Joudun aloittamaan elinikäisen lääkityksen

Sairastan parantumatonta sairautta. Lääkitystä käytän niin kauan, kun siitä on hyötyä. Sitten kun sekään ei enää auta mitään, ei tietenkään ole enää järkeä käyttää.



Oli kamalaa, kun nuorena (25v.) joutui kohtaamaan sen tiedon ja todellisuuden, ettei enää koskaan näe tervettä päivää. Tuntui että elämä on nyt tässä. Nyt, kun vuosia on mennyt ja lääkitys on hidastanut sairauteni etenemistä olen löytänyt jonkinlaisen "rauhan" asian kanssa.



Elämä on ihan hyvää ja mielekästä vaikka ei olekaan täysin terve ja joutuu lääkitystä käyttämään.



Voimia sinulle asian läpi käymiseen!

sairaus vai lääke?

Insuliini on mun lääke (eihän se ole edes lääke), olen d1. Sitten vielä lisäksi thyroksin kilpirauhasen vajaatoimintaan.



Mä olen ajatellut näin että onneksi on nykyään lääkkeet. Ennen ei ollut ja silloin kuoltiin pian.

Mulla on syöpä, joka ei parane koskaan. Lääkitään niin kauan kun lääke näyttää hidastavan etenemistä ja/tai elimistö kestää.

Koitan vielä selviytyä tästä alkushokista ja olen asian kieltämisvaiheessa (en ole vielä hakenut lääkkeitä apteekista).



Sekin ottaa päähän, että diagnoosin tekoon meni 7 vuotta ja tänä aikana tilanteeni on pahentunut peruuttamattomasti.

joihin on elinikäinen lääkitys. Toiseen ei edes ole henkeäpelastavaa lääkettä, vaan se johtaa väistämättä ennen aikaiseen kuolemaan. Toiseen olisin jo kuollut ilman lääkitystä, mutta onneksi lääkityksellä tilanne vakaa.