Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä; mies ei siedä lastani :(
22.05.2012 |
Vuosi oltu ja asuttu yhdessä. Rakastamme toisiamme, mutta nyt selvisi, että mies ei voi sietää lastani. Tähän asti mennyt hyvin, mutta nykyään lapsi ärsyttää kuulemma kaikella tavalla miestä ja mies on aina vaan vähemmän aikaa kotona. Lapsi vasta 3v.
Onko ainoa vaihtoehto ero? Lapsi siis aikaisemmasta liitostani ja miehellä ei omia lapsia. Mies haluaisi kyllä omia lapsia.
Olen ihan itkun partaalla. Rakastan miestä yli kaiken, mutta en voi pakottaa miestä pitämään lapsesta, jos hänellä noin voimakkaita vihan tunteita lasta kohtaan. Lapsi on kyllä vaikeassa iässä ja kova uhma päällä. Koettelee myös minun hermojani välillä. Mutta pienihän lapsi on vasta.
Pelottaa jo tuleva, jos yhteisiä lapsia hankkisimme. Kohtelisiko hän lapsia eri tavalla?! Oma lapsihan on aina oma, mutta silti :( Mitä sitten, kun se oma lapsi on uhmaiässä. Kestääköähn mies sitten silloin sitä kiukuttelua ja uhmaamista.
Mitä ihmettä teen. Olen ihan rikki jo nyt. Miten voi ihminen joutua tällaiseen tilanteeseen.
Kommentit (23)
Teet tietysti sen patenttiratkaisun, että hankit kaiken korjaavan laastarilapsen. Sitten jonkun ajan päästä tulet takaisin tänne sormi suussa itkemään, että no niinhän siinä sitten kävikin, että mies rakastaa kyllä sitä yhteistä mutta sun omasi jää entistä huonommalle kohtelulle.
Tai sitten... Herää, nainen! Se lapsi on sun elämän tärkein asia, ei ukko jolle löydät korvaajan joka nurkan takaa. Voit myös olla ilman. Sä olet sen lapsen tähän maailmaan tuonut ja niin kauan kuin sen huoltaja olet, sulla on velvollisuus tarjota lapselle paras mahdollinen elämä ja järki käteen nyt, kuulostaako kuvauksesi siltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät sen miehen. Sinä voit löytää uuden, mutta lapsesi ei saa ikinä uutta lapsuutta. Nykyisen pilaisit häneltä pakottamalla lapsesi asumaan miehen kanssa, joka ei voi sietää häntä. Ja tekemällä vielä siihen lisää lapsia, jolloin esikoistasi syrjittäis vielä enemmän
Noh, ei minun tarvitsisi edes miettiä mitä tekisin. Luuletko ettei lapsi aisti ettei hänestä pidetä. Mitäs kun teillä on yhteisiä lapsia, ja sitten vanhinta sorsitaan koska hänellä on vieraita geenejä, hän tuntee olevansa pelkkä riesa ja ylimääräinen perheessä. Ja muuten, en ikinä voisi rakastaa miestä joka ei voi sietää lastani, onkohan kohdallasi kyse enemmän läheisriippuvuudesta?
muuta vaihtoehtoa kuin ero. Miettipä, jos saisitte lapsia. Tämä biologinen lapsi olisi aina etusijalla joka asiassa. Uusperheessä lasten tulee aina olla samalla viivalla.
Minä en voisi olla miehen kanssa, joka ei voi sietää lastani. Lapsi kyllä vaistoaa asioita ja myöhemmin tajuaa sen käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta mitään tule, lapsesi vain kärsii koska varmasti vaistoaa että mies ei hänestä pidä.
Aika nopeasti olet kyllä yhteen mennytkin, jos jo vuoden aikana olet ehtinyt yhteenkin asumaan. Ehkä seuraavassa suhteessa et tuo uutta miestä lapsen kuvioihin ihan heti, jos vaikka välttäisit tällaiset tilanteet.
mitä muuta vaihtoehtoa tuossa sinun itsesi mielestä on?
3-vuotias kun ei voi päättää millaisen elämän haluaa. Sinä päätät.
Vaan kuulostaa että eniten sinua huolettaa tulevan lapsesi elämä, ei esikoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai. Lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Olen vain niin rikki, jos eroamme miehen kanssa :( Rakastan miestä niin paljon.
Eniten vain ihmetyttää, että miksi vasta nyt, vuoden yhdessäolon jälkeen, mies tajuaa, että ei pidäkään lapsesta ja ei pysty tähän.
Vuoden "leikkii" perhettä ja sitten tekee näin. Lapsikin ihmeissään, kun mies ei ole kotona. Kyselee koko ajan, koska xxxxxx tulee kotiin :(
-ap-
on parempi, se että sinä aikuinen olet nyt hetken "rikki" kun vuoden mittainen ihmissuhde katkeaa vai se että 3-vuotiaan kenties koko elämä menee pilalle kun hän joutuu asumaan kotona missä häntä VIHATAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin lähtenyt tuossa tilanteessa pois mutta taloudellinen asema oli niin vaikea etten voinut.
Selvittiinpä kuitenkin.
Nyt analysoisin hieman; sanoiko mies että vihaa lasta yleensä vai vain jotain hänen tapojaan tai uhmaikäisen kiukuttelua?
Sillä on vissi ero lopputuloksen kanssa.
On selvää että jos miehellä ei ole lasta ja heti joutuu opeutumaan ensin uuteen perheeseen ja sitten vielä uhmaikäiseen niin eihän se helppoa ole. Monet sinkku naisetkaan eivät siedä uhmaikäisiä kun eivät tiedä mistä on kyse.
Silti miehesi pitäisi olla aikuinen ja alkaa selvittämään tilannetta puhumalla kanssasi.Muista myös itse se että miehesi kokee myös ulkopuolisuutta tilantessa. Älä omi lasta itsellesi vaan anna miehellesi myös valtaa lapsen suhteen.
voi vittu oikeesti. Katso peiliin ja mieti vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niih, rakastat sitä miestä niin hurjasti... Eli ei muuta, kuin lapsi lastenkotiin, ehkä adoptioon ihmisille, jotka ihan oikeasti tykkäisivät hänestä ja pitäisivät huolta. Ja sitten vaan pykäämään miehelle liuta biologisia lapsukaisia.
S****ana, pitäisi tuo lisääntyminen pistää luvanvaraiseksi.
Lapsen kuuluu olla ykkönen!Millanen mies vihaa viatonta lasta!Sinä olet vastuussa tilanteesta..tuohon kun jäät lapsesi kärsii,alkaa liikkua hämäräporukoissa koska kotona sorsitaan, vetää kamaa ja lopulta saatkin haudata hänet arkussa maahan.Mutta kiva kun sun miehes varmaan tukee sua??TÄMÄ OLI TOSITARINA =(((((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapseen on vaan helppo kohdistaa vihantunteita, joita ei osaa tai uskalla kohdistaa siihen, mikä oikeasti aiheuttaa negatiivisia tunteita.
Itselläni oli nimittäin aivan samoin, tunsin vihaa miehen lasta kohtaan ja häpesin sitä kauheasti, koska järki sanoi, ettei pientä lasta saa vihata, ja yritin parhaani mukaan peitellä sitä, mutta eihän se ikuisesti onnistu. Mutta minulla auttoi terapia, yllättävän nopeastikin, ja viha lasta kohtaan meni kokonaan ohi. Eihän lapsen ja minun suhde tietenään heti läheiseksi muuttunut, mutta vihan tunteen poistuttua pystyimme aloittamaan suhteen rakentamisen pikkuhiljaa, ja nyt kun tyttö on jo aikuinen, meillä on oikein hyvät välit.
Mutta jos tälle tielle lähdette, niin ei se helppoa tule olemaan, eikä ehkä kaikilla edes onnistu. Mutta toisaalta, jos sitä yrittää lähteä parantamana, niin kasvatte molemmat ihmisinä tosi paljon. Mutta joka tapauksessa, pitää olla varovainen, ettei sitä tehdä lapsen kustannuksella, lapsi ei saa kärsiä. Helpoin, ja ehkä lapsen kannalta paraskin olisi lopettaa suhde, jossa isäpuoli tuntee vihaa lapsipuoltaan. Pakko sanoa näin, vaikka itse teimmekin toisin ja onnistuimme, mutta se on kuitenkin ollut vaikeaa meille kaikille.
Ymmärrän sinua. Mutta muista; vuoden jälkeen elät vielä suhteen alkuhuumaa ja näet miehen vaaleanpunaisin silmin. Olin vastaavassa tilanteessa ja kun suhde sitten myöhemmin päättyi en voinut käsittää omaa toimintaani ja sitä mikset päättänyt suhdetta jo aikaisemmin.
Sillä nämä vihaisesti sinulle vastaavat ovat oikeassa. Kyse on lapsesi ainoasta lapsuudesta. 3-vuotias on niin pieni, että hän tarvitsisi jakamattoman huomiosi ja kodin, jossa tuntea itsensä rakastetuksi.
Vaikka kirpaisisi kovastikin, tulet myöhemmin olemaan tyytyväinen päätökseesi...keskity lapseesi! Miehiä tulee ja menee, lapset ja ystävät ovat ne jotka pysyvät.
Ero. Jos jatkat yhteiseloa, teet väärin sekä lastasi että itseäsi kohtaan. Älä edes mieti mitään muuta kuin eroa, ihan oikeasti.
Ja miten helvetissä tuo selviää vasta nyt?!?!?!??!?!!?
tottakai. Lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Olen vain niin rikki, jos eroamme miehen kanssa :( Rakastan miestä niin paljon.Eniten vain ihmetyttää, että miksi vasta nyt, vuoden yhdessäolon jälkeen, mies tajuaa, että ei pidäkään lapsesta ja ei pysty tähän.
Vuoden "leikkii" perhettä ja sitten tekee näin. Lapsikin ihmeissään, kun mies ei ole kotona. Kyselee koko ajan, koska xxxxxx tulee kotiin :(
-ap-
jos se ei siedä sun lasta!?
T: ex-yh
voin puhua sen uusperheen lapsen puolesta, jota vihattiin kotonaan. Elämä oli täyttä helvettiä, jäkiseuraamukset ovat meille kolmelle lapsipuolelle olleet todella vakavat (yksi ei ole koskaan selvinnyt itsenäiseen elämään, toistuvia itsemurhayrityksiä, huumeita jne. toisella vähän samaa mutta lievempänä. Itsekin olen masentunut, mutta parempaan päin menossa). En voi täysin koskaan antaa äidilleni anteeksi lapsuuttani.
Sinä olet vastuussa lapsestasi ja hänen tulevaisuudestaan. Lapsesi ei voi valita kohtaloaan vaan on täysin sinun armoillasi.
Usein uusperheissä joissa isä- tai äitipuoli jopa aluksi pitää lapsipuolesta, käy myöhemmin niin, että lapsi alkaa ärsyttää ja herättää negatiivisia tunteita - entä sitten teillä, kun mies alusta alkaen myöntää vihaavansa lasta, jopa noin pientä lasta!
Todennäköisesti säästät itseäsikin kun eroatte nyt. Ajattele, jos teette yhteisen lapsen ja mies alkaa kohdella sinun lastasi niin huonosti, että teidän on jo pakko erota - kuinka paljon vaikeampaa se on sitten.
on parempi, se että sinä aikuinen olet nyt hetken "rikki" kun vuoden mittainen ihmissuhde katkeaa vai se että 3-vuotiaan kenties koko elämä menee pilalle kun hän joutuu asumaan kotona missä häntä VIHATAAN.
tottakai. Lapsi on minulle kaikki kaikessa. Olen vain niin rikki, jos eroamme miehen kanssa :( Rakastan miestä niin paljon. Eniten vain ihmetyttää, että miksi vasta nyt, vuoden yhdessäolon jälkeen, mies tajuaa, että ei pidäkään lapsesta ja ei pysty tähän. Vuoden "leikkii" perhettä ja sitten tekee näin. Lapsikin ihmeissään, kun mies ei ole kotona. Kyselee koko ajan, koska xxxxxx tulee kotiin :( -ap-
parkumasta itseäsi ja ajattelisit, miltä lapsestasi hylkiminen tuntuu. Häneen se jättää pysyvät vauriot, sinä sen sijaan aikuisena kyllä toivut rakastumis-taudista, jonka huuma yleensäkin kestää n. 3 vuotta ennen muuttumistaan oikeaksi rakkaudeksi. Mies ei voi olla niiiin rakastunut sinuun, jos ei voi sietää lasta.
Olen kolmen yh, enkä huoli tähän soppaan yhtäkään miestä, joka ei tule lasteni kanssa toimeen ja hyväksy heitä sellaisina kuin ovat. Vanhimmalla on murrosikään tulossa oleva ADHD, joten tajuat varmaan, että meillä on jatkuva uhmaikä. Yhdenkään äijän ei tartte tulla huutamaan mun mukulalle että "sä olet vittu tyhmä idiootti". Kaikkien pitää olla samalla viivalla ja kohtelun ystävällistä.
Meinaan tolle arvostelu- ja mollauslinjalle se sun "rakkaus" johtaa, jos mies ei voi sietää lastasi. Ja hän on vielä tosi tosi pieni. Laita lapsesi etusijalle!
aikuinen, miten kuvittelet tekeväsi lisää lapsia. Entä jos yhteinen lapsi olisi vammainen? Luulen että jäisit joka tapauksessa yksin. Älä tee kypsymättömän kanssa lisää lapsia, ole niin fiksu. Kiitos!