Parasta mitä naiselle voi tapahtua on saada oma pieni poika

että se on "parasta", mutta parasta on myös saada tyttö, parasta on olla naimisissa ihanan miehen kanssa. Parasta on niin moni asia.

En ole elänyt missään pimennossa, kuten joku tuossa sanoo, että jos et tunne poikien elämää. Mutta omassa perheessäni eikä edes lähipiirissä ollut poikia.

Äitini oli lapsuudessaan kärsinyt ainoana tyttönä seitsemän (!) veljensä toilailuista, joten hän opetti pojista sen mitä tiesi. "Ei niistä ole paljon iloa, mutta on paljon työtä!"

Oman pienen poikani kanssa olen saanut huomata, että voi kuinka mielettömän ihana ja mutkaton matka elämä voikaan olla. Kiireet unohtuvat siihen paikkaan, kun parkkiksella on kevätauringossa kiiltelevä moottoripyörä. Jos vielä sattuu omistaja kohdalle, poika ryhtyy rintarottingilla juttusille, ikäänkuin kokenutkin motoristi. Sitä ei oteta esille, että meillä ei ole moista peliä, eikä juuri sanallakaan viitattu koko asiaan. Mistä tuokin mielenkiinto on syntynyt?

Niin on kyllä tytötkin. Mutta kyllä meillä on stereotyyppisesti "äidin poika" ja "isän tyttö". Yhtä rakkaita molemmat!

Ei veljiä, ei poikapuolisia kavereita, yläasteella pojat vain kiusasivat, lukiossa tyttöluokka (kieliluokka), valitsin naisvaltaisen alan, nyt minulla on 2 miespuolista työtoveria, joiden kanssa en kyllä ole oikein missään tekemisissä. Voit uskoa, että oman poikalapsen saaminen on avannut silmiäni niin monen asian kanssa, että huhheijaa. Olisin jatkanut pimennossani, jos en olisi sattunut saamaan omaa poikaa. Ja koska taustani on mikä on, toivoin kiihkeästi tyttöä, ja olin aivan paniikissa, kun sain tietää että poika sieltä on tulossa. Ja kuinka onnellinen nyt olenkaan, oma lapsi JA aivan uusi maailma ;)

vasta oman pojan kautta saatte edes jotain käsitystä poikien maailmasta?

Minulla on ollut kotona veljiä, joten olen lapsesta asti tottunut tähän mystiseen poikien maailmaan. Nyt aikuisena olen töissä 15 miehen kanssa, joten ei nykyelämästäkään miesten maailmaa puutu.

Lapsia ei vielä ole, mutta en tajua mitä ihmeellistä pojan saamisessa olisi verrattuna tytön saamiseen.

Ei veljiä, ei poikapuolisia kavereita, yläasteella pojat vain kiusasivat, lukiossa tyttöluokka (kieliluokka), valitsin naisvaltaisen alan, nyt minulla on 2 miespuolista työtoveria, joiden kanssa en kyllä ole oikein missään tekemisissä. Voit uskoa, että oman poikalapsen saaminen on avannut silmiäni niin monen asian kanssa, että huhheijaa. Olisin jatkanut pimennossani, jos en olisi sattunut saamaan omaa poikaa. Ja koska taustani on mikä on, toivoin kiihkeästi tyttöä, ja olin aivan paniikissa, kun sain tietää että poika sieltä on tulossa. Ja kuinka onnellinen nyt olenkaan, oma lapsi JA aivan uusi maailma ;)

vasta oman pojan kautta saatte edes jotain käsitystä poikien maailmasta?

Minulla on ollut kotona veljiä, joten olen lapsesta asti tottunut tähän mystiseen poikien maailmaan. Nyt aikuisena olen töissä 15 miehen kanssa, joten ei nykyelämästäkään miesten maailmaa puutu.

Lapsia ei vielä ole, mutta en tajua mitä ihmeellistä pojan saamisessa olisi verrattuna tytön saamiseen.

Ei veljiä, ei poikapuolisia kavereita, yläasteella pojat vain kiusasivat, lukiossa tyttöluokka (kieliluokka), valitsin naisvaltaisen alan, nyt minulla on 2 miespuolista työtoveria, joiden kanssa en kyllä ole oikein missään tekemisissä. Voit uskoa, että oman poikalapsen saaminen on avannut silmiäni niin monen asian kanssa, että huhheijaa. Olisin jatkanut pimennossani, jos en olisi sattunut saamaan omaa poikaa. Ja koska taustani on mikä on, toivoin kiihkeästi tyttöä, ja olin aivan paniikissa, kun sain tietää että poika sieltä on tulossa. Ja kuinka onnellinen nyt olenkaan, oma lapsi JA aivan uusi maailma ;)

vasta oman pojan kautta saatte edes jotain käsitystä poikien maailmasta?

Minulla on ollut kotona veljiä, joten olen lapsesta asti tottunut tähän mystiseen poikien maailmaan. Nyt aikuisena olen töissä 15 miehen kanssa, joten ei nykyelämästäkään miesten maailmaa puutu.

Lapsia ei vielä ole, mutta en tajua mitä ihmeellistä pojan saamisessa olisi verrattuna tytön saamiseen.