Miten selviäisit nykyisessä työssäsi, jos sairastaisit kaksisuuntaista mielialahäiriötä,
huonossa vaiheessa olevaa colitis ulcerosaa, kärsisit kroonisesta unettomuudesta ja miehesi sairastaisi levinnyttä eturauhassyöpää ja sinun pitäisi säännöllisesti hoitaa dementoituneita vanhempiasi heidän kotonaan naapurikaupungissa, sillä heille ei ole vielä saatu laitospaikkaa.
Lapsesi kävisi erityisluokkaa oppimisvaikeuksien vuoksi ja hänen ADHD:nsä vaikuttaisi arkielämäänne.
Miten jaksaisit tuollaisessa tilanteessa huolehtia normaalipainosta, säännöllisestä liikunnasta ja mm. tarjousomenoiden ja -juuresten halvimmasta ostopaikasta?
Kommentit (4)
yrittäisin edes hyötyliikkua tai käydä lenkillä. En siis terveysintoilun vuoksi vaan sen vuoksi, että lenkillä saisin ehkä mietittyä noita minua vaivaavia asioita. Koen siis lenkkeilyn tällaisena stressinlieventäjänä itselleni, en siis pyri sanomaan, mitä pitäisi tehdä, mutta tämä olisi itselleni sellainen keino pitäytyä vaan normaalissa elämässä kiinni ja saada vähän parempi olo fyysisesti. Mikään tuskin voisi poistaa oloa, että on huolia ja stressiä koko ajan mutta tuo olisi itselleni parempi kuin ei mitään.
Toivotan aloittajalle jaksamista.
ihan alkuun jättäisin ne normaalipainot, liikunat ja tarjousruoat ihan omaan arvoonsa. Enkä tuntisi pätkääkään syyllisyyttä siitä että juuri nyt ei voimat sellaiseen riitä.
Omassa työssäni voisin tuossa tilanteessa ehkä selvitäkin, koska se on asiantuntijatyötä jossa ei ole niin tarkkaa jos ei joka päivä tai edes joka viikko oikein saa aikaan mitään. Kunhan sitten taas välillä saa senkin edestä. Suorituskykyynhän tuollainen tilanne kyllä vaikuttaisi töissä, mutta ei välttämättä tässä työssä niin paljon ettenkö ollenkaan suoriutuisi.
Vuorotyö ei sovi 2suuntaseen, ei colitis ulcerosaan eikä krooniseen unettomuuteenkaan.
ap