Olen 31v ja olen tehnyt koko elämäni aikana yhteensä 2kk töitä.

oikeita palkkatöitä, jossei teinixinä tehtyjä mansikanpoimintakeikkoja lasketa.

Yhteiskunnan elätteinä?

harmittaako?

Palkkatöihin tuolla historialla on vaikea päästä + jos ei ole pakko, niin miksi sun pitäisi töihin mennä?

Kannattaa kuitenkin varmistaa toimeentulo, jos tulevaisuus yllättää epämiellyttävällä tavalla. Voi tulla ero tai perheen elättäjä eli miehesi voi sairastua vakavasti tms.

Vähintä mitä tietysti kannattaa tehdä on, että maksatte sinulle jotain vapaaehtoista eläkevakuutusta. Muutoin sinulla ei ole kovin kummoinen eläke aikanaan.

ja meillä on ehnkivakuutus, jossa minä saan rahat jos mies kuolee.Pettämisen varalle tehty paperit myös, joissa mies elättää jos pettää ja häipyy. ei ap mut töitä en oo tehny koskaan.

Suomessa lainvoimaisia. Ai niin, tämän kirjoittaja kertoo kohta kirjoittelevansa jostain ihan muualta.. =)

Ei todellakaan tarvitse kuvitella, että tiettyyn ikään mennessä olisi pitänyt tapahtua tätä ja tuota. Aloittaahan jotkut seurustelun ja seksielämänkin vasta nelikymppisinä, jos koskaan. Mutta yhteiskunta on vähän niin kuin laitos, jossa ihmistä prosessoidaan yhteiskunnalle kelpaavaksi tuotteeksi. Jos et ole saavuttanut tiettyjä juttuja vielä kolmekymppisenä, niin ajatellaan helposti, että olet jäänyt paitsi jostain "tuotantovaiheesta", eli olet yhteiskunnalle epäkelpoa tavaraa. Se on julma asenne ihmiselämää kohtaan, enkä tule ikinä hyväksymään sitä.

Otan osaa. En osaa asettua asemaasi koska itse olen tehnyt yli kymmenen vuoden ajan töitä 28 vuotiaana. Millaisia kuvan annat lapsillesi elämästä jos et tee töitä? En kuitenkaan tiedä mitä sinun pitäisi tehdä. Ehkä sitten se oma firma.

pitkälti kyse siitä että elämä tuntuu omalta ja mielekkäältä, eikä vahingoita muita. Elämä ei ole oiekudenmukaista siinä mielessä että toisilla on paremmat valinnanmahikset kuin toisilla. Turha siitä on katkeroitua- tärkeintä on hyväksyä se tilanne missä itse on ja etsiä siitä ne merkitykselliset asiat.

Mä en haluais olla kotona, koska saan tehdä nuoruuden unelmatyötä ja se on vielä ihanampaa kuin lapsena kuvittelin. Saan siis työstä paljon, tunnen että se on mielekästä ja tärkeää. Ja voin myös ottaa paljon huomioon lapsiani. Olisin aika ankea ihminen ilman työtäni.

sitten aikanaan ja se on harmillista.

Kansaneläkkeen perusosa on pieni.



En ymmärrä naisia jotka heittäytyy kotirouviksi.

kotirouvan osassa ei ole mitään vikaa, niin jokaisella ihmisellä, ja varsinkin naisella pitäisi olla omaa rahaa, eläke, päätösvalta omaan elämäänsä. ja usein elämässä käy niin että ero tulee- liian kiltti pikkuvaimo saattaa menettää ihan kaiken. Naisen pitää pitää huolta henkisestä ja taloudellisesta itsenäisyydestään, myös kotirouvana!!!

kyllä sä varmaan tottuisit ja osaisit töissäkin olla, saattaisit jopa nauttia niistä haasteista mitä työelämä tuo mukanaan. se kynnys vaan on noussut kun et ole vielä työelämääsi edes aloittanut, niin sitä on vaikeata kuvitella edes millaista se sitten on.



Jos mulla olis taloudellisesti mahdollista olla kotona pitkään niin en kyllä töihin kaipailisi, mutta toisaalta ei se töissäkään olo ole vastenmieliseltä tuntunut..



älä välitä muiden mielipiteistä, tee niinkuin sinulle ja teidän perheelle on parasta. Jos nyt perhe ja lapset työllistää sua riittävästi niin voihan sitä työhön menoa miettiä vaikka siinä vaiheessa kun lapset on jo isoja...ehkä silloin ei aika enää niin mukavasti yksin päivät kotona vietellessä kuluisikaan vaan haluaisit tehdä jotain työtä...

Ehkäpä on jotain muuta kuin työ, missä koet olevasi hyvä, jossa voit saavuttaa jotain, tunnet elämän mielekkääksi ja itsesi hyväksi ihan omana itsenäsi etkä muiden kautta? Minulle työ ja opiskelu ovat olleet tärkeitä, koska ne tuovat haasteita, pystyy kehittämään itseään, kokemaan itsensä hyväksi ja elinvoimaiseksi, lisäksi on upeat työkaverit ja työlläni on oikeasti merkitystä, se on siis mielekästä. Olen ollut myös kotona pitkään, mutta olisi vaikea kuvitella, ettei olisi mitään muuta kuin koti. Minulle pelkkä koti ei oikein riitä. Ehkä sinulla on huono itsetunto ja oletat, ettei sinusta ole mihinkään? Mitäpä, jos opiskelisit itsellesi sellaisen ammatin, mikä oikeasti sinua kiinnostaa ja mikä tuntuu mielekkäälle? Vai onko kyse laiskuudesta? Minä pidän ainakin kaikesta puuhastelusta, myös ns. "talkoohommista" esim. lasten urheiluseuran puitteissa, ehkä sinun kannattaa sellaiseen osallistua, siitäkin saa mielekkyyttä elämään.

anna nuorille mahdollisuus työllistyä!

Turhaan mietit töihin menoa, et kovin helposti työllisty. Pysy kotona niin ei tule turhaan paha mieli pieleen menneestä työnhausta. T rekrytoija

Kun et ole edes opintojen aikana ollut töissä niin turha vaivautua, maailm on kova paikka

Ihanaa olla vailla ns. tavisten moraalikäsityksiä ja naiiviutta mm. eläkejärjestelmän suhteen! Liitot eivät välttämättä kestä ikuisesti, mutta toimeentulo tulee aina jostain, Suomessa ei ole varaa laittaa sossun hanoja kiinni koska syrjäytyneitä on jo nyt liikaa. Eläkejärjestelmä menee suurten ikäluokkien myötä kokonaan uusiksi eivätkä nykyiset kolmekymppiset hyödy siitä ollenkaan, säästivät tai eivät. Kaikki on vaan suurta kusetusta, ihan kaikki. Suomalaisille on myyty idea siitä että ollakseen hyvä ihminen pitää olla töissä, tuottaa, hyödyttää muita...mutta mitäs jos ajattelisitte, onko se totuus vaiko vain mielikuva, jonka avulla itsepäinen kansa pidetään orjina työelämässä?



t. työtön, onnellinen loinen

se, että jotkut voi ihan itse valita elämäntyylinsä tinkimättä elintasosta, ja lisäksi näyttää olevan parisuhdekin hyvällä pohjalla, kun mieskin kannustaa, valitsi sitten miten vain. :)

Olet säälittävä yhteiskunnan loinen, sinut ja kaltaisesi pitäisi lopettaa.

olevat ei ole loisina yhteiskunnalle. Tukipummit sen sijaan...

Minulla on kaltaisesi kaveri, joka voi tehdä elämällään ihan mitä haluaa. Miehen tulot on niin isot, että heillä on uusi omakotitalo ja hyvä elintaso vaikka kaverini on yhä kotona kolmen lapsensa kanssa. Heillä näyttää jotenkin niin ihanalta tuo elämä, että kelpais mullekin. :)