Parasta mitä naiselle voi tapahtua on saada oma pieni poika

naiselle kuin tyttölapsen syntymä? Millä perusteella näin väität?

pojista tai tytöistä viis!



Sainkin 2 ihanaa tyttöä ja yhden ihanan pojan. Poika ei kyllä mitenkään ole mennyt mun sydämessäni tyttöjen edelle...samalla viivalla ovat.

ja olen joka kerta syntymän jälkeen ollut onneni kukkuloilla. ei se kai lapsen sukupuolta katso, onko onnellinen lapsesta vai ei?! joka kerta tyttöä toivoin ja joka kerta sen myös sain.. :)

Hei haloo?????

yksi oma lapsi joskus tulee, sen olevan poika. Sukumme on täynnä tyttölapsia ja olen hoitanut teini-ikäisestä lähtien heitä, olin pikkuhiljaa täynnä "tyttöjen juttuja". Eikä siinä mitään, työt ovat ihan kivoja mutta Pojat ovat poikia. Rukouksiin vastattiin, omia lapsia sain kaikenkaikkiaan kolme. Kaikki poikia! Ei ole ihanempia, rakkaimpia, välillä villejä mutta niin ehdottomasti äitiään rakastavia pieniä miehiä kellään :=D

Itse toivoin raskausaikana tyttöä, kun itse naisena pojat tuntuivat vierailta. Sain pojan ja toivon että kaikki voisivat kokea pienen pojan äitiyden. Ovat niin ihania, suloisia ja rakastavat äitiä ehdoitta! Tytöt ovat myös ihania ja odotankin nyt tyttöä. Mutta on tuo pikkumies sellainen sydäntenmurskaaja etten koskaan uskonut näin rakastuvsni.

Tämä viesti oli ylistys pienille pojille.

Me naiset synnytämme lapset ja me naiset emme ole saaneet kokea kuin pikkutytön elämää ja pikkupojan elämä on jäänyt ymmärtämättä.



Moni nainen kammoaa ja vieroksuu pikkupoikien elämää, koska se on ollut vierasta. Myös minä tein näin ennen omia lapsia, vaikkakin minulla pikkuveli olikin.



Siksi pienen pojan saaminen on ihan käsittämättömän sykähdyttävää, kun se pienen pojan maailma on naiselle ihan uusi ja vieras, ja nyt siihen pääsee sisälle.



Minäkin ennen vierastin pieniä poikia, nehän on likaisia ja villejä, niillä on sammakoita ja matoja taskut täynnä, ne huutaa ja möykkää ja riehuu. Vaan nyt olen oivaltanut sen maailman, sen ihan mielettömän ihanan maailman missä he elävät :)



Juuri siksi pienen pojan saaminen on myös omasta mielestäni aivan mieletön juttu ja suurempi elämys (anteeksi) kuin tytön saaminen. Siis naiselle. Miehelle asia on tietysti päinvastoin.



Pienet pojat opettavat äideilleen paljon, todella paljon. Ja pienet tytöt opettavat isilleen todella paljon. Luonnollista :)

Siksihän tässä kaikki nyt kimpaantuivat. "Parasta mitä naiselle voi tapahtua.." Siis WTF? Miten niin parasta on saada poikalapsi? Jos ap olisi halunnut neutraalin ja fiksun keskustelun, niin hän olisi ihan itse voinut asetella sanansa hieman toisin!

Minustakin pikkupojissa on jotain erityistä. Uusi ihana maailma aukesi heidän myötään ainakin minulle, "tyttömäiselle" naiselle. Mutkatonta ja villiä menoa :D

Ensin tyttö, ja sen jälkeen poika.

Ja sanomattakin selvää, että meille ei ollut mitään väliä, mitä sukupuolta lapsemme ovat, pääasia että niitä saadaan!

MUTTA! Kun tytön jälkeen syntyi poika, on se jotenkin tavattoman ihanaa. Mutta ei silti sen ihanampaa, kuin esikoisenkaan saaminen. Mutta silti. Ja mikä minusta on parasta pojassa, hän on ulkonäöllisesti ja luonteeltaan ilmetty isänsä! Jotenkin ihanaa päästä kokemaan "mies lapsena". Pöhkö juttu, mutta ihana sellainen :)

ihanan tyttären jonka kanssa jakaa kaiken!

käsitys vanhemmuudesta....

Jos omassa ympäristössä on huonoja kokemuksia miehistä, niin ei voi muuta kuvitella.

Oma isäni hoiti äitiään viimeiseen asti ja nyt oma veljeni on äitini lähin ihminen, siitä huolimatta, että hoitaa työnsä ja oman perheesä paremmin kuin kukaan tuntemani mies. Minä taas olen omasta työstäni ja perheestäni niin puhki ja kiinni, että jään kyllä kakkoseksi.

Onnekseni olen saanut apua isoimmilta pojiltani, ei sitä voi kuvailla miten ihanasti he puhuvat minulle, auttavat minua ja huomioivat minut ja sisarensa. Toivon, että pieni tyttäreni näkee tämän ja kasvaa yhtä huolehtivaksi ja osaa laillani arvostaa miehiä ja toivoo itselleen myös poikalapsia tyttöjen lisäksi.

vasta oman pojan kautta saatte edes jotain käsitystä poikien maailmasta?



Minulla on ollut kotona veljiä, joten olen lapsesta asti tottunut tähän mystiseen poikien maailmaan. Nyt aikuisena olen töissä 15 miehen kanssa, joten ei nykyelämästäkään miesten maailmaa puutu.



Lapsia ei vielä ole, mutta en tajua mitä ihmeellistä pojan saamisessa olisi verrattuna tytön saamiseen.

mutta seuraavaksi toivoisin poikaa. Koko sukuni on täynnä tyttöjä ja isääkään ei perheeseemme ole kuulunut kasvaessani joten ensimmäisestä lapsesta toivoin tyttöä ihan siksi että pelkäsin etten olisi ollut valmis pojan äidiksi. Nyt olen ollut päiväkodissa työharjottelussa opiskellessani ja koen että nyt vasta olisin valmis saamaan pojan.

ja joo mulla on molempia eivätkä ne ole sen kummempia kuin toisestaakaan. Melkein väitä'n että aikuinen ihminen on rajoittunut jos näkee toisen sukupuolen lapsen saamisen jotenkin parhaimpana :D

ja silti olen sitä mieltä että nimenomaan tyttären saaminen on se "juttu" naisena olemisessa. Äiti ja tytär aikuisinakin jakavat jotain sellaista jota harvemmin äiti ja poikansa tekevät...niin se vain on!

ja myös ihana pieni tyttö.

kuinka jotkut äidit jättävät poikansa huomiomatta jos on se tyttö perheessä. Oman poikani fudisjengissä on muutamia perheitä, missä äiti ei koskaan käy seuraamassa poikansa pelejä ja kaveriporukassa näitä äitejä, jotka vain ostavat uusimmat muotivaatteet ja kännykät ja ovat sen jälkeen tyytyväisiä, kun poikaa ei näy kotona, mutta tytön kanssa kuljetaan aina joka paikkaan. Onneksi meitä pojistaan ja heidän harrastuksistaan ja vapaa-ajan tekemisistään kiinnostuneita äitejäkin on, suurin osa.

ja joo mulla on molempia eivätkä ne ole sen kummempia kuin toisestaakaan. Melkein väitä'n että aikuinen ihminen on rajoittunut jos näkee toisen sukupuolen lapsen saamisen jotenkin parhaimpana :D

Ja ehkä otsikko olikin vähän huonosti muotoiltu ja siksi provokatiivinen.

Ja sitten nämä jotka eivät ymmärrä mitä ap tarkoittaa ovat ehkä enemmän kasvaneet poikien keskellä? Ehkä ne naiset jotka ovat olleet tyttöjen jutuissa koko ikänsä eivätkä juuri poikien maailmaan millään tavalla päässeet sisään niin ymmärtävät tämän aloituksen paremmin.

Kun itse on koko elämänsä ollut naisten ja tyttöjen kanssa niin voi aluksi se poikalapsen saaminen tuntua jopa pelottavalta. Esikoista odottaessani olin melko varma että se on tyttö mutta hieman pelotti että miten pärjään jos sieltä poika tuleekin.

Tyttö on nyt 4-vuotias ja minä ajauduin ammatinvaihdon myötä päiväkotiin työharjoitteluun ja siellä olen saanut tutustua myös pienten poikien maailmaan ja ymmärrän ap:n aloituksen pointin. Tähän asti ja päiväkotiin mennessänikin pelotti miten ylipäänsä selviän siellä poikien kanssa ja miten pärjään niille.

Olen yh-äidin kasvattama ja muutenkin naisvaltaisessa ympäristössä kasvanut, vain siskoja ja tyttöjä ollut kavereinakin lapsena, supernaisellinen tapaus olen muutenkin. Pojat ovat olleet itselle vähän niinkun vieras laji. Miehiä toki elämään kuulunut ja omakin, mutta pojat aivan vieras asia, siis poikalapset. Mutta paljon ovat nämä päiväkodin 3-vuotiaat pikkuiset opettaneet ja nyt en enää pelkää kuinka pärjään jos seuraava lapsi onkin poika, vaan jopa toivon että olisi.

Älkää lukeko otsikkoa kirjaimellisesti!

niin samaa mieltä. Kahden tytön jälkeen mulla on juuri tällainen ihana hymypoika joka jatkuvasti halaa ja antaa pusuja.

Sekä se ihana hurmuripoika, joka on vienyt minut poikien maailmaan sekä se ihana pieni tyttö, jonka kanssa voin tehdä tyttöjen juttuja. On ihan sama kumpi noista kömpii syliin niin olen aivan onnesta sykkyrällä. Ne on ihania, eivätkä ihania sukupuolensa takia, vaan siksi että ne ovat minun ihania lapsiani, joita rakastan yli kaiken.