Lue keskustelun säännöt.
Vieraantunut kavereista
21.05.2012 |
Olen ajautunut yksinäisyyteen. En pidä ihmisiin yhteyttä eivätkä he minuun. Eivät kai muistakaan.
Vakoilen tuttavia päivittäin facebookissa, luen blogeja. En vain saa sanottua heille mitään.
Huomaan, että elämässäni on toistunut kaava: alussa tutustun innokkaasti uusiin ihmisiin. Myöhemmin alkaa ärsyttää ja kaduttaa koko tutustuminen. Ahdistun, kun ihmiset alkavat omistushaluisiksi ja alkavat vaatia jotain. Esim. alkavat määräillä elämääni, arvostelevat ym. Olen tottunut, että ihmiset tulevat ja menevät elämässäni, on vain harvoja pitkiä ihmissuhteita.
Eli osan olen tietoisesti jättänyt vähemmälle huomiolle, mutta joihinkin voisin luoda yhteyttä uudelleen, ehkä vähän etäisemmän suhteen kuin ennen mutta ei tarvitsisi mykkäkoulussakaan olla. Sellaisen, että minunkin rajojani kunnioitettaisiin.
Olen pohtinut, onko tämä narsismia, mutta enhän silloin tiedostaisi omaa osuuttani.
Kommentit (22)
Tiedän tuon tunteen, että kun tuntuu että suhteilla on hinta, ja hintana on ne muiden "vaatimukset". Kaveruuden nimissä pyydetään vaikka mitä hevonkakkaa. Lähde mukaan sinne, lähde tänne. Tuu auttaa mua siinä ja siinä. No vittu en lähde, en halua. En auta. Mun PC on mielenkiintoisempi kuin sinä, senkin avuton... vajakki. En parempaa sanaa keksi. Mitä voisi olla "simpleton" suomeksi?
Chattien kautta löytää virikkeellisempää porukkaa helpommin ja tehokkaammin. Lisäksi voi käyttää mitä tahansa tekosyytä että pääsee eroon jostakusta. Harvempi voi sanoa kesken synttärijuhlien tms. turhanpäiväisyyksien kesken että "Sori, pitää mennä laittamaan ruokaa" tai vaikkapa "Jaa, kissa vaatii huomiota. Brb." Siis noiden käyttökelpoisten tekosyiden määrä on tuhansissa! Se on ihanaa! Hmm. Ehkä olen huono valehtelemaan livenä. Toisaalta en halua valehdella kasvotusten, ihan luonnostaan. Mun pitää tutkailla tätä tuntemusta.
Ok, on vain ajan kysymys ennen kuin joku pyytää chatissa pelikaveriks muualle. Pari kertaa jaksan kieltäytyä. Sitten sanon "se on moro". Eli ruinaamiselta ei voi välttyä täällä matrixissakaan. Miks mä koen kaikki pyynnöt ruinaamisena? Tätäkin pitää tutkailla.
Hmm... simpleton = tylsimys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki suhteet muuttaa muotoaan ja uusia tulee lasten kautta, mut yksin olo ei ole normaali osa aikuisuutta.