Kotiäidin "työpäivä" on työssäkäyvän vanhemman vapaapäivä

Juuri näin:

Ei tartte nalkuttaa kotitöistä ja illalla ei päätä säre.

Millaisia työpaikkoja ihmisillä on jos pitävät työssäkäyntiä lomailuna? Kotona olo ON lomaa.

olo on minullekin lomaa. Kolmen lapsen kanssa kotona olo ei todellakaan ole raskasta (minulle) verrattuna työ- ja pk-arkeen. Pyykit ja tiskit hoituvat muun ohessa, koneella roikkumiseen on aikaa ja lapsiakin ehtii kunnolla nähdä:)

koska kotitöitä on lähes saman verran kuin kotona ollessa, aikaa tehdä ne vain huomattavasti vähemmän. Toisaalta työstä saa henkistä virtaa (jos siis pitää työstään) tosi paljon että jaksaa ne kotityötkin tehdä ja olla läsnä kotona. Työssäkäynti on kuitenkin vaihtelua, jatkuva vuosien kotona olo voi käydä puuduttavaksi ja tylsäksi. Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä jotka ei ole omaa ns. "elämänsä työpaikkaa" tai alaa löytäneet, että kotona olo houkuttelee enemmän kuin veemäisessä työssä käynti.

Mutta työssäkäyvien äitien lomaa siis arvostetaan aivan liian vähän? Siis jos kotiäitien työtä arvostetaan liian vähän?



Pitäisikö töissäkäyvien saada vapaapäivistään jotain tukea?

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

se kertoo, että kotiäiti on järkännyt elämänsä mallilleen, aina vaan lomaa ;)



monet kyllä pystyvät olemaan rehellisiä ja sanomaan suoraan, että menevät mieluummin töihin "lepäämään", kuin jäävät lasten kanssa kotiin. Arvostan tällaista rehellisyyttä.

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

Minä olen töissä 3 päivää viikossa ja kotona lasten kanssa 2 päivää. Työpäivät ovat lomaa kotonaolosta ja kotipäivät lomaa töissäolosta.

Olen siis lomalla käytännössä koko ajan. ;)

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

Teen 80% työaikaa ja siihen ei noita luksuksia kuulu.

Mitä se kertoo kotiäidin "työstä", jos tämä on muiden lomaa?

Sehän kertoo vain työaikalain sanamuodoista. Kun ei ole töissä, on vapaalla, riippumatta siitä miten "vapaata" vapaa-aika tosiasiassa on. Kenellä on vapaata, kenellä ei.

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

Minä olen töissä 3 päivää viikossa ja kotona lasten kanssa 2 päivää. Työpäivät ovat lomaa kotonaolosta ja kotipäivät lomaa töissäolosta.

Olen siis lomalla käytännössä koko ajan. ;)

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

Minä olen töissä 3 päivää viikossa ja kotona lasten kanssa 2 päivää. Työpäivät ovat lomaa kotonaolosta ja kotipäivät lomaa töissäolosta.

Olen siis lomalla käytännössä koko ajan. ;)

< 3 mitä työtä teet? (tai no "työtä" ;D )

Minusta kotona on niin helppoa! Nyt jäin muutaman työvuoden jälkeen äitiyslomalle ja nautin siitä että on lapsille aikaa. Ainut mitä kaipaan työelämästä on työkaverit ja se että saa käyttää päätään. Kotona olo kun on aika simppeliä. Ei aikatauluja, hoitoreppujen pakkausta ja jos lapsi sairastuu ei tarvitse järkkäillä työasioita.



terv oravanpyörästä hetkeksi pois päässyt sairaanhoitaja

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.

Minä olen töissä 3 päivää viikossa ja kotona lasten kanssa 2 päivää. Työpäivät ovat lomaa kotonaolosta ja kotipäivät lomaa töissäolosta.

Olen siis lomalla käytännössä koko ajan. ;)

Mitä! Tästä aiheesta kerrankin sellainen kirjoitus, että voin tulla siitä hyvälle tuulelle! Kiteytitpä loistavasti tuon;-)

voi. Taidat ap olla kateellinen kun joillain on mahdollisuus olla kotona jos haluavat. Kotiäidin elämä käy työstä ihan yhtä lailla, joka päivä samat rutiinit, lasten kuulolla olo ja vastuu heistä, valmius keskeyttää tehtävät ja siirtyä toiseen.



Itse en ole kotiäiti, koska olen HOITOVAPAALLA vakituisesta työstäni, kotona olen ollut pian 4v. Jotkut meistä saavat kaiken, työn ja mahdollisuuden olla kotona jos haluavat ja kuinka pitkään haluavat. Useimmiten tämä on järjestelykysymys.



Työtätekevälle kotipäivät ovat tosiaan VAIHTELUA ja siitä saa energiaa ihan eri tavalla kuin se, joka on joka ikinen päivä kotona. Osa-aikatyö olisi ihanteellinen vaihtoehto, mutta sitä ei Suomessa tueta tarpeeksi ja monella alallani se ei juuri ole vaihtoehto.

Ahdisti se jatkuva sotku ja kotitöiden määrä.



Silti nyt vuoden töissä olleena sanon täydestä sydämestäni, että toivoisin voivani olla kotona. Vaikka sotkua tuli ja päivät hurahtivat kokatessa, siivotessa ja ylipäätään lasten ehdoilla, niin oli sentään aikaa siivota, kokata ja kuunnella niitä lapsia.



Pidän työstäni ja se on jopa palkitsevaa. Mutta siinä on kausia, jolloin on mieletön kiire ja työtä riittää runsaasti vapaa-ajallekin. Kotona on puhti poissa eikä oikein aikaakaan paneutua kotitöihin. Hätäisesti vaan se pyykkikone päälle ja tiskikone päälle, kaupassa pyörähdys, nopea kokkaus, pyykkien ripustamista, paikkojen siistimistä tai silittämistä, viikkausta, iltapalan tekoa, lapset nukkumaan ja sitten väsyneen äidin pitäisi vielä tehdä pari tuntia töitä, vaikka kuinka armottomasti väsyttäisi. Seuraavana päivänä sama alusta, päälle vielä lasten kuskausta harrastuksiin.



Jatkuva riittämättömyyden tunne niin töissä kuin kotonakin. Koti on kuin pommi, työkin laahaa jäljessä. Stressiä ja paniikkia riittää. Ei toki koko ajan esim. syksyllä oli jopa helppoa töissä, mutta kuitenkin aika tavalla. Juuri kun olin saamassa otteen töistäni, niin sairastuttiin koko perhe vatsatautiin ja niitä oksennuksisia ja ripulisia vaatteita, lakanoita ja pyyhkeitä pestään meillä edelleenkin. Töissäni jäin jälkeen enkä ole saanut vielä tilannetta normaalitasolle.



Onneksi on pitkä kesäloma. Muuten varmaan jäisin jollekin stressilomalle! Kesälomalla kyläilemme, loikoilemme terassilla, teemme pieniä retkiä, mutta pääasiassa vain oleilemme rauhassa. Varmaan jokin Lintsi-reissu ja Korkeasaari-reissu pitää järjestää mutta muuten vaan oleillaan.



Kotiäidit, teette arvokasta työtä mutta olette etuoikeutettuja. Siitä ei pääse mihinkään. Työssänne teette oman perheenne eteen paljon. Se on palkitsevaa.

monenlaisia työssäkäymisversioita.



A) Minä kotona, puoliso töissä, lapset kokonaan kotihoidossa.

B) Puoliso kotona, minä töissä, lapset kokonaan kotihoidossa.

C) Minä osittaisella hoitovapaalla, puoliso täyspäiväisesti töissä, lapset päiväkodissa osan viikosta.

D) Molemmat vanhemmat osittaisella hoitovapaalla, lapset kokonaan kotihoidossa.

E) Molemmat vanhemmat täyspäiväisesti töissä, lapset täyden viikon päiväkodissa.



Tän kokemuksen perusteella voin kyllä sanoa, että ehdottomasti helpoin vaihtoehto itselleni on tuo B, eli itse töissä ja puoliso kotona... Ja meillä ei edes edellytetä, että kotivanhempi tekee kaikki kotityöt.

että kotiäidit on laiskoja pepunlevittäjiä.

sotkua tulee luonnollisesti enemmän.

sotkua tulee luonnollisesti enemmän.

Ne lapset ole lomatkin kotona?

arkeen rauhallisine öineen ja hyvine aamiaisineen...Illallisista puhumattakaan!

ja työssäkäyvän työpäivä lounaineen ja kahvitaukoineen on lomapäivä kotiäidille.