Jos hääkutsussa toivotaan vaan rahaa, niin vietkö vaan pelkkää rahaa?

Siis ihanko oikeasti annatte lahjan omien mieltymystenne mukaan ajattelematta lahjan saajaa kuten yksi valopää asian ilmaisi että hän antaa sellaista minkä antamisesta hänelle tulee hyvä mieli.. Kyllä minä olen aina ihan lapsesta saakka kun ostellut lahjoja ystäville tai perheelle miettinyt sitä saajaa mistä juuri hän tykkää ja mitä toivoo.



Tulee mieleen että nää jotkut on kateellisia kun ei ole itse päässeet naimisiin tai häämatkalle tms.

Ja vaikka sitä kuinka toivotaan, en sitä anna. Joko en mene häihin lainkaan tai annan lahjakortin, jolla pariskunta voi vaikkapa ostaa sisustustarvikkeita tai kodintavaraa, tai vaikkapa mennä illalliselle hyvään ravintolaan tai saaristoristeilylle.

Menin itse naimisiin 15 vuotta sitten. Häälahjoja avatessani ja myöhemmin niitä katsellessani ja käyttäessäni mietin usein, mitä lahjan antanut ihminen oli ajatellut ja miksi hän valitsi meille juuri sen lahjan. Se oli hauskaa ja mielenkiintoista.

Rahan antamisessa ei ole antajalla mitään mielenkiintosta, eikä saajallakaan.

ja ilolla se vastaanotettiin. Häät olivat Suomen Turussa. Heti kun häistä kuultiin aloin suunnittelee miten päästään sinne ja mitä yhdistetään ja miten lahjat hommataan jne.



Ja lisäksi mistä saan lainattua lapsille vaatteet.



Meillä juhlia, varsinkin häitä on äärimmäisen harvoin, tämäkin oli lapsille 5 ja kohta 8 ensimmäiset.



Mutta minulla on paljon ystäviä, joilla on vanhempia lapsia ja saimme ilmaiseksi kummallekin loistavat vaatteet lainaksi, kun tein aika paljon sen eteen töitä. Ja lisäksi palkaksi virkkasin säilytysrasiat haluamillaan väreillä. Ja pesin vaatteet, palautuivat alkuperäisessä kunnossa.



Loppujen lopuksi meidän ja toisen pariskunnan majoituksen maksoi ex.n nykyinen. Hänellä oli pisteitä kuulemma vaikka kuinka paljon ja tilasi meille niillä 2 huonetta. Vakuutti ettei halua mitään korvausta, koska oli tyytyväinen että pisteet tuli käytettyä.

Ex maksoi muumimaailman liput, sanoi olisi halunnut itse mennä, mutta ei kerkeä ja olisi kiva jos menisin lasten kanssa, hän maksaa liput.



Pariskunta, jonka kanssa mentiin Muumimaailmaan ja häihin tarjosi autokyydin ja saatiin laittaa meidän nimemme lahjaan, meiltä he saivat vuorostaan tämän toisen hotelliyön.



Häiden jälkeen seuraavana päivänä lähdimme Siljalla Tukholmanristeilylle, matka maksettiin bonuspisteillä ja lisäksi tuli päälle jotain pieniä kuluja.

Paluu saatiin ystävän tutun kautta. On Helsingissä töissä, asuu Turussa. Aamulla tuli sataman kautta ja heitti lopulta kotiin.



Se että tämä kuvio toimi tarvittiin oikeesti paljon ystäviä ja aikaa. Lopputulos täydellinen.



Rahaa ei mennyt juurikaan. Ja kaikki ystävät tietävät minun taloudellisen tilanteeni, eli auttoivat ystävää.



Ihmettelen aina kun ihmiset marmattavat pitää ostaa uusia vaatteita. Onko niin että ihmisten vaatekaapeissa ei ole mitään ja heillä ei ole yhtään ystävää joka voisi lainata ? Tai heillä ei ole nettiä käytössä että voisi katsoa mitä huutiksessa on tarjolla ?

Vai eikö he halua käytettyä laittaa päälle ?

Vai pitää lahjan ilahduttaa antajaa? Eikö lahja anneta ihmiselle sillä mielellä, että saaja ilahtuu, joten itsekin saa hyvän mielen. Jos joku tykkää konjakista, niin en mä rakasta konjakkia ostaa, mutta sehän on hänelle. Tai ostan kummipojalle legoja. Ei kai ne mun makuun tarvi ollakaan?

joten minä päätän mitä annan. Annan sellaista, joka minua lahjan antajana ilahduttaa, jonka antamisesta minulle tulee hyvä mieli. Rahan antamisesta minulle ei hyvä mieli tule, se ei tunnu edes lahjalta mielestäni.

Jos ei antamani lahja kelpaa, voihan pari myydä sen itse vaikka huutonetissä, ja mennä matkoille niillä rahoilla sitten.

Miksi pitää häät jollei ole niihin varaaa? Mistä lähtien vieraitten on pitänyt kustantaa syömisensä?

Teidän pitää sitten myydä reilusti illallsikortteja jos aiotte järjestää maksulliset juhlat.

Me halusimme vain juhlia päiväämme ystävien ja sukulaisten kanssa. Kutsussa toivoimme ettei lahjoja ostettaisi koska kaikkea on. Kuitenkn oli ostettu yhtä sun toista, koska eihän suomalainen kehtaa tyhjin käsin juhliin tulla.



Jälkikäteen hokasin, että olisn voinut laittaa vaikka lastenklinikan tilinumeron kutsuun niille jotka väkisin halusivat muistaa..

Meidän häissämme kutsussa oli teksti, että "meille tärkeintä on paikalle saapumisesi, mutta jos haluat muistaa..." ja linkki lahjalistaan sekä maininta, että olemme hankkimassa ruokapöydän tuoleja.



Saimme hankittua häälahjarahoilla haluamamme tuolit, ja vaikken muistakaan, kuinka monta euroa kukakin on niistä maksanut, niin muistan aina, että kyse on häälahjastamme.

kasoittain esimerkiksi pöytähopeita ja kristalleja. Nuorempana en olisi kehdannut laittaa hopeaa pöytään. Nykyään rakastan jouluna ja muinakin erityisjuhlina kaivaa ne esille. Laittaa kattokruunuun kynttilät, kiillottaa kristallit ja hopeat. Hieno ja kimaltava kattaus. Olen kiitollinen hopeista. Niistä on oikeasti meille iloa ja saa joskus vähän kuninkaallista tyyliä ja luksusta tähän omaankin elämään.

Ikävää, että teillä on ollut vastoinkäymisiä.

Tässä nyt kuitenkin mennään taas vähän sille linjalle, että "kehitysmaiden lapsilla ei ole ruokaa". On myös nuoria ihmisiä, rahaa lahjaksi pyytäviä ihmisiä ja naimattomia mutta monilapsisia pariskuntia, jotka ovat kokeneet suuria vastoinkäymisiä. Se ei kuitenkaan poista sitä, että turhia kippoja ja kuppeja ei tartte kaappeihin lisää... Pentikin kulhosta kirjoittanut henkilö ei kyllä mielestäni itkenyt kohtaloaan - kertoi vain, ettei itse Pentikistä välitä ja olisi varmaan ollut tyytyväisempi esim. leffalippuun (joka maksaa siis hivenen vähemmän kuin Pentikin astiat). Mutta tietty toi itkemiseen ja elämän pilalle menoon vetoaminen on aina ihanan marttyyria teidän täydellisten ihmisten puolelta.

Mun mielestä

a) on mahtavaa, että on olemassa lahjalistoja, koska vaikka kuinka kerrotaan, että on karmeaa että lahjoja ruinataan, niin itkuhan siitä tulisi, jos ei mitään vinkkiä lahjatoiveista annettaisi. Tämä tarkoittaa mun mielestä sitä, että ajatellaan helpottaa vieraitten elämään ja antaa heille mahdollisuus ostaa hääparille mieluista ja tarpeellinen lahja.

b) on ihan ok, jos pyydetään rahaa. Se on sitten hääparin oma ongelma, jos summat ovat liian pieniä tms.

Kyllä mä ainakin osallistun häihin juhlimaan hääparin suurta päivää ja mielelläni vien lahjan, kiva, jos on jotain vinkkiä saanut etukäteen siitä mitä voisi hankkia.

Olemme itse olleet naimisissa 27 vuotta. Siinä ajassa olemme haudanneet lapsemme, käyneet minun rintasyövän hoitoneen lävitse ja eläneet yhden konkurssin, muuttaneet, myyneet talomme, ostaneet uuden. Ylämäkeä ja alamäkeä ja kaikkea sieltä välistä.

Kaikilla kipoilla ja kupeilla on elämän aikana ollut käyttöä. Jokainen lakana on tullut käytettyä, vaikka ei ollutkaan samaa sarjaa ja samanvärinen kuin joku muu. Lahjaksi saadut lusikat ja haarukat ovat olleet hyviä ja pyyhkeistäkään ei ole enää paljoa jäljellä.

Siksi tuntuu niin hassulta näin etäältä katsoa kun morsian itkee sitä, että saa pentikin kulhon tai ei saa riihikuivaa rahaa tarpeeksi tai tulee väärää merkkiä oleva pussilakana.

Mutta ehkä jos elämä kohtelee pumpulissa koko 80 vuotta, mitä elinpäiviä on, voi elämä kaatua näin pieneen asiaan.

Hyvää hääpäivää kaikille morsiamille tilinumeroidenne kanssa. Toivon, että liittonne kestää. Sillä kaikkein tärkeintä on rakkaus. Kaikesta huolimatta, vaikka tuntuu, että moni morsian sen siinä häähuumassa unohtaa.

pentikin kippo aiheuttaa ongelmaa. Ajatella. Yksi tarjoiluastia. Nyt mammaa ahdistaa kun se on grillausastiana.

Kuinka helpolla suomalaiset naiset pääsevät kun heille jaksaa tulla tällaisista asioista suuria ongelmia. Ihan paha olo taitaa tulla jostain kiposta.

Jaa, voihan tämän näemmä noinkin kärjistää.

Kun tätä nyt kysyttiin, niin kerroinpa vaan, että mua harmittaa nää turhat lahjat kaikkien puolesta, ihan turhaan ne on ostanu esim. sen Pentikin kipon (ei ne varmaan ihan ilmasia ole) ja ihan turhaan me mietitään, että mitä ihmettä me sillä tehdään. Eikös kaikki ois päässy helpommalla, jos olisivat tuoneet vaikka pelkän kortin? Silkkaa haaskuuta kaikilta kanteilta tollasten turhien lahjojen ostelu. Paitsi tuotteen myyvän kauppiaan kannalta tietysti.

Ja muuten, mä en edes muista, että kuka tämän Pentikin kipon edes toi. Joku kaukaisempi sukulainen, muistaakseni, mutta kuka niistä, en tiedä.

haluan silti antaa lahjan, en rahaa. Viimeksi vein kivan setin keittiöön liittyvää lahjatavaraa, ei heillä ainakaan ihan samaa voi olla ennestään. Itse uskon että pitivät kuitenkin.

Meillä häät tulossa ja just siksi toivottiin lahjaksi rahaa, ettei tulisi tuota "kivaa lahjatavaraa". Inhoamme kaikenmaailman hupaisia talouspaperitelineitä ja lystikkäitä patalappuja tai kukkakuvioisia tabletteja.

Tuollaista "kivaa lahjatavaraa" on niin hankala edes palauttaa, kun usein on yksi kikkara hankittu jostain kaupasta ja toinen toisesta.

Tuollaisen lahjan kanssa ratkaisuksi jää kirpputori, lahjoitus edelleen (mitä nolo tehdä, kun itse ei tykkää tavarasta) tai sitten ikävimmässä tapauksessa kymmenen vuoden päästä kyseinen lahjatavara joutuu muuton yhteydessä roskakoriin.

haluan silti antaa lahjan, en rahaa. Viimeksi vein kivan setin keittiöön liittyvää lahjatavaraa, ei heillä ainakaan ihan samaa voi olla ennestään. Itse uskon että pitivät kuitenkin.

Meillä häät tulossa ja just siksi toivottiin lahjaksi rahaa, ettei tulisi tuota "kivaa lahjatavaraa". Inhoamme kaikenmaailman hupaisia talouspaperitelineitä ja lystikkäitä patalappuja tai kukkakuvioisia tabletteja.

Tuollaista "kivaa lahjatavaraa" on niin hankala edes palauttaa, kun usein on yksi kikkara hankittu jostain kaupasta ja toinen toisesta.

Tuollaisen lahjan kanssa ratkaisuksi jää kirpputori, lahjoitus edelleen (mitä nolo tehdä, kun itse ei tykkää tavarasta) tai sitten ikävimmässä tapauksessa kymmenen vuoden päästä kyseinen lahjatavara joutuu muuton yhteydessä roskakoriin.

Itse niin paljon mielelläni ottaisin vaikka pelkän onnittelukortin (tai ei tarvitse sitäkään, ei ole siitä kiinni) kuin mitään tarpeetonta roinaa! Saimme mm. kullatun ruusun häälahjaksi. Siis mitä vattua sillä on tarkoitus tehdä?

järjestää mieltsit kolmen päivän hääjuhlat, mksaa pelkästään sormuksista ja puvuista se kymppitonni ja sen jälkeen pyytää lahjaksi rahaa! Hei haloo! Se ei ole mitään muuta kuin itsekkyyttä.

On sitten vara matkustaa ihan omilla rahoilla. Ai niin, mutta nämä rahankerjääjät maksattavat tietysti hääkulunsa vanhemmillaan, joten ei se olisikaan mitään säästöä. Auts! Miten me saataisiin ne köyhät matkalle?

ostaako hän 30e pussilakanasetin vai antaako sen 30e häämatkakassaan???



Me järjestämme pienet häät joihin menee n. 3000e. Vanhemmilta emme saa senttiäkään vaan itse maksetaan.



Vaikka toivomme rahaa häämatkakassaan, niin tuskin sinne kertyy tonniakaan.



Onko se nyt sitten liikaa vaadittu siihen vähän tukea? Vieraat saavat syödä ja juoda 70 euron arvosta per naama.



Sekö olisi sitten hyvä, että tunkisimme jo valmiiksi täpötäyteen ahtaaseen kotiimme 4 pussilakanasettiä, 2 leivänpaahdinta, 3 turhanpäiväistä kippoa jne???

Miksi on niin vaikea toimia, kuten hääpari toivoo. Tsiisus!

mitä keltäkin saatiin, ja varsinkin ne "listan" ulkopuolelta hommatut on kaapinuumenissa ja mietitty, miten pääsee eroon. Mutta vaikea kaiverretuja hopealusikoita (rumia kuin taivas), on mihinkään kierrättää - liekö vaan heittäis roskiin. Mutta häämatka muistetaan, onpa niistä tehty kuvakokoelma seinällä.