Uusi työpaikkaa ja taas kiusataan. Mikä mussa on vikana?

Mutta vaikuttaa siltä, että ap sivuuttaa tässä keskustelussa hyvin pitkälti kaikki rakentavat kommentit, siis sellaiset jotka voisivat oikeasti auttaa ymmärtämään tilannetta.



Sitten taas sellaisiin leimaaviin ja riitaa haastaviin ap vastaa. Se saa mut miettimään, että onko tuo asennoituminen mahdollisesti läsnä siellä työpaikallakin, eli sivuutetaan rakentavat ja positiiviset asiat ja tartutaan negatiivisiin. Tämä on nyt siis vaan taas spekulointia, mutta jokin syy siihen kai on miksi ap ei tartu näihin viesteihin, joissa oikeasti yritetään pohtia asiaa ja auttaa. Mutta sitten taas johonkin persoonallisuushäiriöviestiin tulee heti reaktio, vaikkei siinä viestissä edes varsinaisesti sanota ap:lla olevan persoonallisuushäiriötä.

Mutta vaikuttaa siltä, että ap sivuuttaa tässä keskustelussa hyvin pitkälti kaikki rakentavat kommentit, siis sellaiset jotka voisivat oikeasti auttaa ymmärtämään tilannetta.

Sitten taas sellaisiin leimaaviin ja riitaa haastaviin ap vastaa. Se saa mut miettimään, että onko tuo asennoituminen mahdollisesti läsnä siellä työpaikallakin, eli sivuutetaan rakentavat ja positiiviset asiat ja tartutaan negatiivisiin. Tämä on nyt siis vaan taas spekulointia, mutta jokin syy siihen kai on miksi ap ei tartu näihin viesteihin, joissa oikeasti yritetään pohtia asiaa ja auttaa. Mutta sitten taas johonkin persoonallisuushäiriöviestiin tulee heti reaktio, vaikkei siinä viestissä edes varsinaisesti sanota ap:lla olevan persoonallisuushäiriötä.

Ei tuota epäilystä muuten heräisi mutta provoille vaan on aika tyypillistä tarttua negatiivisiin viesteihin. Asiallisiin viesteihin ei taas provoilijat yleensä jaksa vastata, ei ole mielenkiintoa nähdä sitä vaivaa.

Miltä ap:sta tuntuu, että hän ei tiedä uudessa työpaikassa kaikkia tarpeellisia asioita ja hän joutuu ottamaan muilta vastaan neuvoja?

Miten hän niihin neuvoihin ja muilta kyselemiseen suhtautuu?

Mutta vaikuttaa siltä, että ap sivuuttaa tässä keskustelussa hyvin pitkälti kaikki rakentavat kommentit, siis sellaiset jotka voisivat oikeasti auttaa ymmärtämään tilannetta.

Sitten taas sellaisiin leimaaviin ja riitaa haastaviin ap vastaa. Se saa mut miettimään, että onko tuo asennoituminen mahdollisesti läsnä siellä työpaikallakin, eli sivuutetaan rakentavat ja positiiviset asiat ja tartutaan negatiivisiin. Tämä on nyt siis vaan taas spekulointia, mutta jokin syy siihen kai on miksi ap ei tartu näihin viesteihin, joissa oikeasti yritetään pohtia asiaa ja auttaa. Mutta sitten taas johonkin persoonallisuushäiriöviestiin tulee heti reaktio, vaikkei siinä viestissä edes varsinaisesti sanota ap:lla olevan persoonallisuushäiriötä.

Ei tuota epäilystä muuten heräisi mutta provoille vaan on aika tyypillistä tarttua negatiivisiin viesteihin. Asiallisiin viesteihin ei taas provoilijat yleensä jaksa vastata, ei ole mielenkiintoa nähdä sitä vaivaa.

Tai sitten ap ei vaan ole valmis "kohtaamaan itseään" ja tarkastelemaan itseään terveen kriittisesti. Muista ap, että vaikka sinussa olisikin jotain mikä provosoi muita kiusaamaan, niin a) kiusaaminen ei silti ole koskaan oikein b) sinä et ole mitenkään viallinen etkä ansaitse kiusaamista -on vain saattanut alkaa se kierre jo lapsuudesta ja siksi oma käyttäytymisesti ja tulkintasi on muovautunut sellaiseksi kuin se on. Mutta kun pystyt oivaltaa itsessäsi ne ongelmat, jotka edesauttavat noita tilanteita, niin pystyt myös kehittyä.

"missä sinun oma porukkasi on."



Mä haluaisin tietää, mitä vastasit kyseiseen kysymykseen? Miten käyttäydyit kuullessasi kysymyksen?

Oliko ap vain provo joka väsähti harvinaisen nopeasti...? >:/

ap?

Minulla on pitkä menneisyys kiusattuna, jo kouluajoilta. Sittemmin yliopistossa kiusaaminen ilmeni syrjään jättämisenä ja työpaikoilla taas haukkumisena, pilkkaamisena, vitsailuna kustannuksellani aiheista, jotka eivät olleet hauskoja. Nyt kuvio alkaa taas toistaa itseään, ja työtä on takana vasta 4 kk. Kesälomakin alkaa vasta heinäkuussa, enkä jaksaisi millään odotella sinne saakka.

Haluaisin tietää syyn, miksi minusta tulee aina se silmätikku. Miksi sinä kiusaat? Olen ihan tavallinen lyhyenlähtä suomalainen nainen, en mikään uhkea missi, joten tapauksessani kateus ei liene syynä.

mutta syy on selvästikin sinussa, jos joudut AINA ja joka paikassa kiusatuksi. Se ei vaan ole muuten mahdollista.

Se mitä mä olen huomannut, on että tällaiset ap:n kaltaiset tapaukset on yleensä itse niitä pahimpia työpaikkakiusaajia ja ilmapiirin huonontajia. He eivät vain koskaan näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan ovat AINA uhreja, joilla on täysi oikeus omiin reaktioihinsa. Ja muilla ei ole koskaan muita kuin pahoja motiiveja.

näitä mulkvisteja riittää aivan jonon jatkoksi asti, Kiinaan ja ympärikin vielä. Ja lisää on tulossa, aina joku urpo kulman takana.

Lainatulle kirjoittajalle terveisiä että "syy on sinussa" -teorian mukaan esimies ei koskaan kiusaa, työkaverit osaavat aina käyttäytyä, ryhmämuodostumista ei tapahdu työpaikoilla, ihmisiin eivät vaikuta aiemmat tapahtumat...

ja kun yhdestä luulit päässeesi niin uusi on jo tulossa. Nuoria, älykkäitä naisia vihaavat NAISET ovat saldossani korkealla. Ikäpolven riivinraudat eivät kestä ajan kulumista. Perfektionistit kilpailevat sillä kuka tulee sairaimpana töihin - yksi suoraan tiputuksesta. Sovinistimies haluaa palkata vain miehiä. Jos uudistat tai kyseenalaistat olet riski, poikkeava. Hyväksy ja ole hiljaa. Ja ans olla jos kyseenalaistat erityismenettelyin saatuja saavutettuja etuja.

Sama suomeksi: ihmiset purkavat omaa katkeruuttaan toisiin, huono itsetunto. Ei mitään elämää työpaikan ulkopuolella. Pelätään muutosta niin paljon että mikä tahansa muu käy. Ja näitä on, palavereja palkatta, työsopimuksen irtisanomisia perusteettomasti, you name it.

Jotkut ehkä ovat onnekkaita eivätkä törmää ilkeyksiin koskaan, hyvä heille.

Toiset ovat käyneet elämän koulua, oppimatta mitään, tosin katkeroituen tyylikkäästi.

Kiusaamista ei ole olemassa, ei ole näyttöä, sun pään sisällä, ei pidä paikkaansa, sinussa on vika.

Harvat ymmärtävät empatian merkitystä ja elämän pieniä iloja.

Neuvoni on ap,

älä välitä, vesi hanhen selästä, jos todella pidät muuten työstäsi, et välitä ja nautit työsi tekemisestä. ET OTA ASIOITA itseesi, vaan näät niiden taakse, ihmisten omat ongelmansa ja niiden purun (ei tietenkään tarkoita sitä että pitää hyväksyä)

pidät itsestäsi huolta, vietät aikaa ystäviesi kanssa ja jätät täysin omaan arvoonsa muiden urpoilut, sanot myös rohkeasti takaisin tilanteen niin vaatiessa.

Tai sitten vaihdat duunia jos se on syvältä mutta idiootteihin ei kannata ylimääräistä energiaa tuhlata:)

"ikuinen uhri" mölisee.

Mä en ole sanonut, että kukaan ei koskaan kiusaisi. Mutta jos joku KOKEE TULEVANSA ihan joka paikassa kiusatuksi, se on jo henkilön ihan oma ongelmansa.

Mä en usko hetkeäkään, että ap:ta ihan joka paikassa alettaisiin heti kiusata. Mä uskon todellakin, että se vika löytyy sieltä ap:n päästä.

Ja mä en itse ole ikinä ollut enkä tule olemaan työpaikkakiusaaja. Mutta kahdesti olen joutunut syytetyksi kiusaamisesta, ja molemmilla kerroilla kyseessä on ollut aika mt-ongelmainen, kiusaustaustainen ihminen. Mä en itse edes ole huomannut, että mitään ongelmaa on ollut, ennen kuin homma on räjähtänyt käsiin. Ja näistä samoista syytöksistä on joutunut kärsimään myös moni muu, aivan tavallinen ja pidetty työyhteistön jäsen.

Tämän toisen tapauksen kohdalla oli vielä niin, että kun en ollut hänen kanssaan läheisesti jakamassa työtehtäviä, olin hänen ystävänsä, ja kuuntelin ja elin mukana hänen edellistä työpaikkakiusaamiskokemustaan. Hän mustamaalasi oikein huolella silloisen tiiminsä kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, ja pilasi näiden maineen todella ikävästi. Onneksi tutustuin näihin ihmisiin myöhemmin työn kautta paremmin, ja tajusin miten suurta paskapuhetta olin oikeasti kuullut. Ja osasin suhtautua siihen sitten kun itse jouduin sen kohteeksi.

Mä kyllä uskon, että on olemassa paskoja työpaikkoja ja kiusaavia työyhteisöjä. Sitä en usko, että yksi ihminen ei elämänsä varrella muunlaisiin osuisi. Enkä todellakaan enää purematta niele yhtä ainoaa "yhyy, minua kiusataan"- virttä. Sen verran törkeitä tapauksia ovat olleet nuo minun tuntemani "kiusatut".

Toisin kuin kuvittelette, en ole hiljaa, jos joku vitsailee esimerkiksi siitä, että minä en tajua jotain tehtävää, kun olen maalainen. Olen siis pohjoisista kotoisin, mutta muuttanut nykyiselle paikkakunnalle jo 15 v sitten.

Tästä ketjusta näkee hyvin sen, että nykyinen työelämä vaatii ihmisten olevan kovia ja tylyjä. Vain kunnon kusipää pärjää, taidoista välittämättä. Sadismi on kai niin mukavan kutkuttava harrastus monille? Noloin piirre kuviossa on kuitenkin se, että sitten kun palaveerataan esim. työilmapiiristä, tai muista ongelmista, jotka monet kokevat kahvipöydässä problemaattisiksi, niin palaverissa pahinkaan kiusaaja ei uskalla sanoa mitään.

ap

Sun pitää miettiä etukäteen sopivia repliikkejä, harjoitella niitä mielessäsi. Sitten vain alat laukomaan! Taito karttuu ja näet miten nuo ennen niin polleat ihmiset ovatkin yhtäkkiä nöyrää poikaa... Kokemusta on!

voi syynä yksinkertaisesti olla se, että kiusattu ei osaa työtehtäviään tai ehdottelee oikeasti typeriä juttuja palaverissa.



Itse jaksan jonkun aikaa opastaa uusia työntekijöitä, mutta jos yksinkertaisimmatkaan perushommat eivät hoidu ja tyyppi ei näe itsessään mitään vikaa vaikka hommat eivät hoidu ja asiakkaat ovat tyytymättömiä, niin en kyllä kovin kauaa jaksa kannustaa ja paikkailla.



Ja tällainen "kyvytön" voi olla ihan kiva tyyppi siviilissä.

jotka paikassa kuin paikassa saavat jatkuvasti aikaan konflikteja esim. huomionkipeytensä vuoksi.Tämänkaltainen henkilö harvemmin etsii syitä tapahtuneeseen itsestään.



On myös ihan täyttä totta, että joku voi joutua kiusatuksi minne ikinä meneekin olematta itse ongelmien aiheuttaja. Yhdistävänä tekijänä onkin siis yleinen tietoisuuden taso, tarkemmin sanoen tietoisuuden puuttuminen.



Tiedostamattomat ihmiset muodostavat tiedostamattomia yhteisöjä, jotka toimivat piilotajuisia laumamekanismeja noudattaen.



Itse en ole koskaan viihtynyt laumoissa ja jo lapsesta saakka olen tuntenut piilotajuisten vaikuttimien ohjaamia ihmisiä kohtaan vaihtelevasti vastenmielisyyttä tai myötätuntoa.



Työskentelen itsenäisenä yrittäjänä kolmella eri alalla, jotka sisällöllisesti nivoutuvat toisiinsa.Työt ovat myös=harrastus=elämäntapa.

Yhteistyökumppaneikseni olen valinnut muita tietoisia yksilöitä, enkä ylipäätään ole tiedostamattomien ihmisten kanssa tekemisissä kuin satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan.



Kehittymättömän olennon energiakenttä tuppaa olemaan tunkkainen ja tympeä, ja kun tällaista ummehtuneisuutta kootaan ihan laumaksi asti, ei ole mikään ihme, ettei yhteistyö onnistu mutkattomasti. Aina pitäisi jonkun olla paimentamassa, kun jatkuvasti nahistellaan.



Minun vuoksen ei tarvitse maailman muuttua somaksi, eikä kenenkään suuntaan tai toiseen.

Voitte minun puolestani vaikka repiä silmät toistenne päistä.



Jos joku sattuu kyllästymään moiseen, lauman ulkopuolella on kyllä runsaasti tilaa.

Aikuinen ihminen voi valita itse seuransa.



Enpä olisi esimerkiksi valinnut vaimokseni kehittymätöntä, toisia kiusaavaa ämmää.



Tsemppiä ap:lle !

Monesti uudet ovat mitä suurempia besserwissereitä ja innokkuudessaan ehdottavat itsestäänselvyyksiä tai typeryyksiä. Kun eivät viitsi kysyä ja ottaa selvää.

Mä tykkään keskustella, tykkään pohtia ja analysoida ja yrittää tuoda eri näkökulmia ihmisille, joilla on jokin ongelma elämässään. Mutta nytkin, kun kirjoitin useamman pidemmän vastauksen oikeasti tosissani ja toivoen ap:n jopa parhaassa tapauksessa hyötyvän siitä jotenkin, niin tulee niin tympeä olo kun tajuaa, että taisikin olla provo koko juttu. Ottamatta kantaa siihen, uskonko tämän olevan provo vai en, niin provoilijoiden takia oikeasti hyvät keskustelut vähenee. Ainakin mun suunnalta. Koska mä en jaksa kovin monta kertaa "panostaa" ja sitten tajuta panostaneeni turhaan ja vieläpä jonkun keskenkasvuisen idiootin takia. Ei sellainen esim. tämän aloituksen tyyppisistä asioista provoileminen sellaisilla viesteillä, jotka ihan hyvin voisivat olla totta, ole mistään kotoisin. Ensinnäkin, niin lapsellinen kuin provoilijan täytyykin olla, tämänkään aloituksen ottaminen tosissaan ei osoita vastaajalta mitään tyhmyyttä, sillä tämä on ihan peruskauraa ja aivan hyvin voisi olla totta. Mä en vaan tajua miten pieni on sielultaan ihminen, joka saa provoilusta jotain ihmeellistä tyydytystä.



Ja siis mun mielestä tämä aloitus voi ihan hyvin olla tosijuttu, pointti oli se että jää kohta niihin tosijuttuihinkin vastaamatta kun ei vaan kiinnosta nähdä vaivaa jonkun urpon takia. Ei tässä koko palstassa ole oikein mitään ideaa kun jotkut häiriintyneet vääntää niitä provojaan täällä pöksyt märkänä.

sen tiedän että monet ovat ap:n tapaisessa tilanteessa. He voivat lukea kirjoituksiasi ja ideoitasi ja myös saada niistä vinkkejä tosielämäänsä.Kirjoituksistasi on hyötyä. Itsekin olen lukenut kaikki tämän ketjun kirjotukset ja todennut että melko tasokasta tekstiä AV keskusteluksi.

Tämä nyt vaan on tällasta. Älä lannistu.

palaverissa tulee joskus hiljaisuus, jos umpityhmä tai kokematon työntekijä sanoo jotain hölmöä. Kukaan ei kehtaa sanoa suoraan, että "herää pahvi" vaan kommentti ohitetaan. Pahimpia on usein juuri uudet työntekijät, jotka kuvittelevat keksivänsä jotain uutta. Uudet työntekijät on voimavara uusine näkemyksineen, mutta samalla jotkut niistä käsittämättömän naiveja ja heittävät ideoita, joita työpaikassa toteutetaan jo. Tulee jotenkin hölmö olo toisen intoiluun todeta, että "itseasiassa meillä asia tehdään jo noin ja vähän laajemminkin". Kukaan ei viitsi sanoa sitä, joten se helposti ohitetaan.



Ap on tuore työntekijä firmassa, joten kyse voi olla tuostakin. Hänen kommenttinsa kuulostavat asiat tuntevien korvissa sellaisilta, ettei niihin oikein osaa sanoa mitään, kun ei viitsi toista latistaakaan.

jotka paikassa kuin paikassa saavat jatkuvasti aikaan konflikteja esim. huomionkipeytensä vuoksi.Tämänkaltainen henkilö harvemmin etsii syitä tapahtuneeseen itsestään.

On myös ihan täyttä totta, että joku voi joutua kiusatuksi minne ikinä meneekin olematta itse ongelmien aiheuttaja. Yhdistävänä tekijänä onkin siis yleinen tietoisuuden taso, tarkemmin sanoen tietoisuuden puuttuminen.

Tiedostamattomat ihmiset muodostavat tiedostamattomia yhteisöjä, jotka toimivat piilotajuisia laumamekanismeja noudattaen.

Itse en ole koskaan viihtynyt laumoissa ja jo lapsesta saakka olen tuntenut piilotajuisten vaikuttimien ohjaamia ihmisiä kohtaan vaihtelevasti vastenmielisyyttä tai myötätuntoa.

Työskentelen itsenäisenä yrittäjänä kolmella eri alalla, jotka sisällöllisesti nivoutuvat toisiinsa.Työt ovat myös=harrastus=elämäntapa.

Yhteistyökumppaneikseni olen valinnut muita tietoisia yksilöitä, enkä ylipäätään ole tiedostamattomien ihmisten kanssa tekemisissä kuin satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan.

Kehittymättömän olennon energiakenttä tuppaa olemaan tunkkainen ja tympeä, ja kun tällaista ummehtuneisuutta kootaan ihan laumaksi asti, ei ole mikään ihme, ettei yhteistyö onnistu mutkattomasti. Aina pitäisi jonkun olla paimentamassa, kun jatkuvasti nahistellaan.

Minun vuoksen ei tarvitse maailman muuttua somaksi, eikä kenenkään suuntaan tai toiseen.

Voitte minun puolestani vaikka repiä silmät toistenne päistä.

Jos joku sattuu kyllästymään moiseen, lauman ulkopuolella on kyllä runsaasti tilaa.

Aikuinen ihminen voi valita itse seuransa.

Enpä olisi esimerkiksi valinnut vaimokseni kehittymätöntä, toisia kiusaavaa ämmää.

Tsemppiä ap:lle !

Sinä joogaat? Kuulostaa vain tuo polkusi niin kovin tutulta : )

Tee selväksi rajasi ja pidä ne, huumorilla tietenkin.



Nimenomaan HUUMORILLA pärjää, vittuile takaisin jos vittuilua kohtaat. Ja kaikesta ei tarvitse loukkaantua.

Sinä joogaat? Kuulostaa vain tuo polkusi niin kovin tutulta : )

Budo-lajeilla mennään ja ihan off-road kylläkin ;)

kyllä kiusaajat myös löytävät aina kiusatun. monesti kiusattu tulee kiusatuksi uudestaan koska hänestä kiusaaja "haistaa" heikkouden, pelon tulla kiusatuksia ja syrjityksi. melkein joka työpaikalla on kiusaamista. on eri asia milloin se nousee niin häiritseväksi että se on työoikeudellisesti tuomittavaa. jokainen voi olla ystävällinen ja kohdella muita kuten haluaa itseään kohdeltavan, näin jäisi moni itku itkemättä, moni sairausloma pitämättä. akkaporukkaan on aina vaikea päästä sisään.

Ja hän ei vieläkään ja tuskin koskaan myönnä, että daignoosi on oikea, koska hän ei tunne olevansa sairas. Ottaa kuitenkin kaiken itseensä, koska on antavinaan itsestään niin paljon muille ja saa vain p.tä niskaan. Kun on niin avulias ja kiltti ja vastaanottavainen. Vika on aina muissa. Pitäisi ajatella välillä itseä.. Näitä saan kuulla vuodesta toiseen ja silti näen, kuinka hän aliarvio ihmisiä ja käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa hassusti.

Ap. aloituksessa taitaa kuitenkin olla joku epäilys itsestä, kun kysyy mikä minussa vikana..

hänellä on kuitenkin persoonallisuushäiriö, joka vääristää hänen todellisuutensa. Luulee muista kaikenlaista ja ei näe itsessään mitään vikaa.

kun kerran tutullasikin. Minulla on vapaa-ajalla ystäviä, joten se siitä diagnoosista. ap