneita, lakanoita ja muuta sellaista. Perinne elää edelleen, vaikka sitä ei tarvita.

Parit ovat asuneet parhaimmillaan jo vuosia yhdessä, saattaa olla yhteisiä lapsia, talo, mökki, autot jne. jne. hankittuna. Ja sitten päätetään mennä naimisiin. Koska halutaan mennä naimisiin. Joihin kutsutaan paljon ihmisiä, koska halutaan ne kaikki ihmiset sinne juhlimaan sitä naimisiin menoa.



Kaikki jotka pitivät ne juhlat, eivät siksi että halusivat, vaan siksi että halusivat vierailta rahat tai arvokkaat lahjat, huutavat hep nyt tähän ketjuun. Eli ainakin kaikki ne joiden mielestä alle viidellä kympillä ei kehtaa juhlimaan lähteä.



Nyt tuntuu typerältä kertoa että minulta on jäänyt häitä väliin, koska ei ole yksinkertaisesti ollut varaa vaatteisiin, matkoihin ja, ennen kaikkea, lahjaan. Tuo typeristä typerin perinne pakkopulla on saanut minut jäämään kotiin hyvänkin ystävän häistä, koska eihän sinne kehtaa tyhjin käsin mennä. Vaikka tiedän että ystäväni olisi arvostanut enemmän sitä että olen paikalla juhlimassa hänen tärkeää päiväänsä, kuin väkisin keksittyä lahjaa.



Typerää perseilyä koko häälahjahomma. Nykyään.

kannattaisko jättää väliin koko juttu, polttareineen päivineen? Tai sit laita ainakin 20e.

Nykyään koko häälahja-pakkoperinne tuntuu turhalta.

Häälahjathan olivat alunperin parille jotka vasta aloittelivat yhteistä elämäänsä ja tarvittiin niitä kahvinkeittimiä, leipäkoneita, lakanoita ja muuta sellaista. Perinne elää edelleen, vaikka sitä ei tarvita.

Parit ovat asuneet parhaimmillaan jo vuosia yhdessä, saattaa olla yhteisiä lapsia, talo, mökki, autot jne. jne. hankittuna. Ja sitten päätetään mennä naimisiin. Koska halutaan mennä naimisiin. Joihin kutsutaan paljon ihmisiä, koska halutaan ne kaikki ihmiset sinne juhlimaan sitä naimisiin menoa.

Kaikki jotka pitivät ne juhlat, eivät siksi että halusivat, vaan siksi että halusivat vierailta rahat tai arvokkaat lahjat, huutavat hep nyt tähän ketjuun. Eli ainakin kaikki ne joiden mielestä alle viidellä kympillä ei kehtaa juhlimaan lähteä.

Nyt tuntuu typerältä kertoa että minulta on jäänyt häitä väliin, koska ei ole yksinkertaisesti ollut varaa vaatteisiin, matkoihin ja, ennen kaikkea, lahjaan. Tuo typeristä typerin perinne pakkopulla on saanut minut jäämään kotiin hyvänkin ystävän häistä, koska eihän sinne kehtaa tyhjin käsin mennä. Vaikka tiedän että ystäväni olisi arvostanut enemmän sitä että olen paikalla juhlimassa hänen tärkeää päiväänsä, kuin väkisin keksittyä lahjaa.

Typerää perseilyä koko häälahjahomma. Nykyään.

Esim. miehen siskon häihin lähti vain mies yksinään kun meillä ei ollut varaa vaatettaa koko perhettä ja maksaa niitä matkoja.

Mitä mieltä ollaan sellaisesta, että kutsuttuna jää pois häistä (rahapulan tms vuoksi)? Onko silti kohteliasta edes jotenkin muistaa hääparia, esim. lähettämällä kortin??? Sen ei luulisi kenenkään taloutta kaatavan... Postimerkki 75 centtiä ja kortin voi vaikkapa tehdä itse...

Itse en morsiamena ajatellut yhtään lahjoja. Menin naimisiin rakastamani miehen kanssa ja halusin juhlia häitä vieraiden kesken. Minulle ei ollut mitään merkitystä sillä tuovatko vieraat lahjoja, vaan onnistunko itse järjestämään kunnon juhlat vieraille. Sanoimmekin kaikille, että mitään emme tarvitse lahjaksi, lahja on se, että tulette.

Sinuna antaisin lahjaksi 50e ja jättäisin ne kalliit polttarit väliin. Itse olen aina kutsun saatuani mennyt häihin, mutta polttarit olen muutaman kerran jättänyt väliin. Syynnä polttarien väliin jättämiseen on mulla ollut joko omat aikataulut tai se, että en ole tuntenut morsianta kuin etäisesti. Mun mielestä polttarit on morsiamen lähipiirin tapahtuma, johon ei tarvitse osallistua jos tulee häihin vaikka sulhasen sukulaisen/ystävän ominaiuudessa.



Itse häitä en jättäisi rahapulan takia väliin. Kyllä aina jostain saa parikymmentä egeä säästettyä lahjaan, voi käyttää vanhaa mekkoa ja tehdä kampauksen itse.

Jos minä menisin naimisiin, niin mielummin haluaisin että kaverini tulisi häihin, kuin että jäisi tulematta sen takia kun ei ole lahjaa.



ei sitä naimisiin mennä että saadaan lahjoja.