MIKSI minusta ei tule puistomammaa?

Vierailija:

4-vuotias on jo liian vanha sopeutumaan isompaan ryhmään

Näinköhän?

Vierailija:

Miksi julistat sitä täällä? Ketä kiinnostaa?

Vierailija:

Minusta tämä on vähän hassua, en viihdy puistossa ym mutta täällä mammojen palstalla viihdyt " jauhamassa" . No kukin tyylillään.

Jos avaus ei miellytä, älä avaa, säästyt vittuilemisen vaivalta

Kyllä kävi korpeemaan. Lähdettiin pitkästä aikaa aamupäivästä leikkikentälle. Meidän edellä sinne meni yksi perhepäivähoitaja neljän lapsen kanssa. Ajattelin, että onpa kiva, saapa omat lapset seuraa.

Paikalla oli jo yksi pph ja 3 lasta. Kun tulimme kentälle n. 2min toisen pph:n jälkeen, hoitajat katsoivat meitä ja supattivat jotain keskenään.

Kun sain lapset rattaista leikkimään, pph:t lapsineen lähtivätkin pois. " Mennään vähän kävelylle, kun ollaan täällä jo niin kauan oltukin!"

Pari lasta katsoi meidän lapsia uteliaina eivätkä olisi tahtoneet lähteä kävelylle, mutta lienee hoitajat eivät voineet mun kuullen jutella kunnolla ja näin tämä iso revohka lähti tuplarattaineen lenkkeilemään. Meidän perhe jäi sitten itsekseen kentälle keinumaan.

-höpistä suuna päänä kaikkien kanssa kaiken aikaa

-jutella kestoaiheista; lasten sairastelut, vaipat ja haalareiden laatu

-kauhistella aikaisin töihin palaavia äitejä

-kauhistella lesboja, homoja, kirkosta eronneita ja ihmisiä jotka tekevät eri tavalla asiat

-kauhistella ei-perinteisiä perhemalleja

-olla mahdollisimman vanhoillinen ajatuksiltaan

-suuri osa porukasta on uskiksia joten uskovaisuus (näkyvä sellainen) on plussaa



-ja tärkein; suoraan ei saa puhua mistään, ei edes leikin varjolla. Aiheuttaa vaivautunutta silmien pyörittelyä ja rykimistä.



t. yksi äiti jolla vielä on huumori tallella,

joka suvaitsee myös eri tavalla eläviä

joka haluaisi jutella kaikenlaista, ei vain kakkavaippa ja uskontoasioita

Mutta mitäpä siitä, meillä ehkä on elämää muuallakin. Lapsia vain käy sääliksi, kun olisi niin kiva että saisivat seuraa muista lapsista välillä.

Meille epätyypillisemmille kotiäideille tuo seuranpuute ongelma on todellinen. Tai lähinnä meidän lapsille.

Believe me.



t.33

n kyllä lasten vaatteista, esim. siitä paljonko lapsilla on puvun alla vaatetta. Usein kysyjä olen minä, kun olen usein ihan pihalla siitä, minkä verran vaatetta lapsella tarvitsee olla. Sit lohduttaa kuulla, että muillakin on suunnilleen saman verran. Vaihdoinpa eilen yhden ruokareseptinkin puistossa. Jutellaan kyllä muustakin, ja esim. työjutuista puhutaan jonkin verran. Puistomme ei ole mikäään elitistipuisto, ja siellä käy äitejä ja isiä kaikista koulutustasoista, ehkä kuitenkin yli puolella on akateeminen koulutus (myös itselläni).

Meillä (oulussa) puistossa käy alueen kotiäitejä ja isiä ja lähitalojen lapsia ilman vanhempiaan. Tietysti myös vapaapäivää viettäviä työssäkäyviä vanhempia näkee silloin tällöin. Aina on juttua riittänyt tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa lapsista, puiston kunnosta, ilmasta ja ties mistä. Ketään ei ikinä katsota pitkin nokkavartta eikä toisista supatella. Puistossa toisilla on reimatecit ja toisilla halpahallin haalarit ja kaikilla lapsilla on kivaa. Puistossa käyviin vanhempiin olen tutustunut perhekahvilassa tai tuttujen kautta. Kukaan ei erotu elitistiksi eikä lösähtäneeksi kotiäidiksi. Jokainen suunsa aukaiseva pääsee juttuun mukaan ja kaikkien lapset saavat leikkiä toistensa leluilla.

Onkohan se menttaliteetti vain niin erilainen Etelä-Suomessa kuin täällä pohojosessa?

Tuntuu että viihtyisin Pohjois-Pohjanmaalaisten jengissä paremmin:)

Kyllä täällä etelässä homma on kyräilevämpää ihan varmasti.

Joskus olen törmännyt kovin ujoon äitiin tai isään enkä ole väkisin heidän kanssaan jutustellut. Joskus minua on katsottu kieroon koska kommennan myös muiden lapsia jos hiekkaa heitellään tms. Pääosin olen kuitenkin tavannut ihan mukavia normaaleja vanhempia. Asumme vanhalla omakotitaloalueella (rintamamiestaloja) ja suurin osa naapureistakin on ihan mukavia. Alueen teinit ovat ongelma kun viikonloppuisin riehuvat leikkipuistossa.



Niin ja minä ja mieheni olemme akateemisen loppututkinnon suorittaneita kahden lapsen vanhempia, ikää on n. 30 ja tällä hetkellä mies on hoitovapaalla.

Koulutusta ja sosiaalista statusta ei tule vieraammilta tivattua, eikä niillä mitään merkitystä olekaan, mukava on mukava olipa tohtori tai lähihoitaja. Ei puhuta seiskan juoruista, ei haukuta ketään selän takana, huumoriakin löytyy. Ilmeisesti olen osunut harvinaisen kivaan naapurustoon.

Ennen luulin, että puistoilu olisi jotenkin mukavaa, mutta jäämme jotenkin ulkopuolisiksi siellä. En jaksa puhua vaipoista ym ja toisaalta en halua omasta elämästämmekään vieraiden kanssa puhua. Eri asia sitten, jos on treffit kaverin ja hänen lastensa kanssa siellä. Lapset käyvät kerran viikossa kerhoissa ja isommalla on harrastus sen lisäksi.

Tuntuu että täällä pk-seudulla ollaan paljon tarkempia haalareista (?)

jne kaikki pitää olla viimeisen trendin mukaan (rattaista lähtien).



T.25,joka asuu Espoossa hienostomammojen piirittämänä ;)