Kotiäidin "työpäivä" on työssäkäyvän vanhemman vapaapäivä

Toisaalta lomalla ei ole samanlaisia paineita lasten suhteen kuin kotiäidillä. Lomalla ruokarytmin ja unirytmin voi antaa mennä, ei ole pakko miettiä harrastetaanko monipuolisesti, luetaanko lapsille riittävästi, askarrellaanko jne, vaan voidaan oikeasti vain olla.

Minusta kotiäitivuosina ei tarvinnut stressata koska oli varmasti aikaa tehdä kaikkea "kehittävää". Aina ehdimme harrastaa liikuntaa (monipuolisesti), askarrella, piirtää, lukea ja jutella. Nyt työarki-iltoina ja viikonloppuina on valtava kiire ehtiä tehdä kaikkea noita. Pitää käydä uimassa ja kopitella ja askarrella satojen muiden asioiden lisäksi. Silti on huono omatunto kun nuorempi lapsi saa niin paljon vähemmän harjoitusta kun esikoinen monissa asioissa. Saman ikäisenä isompi osasi pyöräillä paremmin, uida ja lukea. Nuoremmalle ei ole edes kunnolla annettu mahdollisuutta.

on raskas ja vastuullinen kotipäivä kaikkine kotitöineen, velvollisuuksineen ja lastenhoitoineen. Ei loma.

monella tapaa helpompaa kuin työssäkäynti.

Ei mm. jatkuvaa kiirettä ja riittämättömyydentunnetta, sai nukkua enemmän eli väsymys oli vähäisempää, koti oli siistimpi ja meillä oli joka päivä kunnon ruoka salaatteineen, pyykkivuori ei koskaan kasvanut niin isoksi ettei pyykkikorien kannet mene edes kiinni, tuntui että lasten kanssa ehti viettää aikaa, samoin myös ystävien ja miehen kanssa.



Nyt teen lyhennettyä työaikaa ja olen aina aivan poikki. Aamulla töihin, siellä painan tukka putkella ja sitten kotiin, lapsia viemme ja haemme vaihdellen. Ruuanlaittoa jos jaksaa, kaupassakäyntiä, läksyjen lukua, siivousta, pyykinpesua, ulkoilua ja lasten kanssa oleilua. Oma aika alkaa kun lapset nukkuvat ja kotityöt on tehty, siihen asti ei pahemmin ehdi ahteriaan penkkiin laskea. Kotiäitinä sentään pystyi viettämään lasten kanssa löhöpäivää jos oikein väsytti.

Siisteys ei ole sillä tasolla mitä haluaisin, pyykkivuori on jatkuvasti valtava, ruokaa ei jaksa tehdä joka päivä jne.



Kotona olossa puuduttavinta oli rutiinit, nyt ajanpuute ja väsymys.

Meillä on ekaluokkalainen, 3- vuotias, 2- vuotias ja vauva.



Näin kotona ollessa ollaan matkalla puistoon aamuysiltä, syömässä puoleltapäivää, sitten unet (kaikki 3 nuorta nukkuu silloin), välipalan jälkeen mennään uudestaan ulos ja ehkä kolmas kerta illemmalla, varsinkin vanhimpien harrastuspäivinä ollaan enempi ulkona.

Kun on oma piha niin kesällä ollaan miltei koko päivä pihalla ja ruokakin saatetaan usein tehdä pihassa.



Meillä vauvaa lukuunottamatta kaikki lapset siivoaa. Kaikki osallistuu ruuanlaittoon ja kykyjen mukaan siivoaa. Ja siivoomista on lapset tehneet kun oppii kävelemään, silloin viedään vaippaa roskikseen ja kerätään leluja koppaan.



Meillä 3- vuotiaasta saakka on harrastettu liikuntaa. Kotona luistellaan ja hiihdetään mutta myös seurassa ollaan käyty jumpassa ja harrastettu hiihtoa ja yleisurheilua. Esikoinen alkaa kohta kolmannen kesän yleisurheilussa. Suosittelen lämpimästi! ;)



Meillä on ainakin reipas lapsi joka on jaksanut (ja tahtonut itse) harrastaa jumppaa tarhaikäisenä. Hiihdossa ollaan käyty myös kun lapsi oli tarhassa, sama kai se on menisikö lapsen kanssa yksinään ladulle vai seuraamaan lapsen hiihtelyä seurassa?



Tiedoksi että meidän 3- vuotias on aloittamassa pian jalkkiksen ja tulee menemään joskus tarhaan -enkä usko että jalkkista lapsi lopettaa silloin.

Toki jos ei jaksa mutta minusta tuntuu että nämä "lapsi ei jaksa tarhan jälkeen harrastaa puoltatuntia jumppaa" on vanhempien omaa legendaa tai teillä on käsittämättömän laiskoja lapsia vai sairaitako ne on?



33

Päiväkodissa pystytään tarjoamaan paljon sellaista mitä kotona ei. Siksi monet kotiäidinkin tavis tai erityislapset käyvät osapäivähoidossa. Ja siksi työäidin eikä kotiäidin tarvitse viikonloppuna eikä lomilla huolehtia yhtä paljosta kuin kotiäidin viikolla(jos hoitaa aina itse), tai mitä päiväkodissa tekevät viikolla.

aika paljon sellaista mitä päiväkodissa ei ;)

Aika vanhanaikainen, aivopesty ja luonnonvastainen käsitys että päiväkoti olisi joku ihmemaa, jota lapset tarvitsevat. Päivähoitopaikka on lapsen säilytyspaikka päivän ajan, ja jottei se olisi aivan sietämätön, koitetaan siihen sisällyttää jonkinlaista toimintaa lapsille. Varhaiskasvatusta, jonka toteuttamisen todellisuus on aika lailla muuta kuin oppikirjoissa.

Pakko kyllä huomauttaa, että kotiäidin ja työäidin "vapaa-aikaa" eli kodin- ja lastenhoitoaikaa ovat yleensä illat ja viikonloput. Taitaa vain unohtua, että kotiäiti tekee sitä samaa työtä myös päivän ajan. Ravaa lasten perässä, pesee pyllyjä, tekee ruokaa, sovittelee riitoja, keksii tekemistä, siivoaa lasten leikkien jälkiä, ruokailujen jälkiä, ulkoiluttaa lapsia, pukee, pesee, hoitaa, sylittelee jne.

Miksi toisen toimistossa istuma sama aika on sen enemmän työtä kuin kotiäidin kotona juoksema aika? Harvassa työpaikassa tehdään yhtä paljon työtä kuin tuona aikana kotona!

ps. työäidin lapset sotkevat 9h päivässä päivähoitopaikassa, ja heidät ruokitaan siellä. Kotiäidin lapset ovat saman ajan kotona aiheuttamassa sotkuja, syömässä jne, joten on oma ja ansiotyöhön liittymätön moka, jos ei ehdi iltaisin ja viikonloppuisin siivota niinä aikoina syntyviä sotkuja.

lasten sylittelyistä, silittelyistä ja ulkoiluista lähtien. Ehkä hauskinta on tuo, että kotiäidin lapset sotkevat 9 tuntia enemmän kotona kuin työäidin, joten vastaavasti siivotaankin koko ajan. Se on kyllä omaa hölmöyttä. Jokainen, jolla on lapsia, tietää, että he saavat minuutissa aikaan sekasotkun kun niikseen tulee. Mitä se haittaa, jos kämppä on sekainen päivän? Illalla kerätään kamat kasaan ja pannaan paikat kuntoon ja sillä siisti. Mitä järkeä on käyttää koko päivä legopalikoita keräillen?

En tiedä yhtään työssäkäyvää vanhempaa, joka viettäisi lomansa kotona lasten kanssa...Kyllä sitä vähintään lähdetään mummolaan, ruotsin risteilylle, kanarialle tai lappiin hiihtämään.

Ja me kyllä lähettiin sinne Ruotsiin tilaisuuden tullen, vaikka olin kotiäitinäkin, ihan kaksistaan, onko se silloin sallitumpaa? :)

Ja syksyllä viikoksi lappiin, ihan kaksistaan, loppuaika mökkeillään perheen kanssa ja kierrellään parit hyvipuistot/ kylpylät.

Ihanaa kun on mummoa ja pappaa jotka haluaa hoitaa lapsia, suuri kiitos heille!

Olen ollut kotiäitinä ja työssä. Työssä ollessani pääsen helpommalla. Pian pääsen taas töihin lepäilemään, ihanaa. Pus!

Olin kotona muutaman vuoden. Päivät meni näin:

-herätys aamulla, aamukahvi rauhassa

-vauva heräsi, imetys

-tyhjäsin tiskikoneen, laittelin isommille aamupalan valmiiksi.

-isommille aamupala

-kuorin perunat valmiiksi ja joskus keitin ja tein muussiin valmiiksi

-petasin petit ja pintapuolisesti paikat kuntoon

-lapsille vaatteet päälle ja ulos

-kotiin ja kastike lämpiämään ja vauvan imetys yms. pientä puuhaa

-syötiin ja lapset päiväunille. Koko porukka nukkui pari tuntia. Minä nukuin joskus myös, mutta yleensä luin kirjoja tämän pari tuntia.

-lapset ylös ja välipala

-pientä puuhastelua, pyykit koneeseen tms.

-päivällisen valmistelua samalla

-lapsille vaatteet päälle ja toinen ulkoilu

-sisälle syömään

-ilta köllöttelyä ja telkkarin katsontaa tai kävin jumpalla tai lenkillä tai luin tai kävin kylässä yms.

-miehen kanssa lasten hampinpesut ja iltapalat ja nukkumaan.



Kyllä työpäiväni ovat paljon raskaampia. En voi kesken työpäivää rojahtaa sohvalle pariksi tunniksi nukkumaan tai lukeaan kirjaa tms.



Silloin varsinkin kun oli esikoinen vauvana aika kävi suorastaan pitkäksi kun ei ollut mitään tekemistä.

kaikki samat hommat on tehtävänä kuin kotona, mutta niihin on kymmenen tuntia vähemmän aikaa vuorokaudessa.

kaikki samat hommat on tehtävänä kuin kotona, mutta niihin on kymmenen tuntia vähemmän aikaa vuorokaudessa.

ihmettä selität? Esim. klo 17 alkaa samalta viivalta työ-ja kotiäidin hommat ERIKSEEN, päivän aikana kumpikin ovat tehneet häneltä vaadittavat hommat.

Meillä on ekaluokkalainen, 3- vuotias, 2- vuotias ja vauva.

Näin kotona ollessa ollaan matkalla puistoon aamuysiltä, syömässä puoleltapäivää, sitten unet (kaikki 3 nuorta nukkuu silloin), välipalan jälkeen mennään uudestaan ulos ja ehkä kolmas kerta illemmalla, varsinkin vanhimpien harrastuspäivinä ollaan enempi ulkona.

Kun on oma piha niin kesällä ollaan miltei koko päivä pihalla ja ruokakin saatetaan usein tehdä pihassa.

Meillä vauvaa lukuunottamatta kaikki lapset siivoaa. Kaikki osallistuu ruuanlaittoon ja kykyjen mukaan siivoaa. Ja siivoomista on lapset tehneet kun oppii kävelemään, silloin viedään vaippaa roskikseen ja kerätään leluja koppaan.

Meillä 3- vuotiaasta saakka on harrastettu liikuntaa. Kotona luistellaan ja hiihdetään mutta myös seurassa ollaan käyty jumpassa ja harrastettu hiihtoa ja yleisurheilua. Esikoinen alkaa kohta kolmannen kesän yleisurheilussa. Suosittelen lämpimästi! ;)

Meillä on ainakin reipas lapsi joka on jaksanut (ja tahtonut itse) harrastaa jumppaa tarhaikäisenä. Hiihdossa ollaan käyty myös kun lapsi oli tarhassa, sama kai se on menisikö lapsen kanssa yksinään ladulle vai seuraamaan lapsen hiihtelyä seurassa?

Tiedoksi että meidän 3- vuotias on aloittamassa pian jalkkiksen ja tulee menemään joskus tarhaan -enkä usko että jalkkista lapsi lopettaa silloin.

Toki jos ei jaksa mutta minusta tuntuu että nämä "lapsi ei jaksa tarhan jälkeen harrastaa puoltatuntia jumppaa" on vanhempien omaa legendaa tai teillä on käsittämättömän laiskoja lapsia vai sairaitako ne on?

33

Monet varhaiskasvatuksen asiantuntijat kuten Jari Sinkkonen ja Marjatta Kalliala ovat puhuneet siitä, ettei alle kouluikäisten tarvitsisi harrastaa mitään muuta kuin leikkiä ja vanhempien kanssa leppoista oleilua. Erityisesti silloin, jos lapsi on päiväkodissa. Tarhapäivät ovat pienille henkisesti raskaita, ja jos heidät kiikutetaan siitä harva se ilta vielä treeneihin, niin kyllä lapsi saatetaan vetää aika piippuun. Miksi? Siksikö kun äiti ja isi haluaa, että harrastetaan niin pirusti.

kun olin kotiäitinä, olin klo 17 mennessä pessyt pyykit, auttanut lapsia läksyissä, hoitanut lasten harrastuskuljetukset, tehnyt ruoat valmiiksi, käynyt kaupassa ja siivoillut sotkuja. Illalla saatoin harrastaa ja olla vaan. Nyt tuo kaikki täytyy saada illan muutamassa tunnissa aikaiseksi, eli mitään omia harratuksia ei voi ajatellakaan, eikä perheen kanssakaan ehdi olla.

Mitä ihmettä selität? Esim. klo 17 alkaa samalta viivalta työ-ja kotiäidin hommat ERIKSEEN, päivän aikana kumpikin ovat tehneet häneltä vaadittavat hommat.

Olin 4 v kotiäitinä eikä silloin tarvinnut tehdä illalla käytännössä juuri mitään kotitöitä. Illalla sai tehdä lasten kanssa ihan mitä huvitti. Ei tarvinnut imuroida, pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa. Eikä varsinkaan tarvinnut tehdä töistä tuotuja "paperihommia".

Työäitinä ne kaikki pyykit, lattianpesut ja ruoanlaitot on edessä illalla. Pyykkiä tulee työ- ja hoitopäivinä enemmän kuin kotipäivinä (jolloin ei ulkovaatteita tarvitse pestä joka päivä ja vaatteiden ei tarvitse olla priimakunnossa itsellä tai lapsilla). Ruokaa laitetaan lähes yhtä paljon, koska töihin pitää viedä lounaat mukaan itselle ja miehelle. Aamupalat, päivälliset ja iltapalat tietenkin syödään kotona.

kun olin kotiäitinä, olin klo 17 mennessä pessyt pyykit, auttanut lapsia läksyissä, hoitanut lasten harrastuskuljetukset, tehnyt ruoat valmiiksi, käynyt kaupassa ja siivoillut sotkuja. Illalla saatoin harrastaa ja olla vaan. Nyt tuo kaikki täytyy saada illan muutamassa tunnissa aikaiseksi, eli mitään omia harratuksia ei voi ajatellakaan, eikä perheen kanssakaan ehdi olla.

juuri sinun päällesi? Kyllä minulla on neljän lapsen työssäkäyvänä äitinä mahdollisuus myös harrastaa, koska minulla on mies, joka osallistuu asioihin.

ja kotitöissä, joten eiköhän tuohon kaksi tarvita.

Musta kyllä kotiäiteily on ihan lomaa. Huom! En ole kodinlaittaja, mun ruuat on tyyliin makaroonilaatikkoa ja jauhelihakeittoa. Mutta äitiyslomat oli ihan oikeeta LOMAA! Ihanaa aikaa, ja laiskaa... Samoin olin hetken kotirouvana, kun lapset jo koululaisia, ulkomailla ennenkuin sain itsekin töitä. Ja kyllä se oli ihan tosi lomailua. Ennen kuin kukaan luulee, että tämä on kotiäitien tuomitsemista, muistutan, että olen rento äiti, en laita kotia, hoidan vain perustyöt! Siivoan ja pyykkään just sen minimin, ei täällä ällöä ole, muttei mun kodista mitään edustuskotia saisi millään. Mutta tosiaan, melkein syyllisenä tunnustan, että äitiysLOMAT ja muutaman kuukauden kotirouvajakso oli ihan silkkaa LOMAA.

Musta kyllä kotiäiteily on ihan lomaa. Huom! En ole kodinlaittaja, mun ruuat on tyyliin makaroonilaatikkoa ja jauhelihakeittoa. Mutta äitiyslomat oli ihan oikeeta LOMAA! Ihanaa aikaa, ja laiskaa... Samoin olin hetken kotirouvana, kun lapset jo koululaisia, ulkomailla ennenkuin sain itsekin töitä. Ja kyllä se oli ihan tosi lomailua. Ennen kuin kukaan luulee, että tämä on kotiäitien tuomitsemista, muistutan, että olen rento äiti, en laita kotia, hoidan vain perustyöt! Siivoan ja pyykkään just sen minimin, ei täällä ällöä ole, muttei mun kodista mitään edustuskotia saisi millään. Mutta tosiaan, melkein syyllisenä tunnustan, että äitiysLOMAT ja muutaman kuukauden kotirouvajakso oli ihan silkkaa LOMAA.

Jos se lapselle lukeminen, ulkoilu ja askartelu on niin kamalan raskasta niin eikö kotiäiti itse nauti noista "töistä" ja lapsensa kanssa olemisesta?



Ehkä kotiäitivuodet olivat minulle niin helppoja koska oikeasti nautin noista puuhista. Ne eivät olleet töitä joita pitää tehdä, vaan niitä sai tehdä. Kotityötkään eivät ole minulle mitenkään epämieluisia jos niitä on aikaa tehdä.

Ihanaa lomaa tämä on :) Ihanaa, kun mies mahdollistaa tämän minulle. Mieskin nauttii, kun on tyytyväinen vaimo ja lapset. Ei tartte nalkuttaa kotitöistä ja illalla ei päätä säre.