Lue keskustelun säännöt.
Meillä loppui jääkiekon pelaaminen tähän!
26.02.2014 |
Juttelin tänään tutkijan kanssa, joka tutkii aivovammoja. Mm. jääkiekon taklaukset ja nyrkkeily aiheuttavat kuulemma kamalia, parantumattomia aivovaurioita.
Mies haluaisi, että lapsi harrastaisi jääkiekkoa. Onkin ollut aloittelemassa nyt puoli vuotta. Mutta nyt saavat syksyksi katsoa jonkun muun harrastuksen. Niin kamalia juttuja.
Kommentit (173)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:14"]
Olen käynyt vuosikausia katsomassa SM-liigapelejä, enkä ole nähnyt ainuttakaan oikeaa tappelua, enkä ole kuullut kenenkään niitä kaipaavan.
[/quote]
Mutta erilaisista muista jääkiekko-ottelun aikana sattuneista väkivaltaisista teoista johtuen kymmenet suomalaiset jääkiekkoilijat kärsii jonkinasteisesta aivovammasta. Ja suurin osa heistä ei ole saanut mitään korvauksia tästä työperäisestä vammasta vakuutuksesta, koska viime vuosiin asti aivovammojen todentaminen kuvantamisella on ollut usein mahdotonta, vain käytös/toimintaongelmat ovat paljastaneet aivovamman mahdollisuuden ja se ei riitä vakuutusyhtiöille.. Nyt kuvantaminen on alkanut tulla mahdolliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:14"]
Olen käynyt vuosikausia katsomassa SM-liigapelejä, enkä ole nähnyt ainuttakaan oikeaa tappelua, enkä ole kuullut kenenkään niitä kaipaavan.
[/quote]
"
Keskushyökkääjä Pekka Saarenheimo tavoitteli puolustajan syöttöä, kun silmissä sumeni. Oli marraskuinen ilta 2010, Ruotsin Elitserienin ottelu Södertälje vastaan Linköping.
Vastustajan taklaus osui päähän: ei rangaistusta. Vaihtopenkillä Saarenheimo oli kivusta turta. Pystytkö pelaamaan, Södertäljen valmentaja kysyi. Pystyn, suomalaispelaaja vastasi. Pari vaihtoa, sitten hänet vedettiin sivuun.
”En tiennyt, mihin suuntaan luistella.”
Tammikuun alussa 2011 Saarenheimo siirtyi Tingsrydin paitaan. Hän ei ollut pelannut yli kuukauteen, sitten marraskuun tällin. Ensimmäisen ottelu oli vieraissa Oskarshamnissa. Kolmannessa erässä ylivoimalla jonkun maila jumiutui hänen jalkojensa väliin, seurasi lento pää edellä laitaan.
Pukukopissa hän oksensi useita kertoja.
Ensimmäisen aivotärähdyksen tuntemukset olivat kadonneet kolmessa viikossa. Toisen iskun oireet olivat rajut. Ja ne jäivät päälle.
Autolla ajoa oli vähennettävä kuukausiksi. Jos keskittyi johonkin tunnin, kallo tuntui halkeavan, oli pakko antaa ylen. Uni katkeili piinaaviin särkyihin. Harjoittelu oli toivotonta, paluu peliin mahdotonta.
Saarenheimo otti yhteyttä Suomeen Kärppien lääkäriin, sillä seura oli vuokrannut hänet Ruotsiin. Hyökkääjälle määrättiin kuukauden lepo. Sitten hän palasi kaukaloon.
”Toisessa pelissä pää heilahti perustaklauksesta. Tuli heti pökkeröinen olo.”
Aivot tutkittiin Växjössä: puhtaat kuvat. Sairaalan lääkäri määräsi kovia särkylääkkeitä. Hänen puolestaan potilas olisi voinut palata kaukaloon jo seuraavalla viikolla.
”Ei jääkiekko ole niin tärkeää, että olisin alkanut idiootiksi.”
Ruotsalainen nyrkkeilylääkäri tutki hänet: tämän kauden pelit on pelattu, kolmas tärsky lyhyessä ajassa saattaisi olla kohtalokas. Nyrkkeilytohtori tunsi second impact -syndrooman. Toisiaan seuraavat perättäiset tärähdykset voivat johtaa aivojen erittäin nopeaan turpoamiseen, ödeemaan.
Pahimmillaan se aiheuttaa kuoleman, mikään hoito ei tehoa.
Keväällä 2011 Saarenheimo, 29-vuotias kahden lapsen isä, muutti takaisin kotikaupunkiinsa Ouluun. Otti etäisyyttä jääkiekkoon, ei käynyt otteluissa eikä pyörinyt Raksilan hallilla.
Hän toipui yksin, kaikessa hiljaisuudessa."
Niinpä niin, on tosiaan kiinni siitä miten tulkitaan ja kuka tekee tutkimuksia.
Tässä tutkimuksessa taas sanotaan näin :
uurin osa jääkiekkovammoista on lieviä ja johtaa vain korkeintaan yhden viikon poissaoloon otteluista. Nuorten pelaajien vammat ovat lähes kaikki tätä lievintä vakavuusastetta. Vakavia vammoja on alle 10 % kaikista vammoista, niiden määrä ei ole lisääntynyt. Viimeisen 20 vuoden aikana on sattunut 1-2 v. välein vakavia selkärankavammoja, joiden seurauksena on ollut halvaus. Vammoja, jotka aiheuttavat pitkän poissaolon peleistä ovat polvivammat, olkapäävammat ja käden murtumat. Huippu-urheiluryhmässä loukkaantumisia on enemmän kuin alemmilla sarjatasoilla. Lasten vammojen esiintymistiheys on selvästi alhaisempi kuin yli 15-vuotiailla ja vanhemmilla pelaajilla. 18-20-vuotiaiden sarjoissa alkaa vammoja olla yhtä paljon kuin aikuisillakin ja ne ovat vakavuudeltaankin merkittäviä.
Oikeastaan sillä kuka on oikeassa ei ole merkitystä.
Kukin valitsee omalle perheelleen sopivan ratkaisun.
Minä toivon lapselleni elämää, jossa hän voi hyödyntää älyään ja aivojaan.
En näe oikeastaan mitään syytä sysiä häntä jääkiekon pariin, vaikka se olisi suhteellisen turvallistakin. Eri tilanne olisi silloin jos lapsi itse haluaisi kovasti jääkiekon parin, se olisi hänelle intohimo. Silloin harkitsisin asiaa. Jos taas kyseessä olisi oma intohimoni, jonka haluaisin lapsenkin kokevan miettisin tarkoin lajin turvallisuutta ja motiiviani kannustaa lapsi lajin pariin. Joukkuelajeja, turvallisempia, on muitakin. Näen asian myös niin, että lapsen päätä on hyvä suojella niin hyvin kun pystyy. Lapsi ei itse pysty vielä junnuikäisenä tekemään tätä päätöstä eikä erittelemään lajin hyötyjä ja haittoja. Jos jotakin sattuisi miten selittäisin asian itselleni siinä tilanteessa, että laji ei ollut alunperinkään lapseni intohimo?
Minä en olisi ikinä vienyt lastani jääkiekkoon ellei olisi urhoollisesti pelannut sitä tuttavan kamat päällä kesät, talvet kuusi vuotta. Aloitti kaksi vuotiaana, ja minä aloin odotella, että into menee ohi. Odottelin kuusi vuotta ja sitten minä luovutin. Tällä tiellä ollaan nyt oltu kahdeksan vuotta. Ja kaksi loukkantumista tapahtunut, harjoituksia ja pelejä on viimeiset neljä vuotta ollut 5 kertaa viikossa. Toinen tapaturma oli sormen aukeaminen niin, että tarvittiin tikkejä ja toinen luuruhje jalassa. Ollaan siis selvitty vähällä.
Tämä on paljon puhuttava aihe, ja mielenkiintoinen silloin, kun ihmiset jotka asiasta keskustelevat, tietävät mistä puhuvat, eivätkä esitä luuloja tietoina (toki tällaisella palstalla on kaikilla oikeus esittää mielipiteitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaaiivan, todellakin todellakin todellakin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:05"]
Minä en olisi ikinä vienyt lastani jääkiekkoon ellei olisi urhoollisesti pelannut sitä tuttavan kamat päällä kesät, talvet kuusi vuotta. Aloitti kaksi vuotiaana, ja minä aloin odotella, että into menee ohi. Odottelin kuusi vuotta ja sitten minä luovutin. Tällä tiellä ollaan nyt oltu kahdeksan vuotta. Ja kaksi loukkantumista tapahtunut, harjoituksia ja pelejä on viimeiset neljä vuotta ollut 5 kertaa viikossa. Toinen tapaturma oli sormen aukeaminen niin, että tarvittiin tikkejä ja toinen luuruhje jalassa. Ollaan siis selvitty vähällä.
Tämä on paljon puhuttava aihe, ja mielenkiintoinen silloin, kun ihmiset jotka asiasta keskustelevat, tietävät mistä puhuvat, eivätkä esitä luuloja tietoina (toki tällaisella palstalla on kaikilla oikeus esittää mielipiteitään).
[/quote]
Kuka tässä on esittänyt luuloja tietoina? Suurin osa on viitannut tutkimuksiin. Väitätkö, että ne tutkimukset perustuu luuloihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee. Me mietimme lapselle toisen harrastuksen.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:19"]
Ja eniten ihmisiä kuolee kotiin, joten varmaan äkkiä annatte lapsen pois kotoa.
[/quote]
Itseasiassa yksi turvallisimmista paikoista suomessa on pubi - siellä kuolee tilastollisesti vähiten ihmisiä (paikoista joita tilastoidaan, esim lipputangon nokkaa ei tilastoida). Kannattaa siis opettaa lapsi alusta pitäen ahekraksi pubikävijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimuksia tosiaan on paljon ja niihin pitäisi perehtyä kunnolla, jotta niitä tulkitsee oikein.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:12"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:19"]
Ja eniten ihmisiä kuolee kotiin, joten varmaan äkkiä annatte lapsen pois kotoa.
[/quote]
Itseasiassa yksi turvallisimmista paikoista suomessa on pubi - siellä kuolee tilastollisesti vähiten ihmisiä (paikoista joita tilastoidaan, esim lipputangon nokkaa ei tilastoida). Kannattaa siis opettaa lapsi alusta pitäen ahekraksi pubikävijäksi.
[/quote]
Mutta mitä tapahtuukaan pubin ulkopuolella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:14"]
Tutkimuksia tosiaan on paljon ja niihin pitäisi perehtyä kunnolla, jotta niitä tulkitsee oikein.
[/quote]
Eli jos tutkimuksen tiivistelmässä on todettu, että n. 60% jääkiekon junnupelaajista saa vuoden aikana jonkinlaisen vamman, ainakin yhden, niin mitä väärintulkitsemista sen suhteen voi tehdä? Mihin se 60% siitä muuttuu, tulkitsi sitä miten hyvänsä?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:14"]
Tutkimuksia tosiaan on paljon ja niihin pitäisi perehtyä kunnolla, jotta niitä tulkitsee oikein.
[/quote]
Eli jos tutkimuksen tiivistelmässä on todettu, että n. 60% jääkiekon junnupelaajista saa vuoden aikana jonkinlaisen vamman, ainakin yhden, niin mitä väärintulkitsemista sen suhteen voi tehdä? Mihin se 60% siitä muuttuu, tulkitsi sitä miten hyvänsä?
[/quote] Niin, että tuokin on vain yksi tutkimus tulos. Sitten oli tutkittu myös, että 19 000 jääkiekkotapaturmaa sattui vuonna 2009. lajin harrastajia on 200 000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:14"]
Tutkimuksia tosiaan on paljon ja niihin pitäisi perehtyä kunnolla, jotta niitä tulkitsee oikein.
[/quote]
Eli jos tutkimuksen tiivistelmässä on todettu, että n. 60% jääkiekon junnupelaajista saa vuoden aikana jonkinlaisen vamman, ainakin yhden, niin mitä väärintulkitsemista sen suhteen voi tehdä? Mihin se 60% siitä muuttuu, tulkitsi sitä miten hyvänsä?
[/quote] Niin, että tuokin on vain yksi tutkimus tulos. Sitten oli tutkittu myös, että 19 000 jääkiekkotapaturmaa sattui vuonna 2009. lajin harrastajia on 200 000.
[/quote]
Niin, 2009. Tuo tutkimus oli vuodelta 2013. Olisikolajin raaistumista tapahtunut tässä välissä?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:14"]
Tutkimuksia tosiaan on paljon ja niihin pitäisi perehtyä kunnolla, jotta niitä tulkitsee oikein.
[/quote]
Eli jos tutkimuksen tiivistelmässä on todettu, että n. 60% jääkiekon junnupelaajista saa vuoden aikana jonkinlaisen vamman, ainakin yhden, niin mitä väärintulkitsemista sen suhteen voi tehdä? Mihin se 60% siitä muuttuu, tulkitsi sitä miten hyvänsä?
[/quote] Niin, että tuokin on vain yksi tutkimus tulos. Sitten oli tutkittu myös, että 19 000 jääkiekkotapaturmaa sattui vuonna 2009. lajin harrastajia on 200 000.
[/quote]
Niin, 2009. Tuo tutkimus oli vuodelta 2013. Olisikolajin raaistumista tapahtunut tässä välissä?
[/quote] Ihan varmasti on. Onneksi nykyään junioripuolella on tiukempi tuomarilinja.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:37"]
Näin hetken verran traumapäivystyksessä töissä olleena pieni mututuntuma-huomio: huomattavan suuri osa sinne tuoduista lapsista oli loukannut itsensä joko jääkiekossa (pojat) tai ratsastuksessa (tytöt). Tämä ei siis ole mikään tieteellinen tutkimus vaan oma huomio.
[/quote]
Minä työskentelen ison kaupungin päivystyksessä, ja ratsastusonnettomuudet on ttosi harvinaisia. JÄäkiekko ja sähly aiheuttaa käyntejä paljon enemmän.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:21"]
Näin päätin jo ennen kuin lapset syntyivät.
Meillä on jääkiekko ollut alusta asti pojille kivaa talvipuuhaa, ei ikinä harrastus.
Pikkulapset eivät vielä taklaile, mutta vähän vanhempana peli on jo kovempaa. Aivoja kannattaa varjella.
[/quote]
Useimmat lapset eivät pelaa niin pitkään että taklaukset olisivat sallittuja. Vanhempien olisi fiksua huolehtia muutenkin jäällä olevalle lapselleen purentakisko sekä ajan tasalla oleva kypärä. Kypärän sisällä on valmistuspäivämäärä. Kysykää vakuutusyhtiöltä kuinka vanha kypärä saa olla maksimissaan. Suosittelen kaikille häkkikypärää. Suojaa hampaita ja kasvoja ihan tavallisessakin koululuistelussa.
No kyllä tuo laskettelukin veronsa vaatii, ja just ostettiin sukset alennusmyynnistä. En koe, että jääkiekko tai peruslaskettelu olisiva silti mitään tappolajeja.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 06:31"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:37"]
Näin hetken verran traumapäivystyksessä töissä olleena pieni mututuntuma-huomio: huomattavan suuri osa sinne tuoduista lapsista oli loukannut itsensä joko jääkiekossa (pojat) tai ratsastuksessa (tytöt). Tämä ei siis ole mikään tieteellinen tutkimus vaan oma huomio.
[/quote]
Minä työskentelen ison kaupungin päivystyksessä, ja ratsastusonnettomuudet on ttosi harvinaisia. JÄäkiekko ja sähly aiheuttaa käyntejä paljon enemmän.
[/quote] Totta, ratsastustapaturmia sattuu jääkiekon jälkeen seuraavaksi eniten. Toki harrastajiakin on vähemmän, mutta vain vähän. Eniten onnettomuuksia tulee jalkapallossa, salibandyssa, kuntokävelyssä ja voimistelussa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:10"]
Ja tässä lohdullinen tieto jääkiekkojunnujen vanhemmille
Nuorimmille jääkiekon pelaajille tapahtuu selvästi vähemmän vammoja kuin vanhemmille.
Vammojen ilmaantuvuus lisääntyy, kun pelaajat ovat 15-vuotiaita ja vanhempia. Suurin osa
jääkiekkovammoista on lieviä ja johtaa korkeintaan yhden viikon poissaoloon otteluista.
Lähes kaikki nuorten pelaajien vammat ovat tätä lievintä vakavuusastetta. (Mölsä 2004,
70.)
[/quote]
Tuokin on niin siitä kiinni, miten tulkitaan. Tuossa tähän linkitetyssä gradussa on mainittu Mölsän lisäksi tutkimuksesta, jonka mukaan 26% jääkiekkojunnuille sattuvista vammoista on vakavia. Hän luokitteli 10 päivää tai yli vaivaavan vamman vakavaksi. Mölsä määritteli, että vakava vamma on kyseessä vasta, jos sitä podetaan 28 päivää tai yli....
Minusta on kyllä aika paljon, jos lapsi on 10 päivää poissa esim. koulusta jääkiekkovamman vuoksi.