Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uraputkesta äitiyteen
21.05.2012 |
Tässä lyhyesti tarinani. Valmistuin oikiksesta 25-vuotiaana, sen jälkeen hyvässä uraputkessa 35-vuotiaaksi. Nautin työstäni ja tienaan hyvin mutta halusin myös perheen. Mieheni tapasin 28-vuotiaana, nyt meillä on ihanat 1,5-vuotiaat kaksoset. Olen palaamassa töihin kesän jälkeen ja odotan sitä innolla. Olen koko tämän kotona oloajan seurannut av-palstaa aktiivisesti. Itse en ole koskaan samaistunut tähän kotiäitiyteen ja olen jo nyt saanut leikkipuistokeskusteluissa kritiikkiä siitä, että palaan töihin ennen kuin lapset ovat 2 vuotta (ja ei, en vie lapsia tarhaan, vaan meille tulee kokopäiväinen hoitaja). Olisin toki voinut viedä tarhaankin mutta päädyimme nyt tähän ratkaisuun. Mistä tämä kritiikki kumpuaa?
Kommentit (3)
Mitään en katuisi niin paljon kuin sitä, että olisin jättänyt lapsuuden liian lyhyeksi.
Tämä aika on humahtanut hetkessä! Eikä sitä saa ikinä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni juristina töihinpaluu lasten jälkeen ei nimittäin ollutkaan ihan niin ruusuinen, kuin olin haaveillut.
Alue: Aihe vapaa
ja erityisesti kiintymyssuhdeteoriasta. Päiväkodin suurissa lapsiryhmissä ei valitettavasti ole tarjolla alle kolmivuotiaiden psyyken ja tunne-elämän kehityksen kannalta olennaisen tärkeää korvaavaa, pysyvää kiintymyssuhdetta. Ideaalista toki olisi, että ns. primäärivanhempi hoitaisi lasta ensimmäiset vuodet, mutta tuo teidän järjestelynne kuulostaa oikein hyvältä verrattuna päiväkotihoitoon. Pysyvä, hyvä hoitaja kotona tarjoaa lapsillenne varmasti riittävän hyvän korvaavan kiintymyssuhteen.
Näissä kirjoitteluissa tällä palstalla toki sitten kritiikki kumpuaa monenlaisista muistakin asioista. Joillekin syynä on varmasti silkka ilkeilynhalu, aiheesta riippumatta.
t. psykologi äitiyslomalla