Onko lapseni epänormaali?

Harvempi lapsi alkaa oma-aloitteisesti juttelemaan "vieraitten" aikuisten kanssa, varsinkin kun on ollut tarhassa suht vähän aikaa eikä välttämättä tunne hoitajia hyvin. Kunhan omanikäisten seura kelpaa, niin kyllä kaikki pitäisi olla ok!



Ja kyllähän sinä itse oman lapsesi tunnet ja huomaat jos joku painaa hänen mieltään!

Kun tuntuu että niissä on ihan tarkoitus etsiä etsimällä lapsista olemattomia vikoja ja puuttua niihin. Minusta se on väärin ja ikävää, kun se kohdistuu usein ihan viattomiin yksilöllisiin temperamenttipiirteiisiinkin kuten ujous, sisäänpäinkääntyneisyys jne.



Olenpa onnellinen ettei tarvinntu itse lapsiani päiväkoteihin panna, olisi ihan varmaan pidetty kovinkin epänormaaleina meidän vakavamielisiä pikkuälykköjä jotka ei juuri toisten lasten seurasta perustaneet.

et osaa tulkita, mistä on kysymys ja pitäisikö ehkä sittenkin olla huolissaan.



Sellainen epämääräisyys turhauttaa, mutta sitä se on.



On oikeasti hyvä asia, että päiväkodista annetaan rehellistä palautetta lapsen käytöksestä ja sopeutumisesta.



Meillä nuorimmainen lapseni meni päiväkotiin 2,5 -vuotiaana ja vuorotyöni takia oli siellä epäsäännöllisesti, 2-5 päivänä viikosta. Pk alkoi elokuussa, mutta vasta about joulukuussa kuulin, että lapseni vetäytyy toiminnasta, eikä puhu muiden lasten kanssa. Hoitajillekin vastaa yksitavuisesti, kysyttäessä.



Aloin ihmetellä asiaa ja vaadin neuvolasta lähetettä jatkotutkimuksiin, joissa todettiin asperger.



En nyt sano, että omalla lapsellasi olisi as. Tai edes mitään erityistä vikaa. Mutta puhumattomuus (varsinkin toisten lasten kanssa) voi olla ikäväkin merkki.



Meilläkin lapsi puhui kyllä kovasti kotona, tuttujen ihmisten kanssa, joiden kanssa hän ei jännittänyt sosiaalista kanssakäymistä - mutta muiden lasten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen on asseille paljon haastavampaa, koska toiset lapset eivät tulkitse ja sopeudu häneen samalla lailla kuin aikuiset, varsinkin perheenjäsenet.



Eli monissa häiriöissä tilanne ON eri kotona ja päiväkodissa, jossa on paljon samanikäisiä lapsia, hälyä ja menoa.



PS: jos tosiaan lapsesi osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ei aspergerista tosiaan ole kyse, mutta onhan noita muitakin ongelmia mutismista dysfasiaan. Kannattaa siis kysyä lisää tietoja ja keskustella, harvoin päiväkodista nyt ainakaan moni hoitaja yhtä aikaa viestii tuollaista huvikseen...

enkä vieläkään ole puhelias muualla kuin kotona ja tutussa seurassa. Ihme juttuja tuolla teidän päiväkodissa. Miten jotkut eivät ollenkaan tajua, että lapsetkin ovat ihmisiä omine luonteenpiirteineen?

joka vaatii selvittämistä. Yleensä lastenhoitajat ja varsinkin lastentarhanopettajat kyllä osaavat erottaa ujouden ja oireet jostakin vakavammasta. En siis ihan pelkästään ap:n kuvauksen perusteella menisi sanomaan, että ap:n lapsen päiväkodin työntekijät ovat ammattitaidottomia, ennakkoluuloisia ja/tai pahansuopia.



-12-

ketä se niin vaivaa?



Hoiajilla tuntuu olevan nykyään tehtävänä kaivaa esiin kaikki mistä vähänkin voisi huolestua. Aika paksua todeta että on liian hiljainen, kuka sen määrittelee?



Miltä asia sinusta tuntuu?

Ei tarvitse huolestua, jos kuitenkin osaa puhua. Toiset ovat hiljaisempia kuin toiset. Niin kauan kuin neuvola ei puutu, ei ole syytä huoleen. Ja jo jotain olisi erityien poikkeavasti, ei siitä kannata stressata kun et sille kuitenkaan mitään voi.

ahdistun siitä kun tuntuu että lapseni on nyt 2kk hoidon jälkeen jollain lailla leimattu erilaiseksi. Siellä on tosiaan 2 hoitajaa joista toinen huomauttaa tästä hänen mielestään omituisesta hiljaisuudesta lähes joka päivä kun tyttöä pksta haen.



Tunnen kuitenkin oman lapseni ja tiedän milloin hänellä asiat hyvin. Huolestuisin jos saisin tietää että lapsi vetäytyy esim istumaan nurkkaan mutta kun EI...hän kuulemma on kaikessa mukana ja kiinnostunut mutta on vieraassa porukassa aina ollut enemmän tarkkailija kuin keskustelija...en tajua mitä ongelmaa tässä on. t.ap

puhekyvyssä ei todellakaan mitään ongelmaa sillä täällä kotona ei isommat sisarukset välillä tahdo saada suunvuoroa...luulene ttä tyttö ei ole vaan ihan tottunut pkssa olemiseen kun siellä on isohko ryhmä ja vanhempia lapsia kaikki. t.ap

pyydä ennemmin kommentteja missä asioissa pärjää ja mitkä on menneet hyvin.



Hoitajilla jää helposti kyttäysvaihde päälle ja taito nähdä onnistumiset jää jalkoihin.

Eikö se ole kuitenkin hyvä jos hoitajat ovat huomioineet ja tarkkaileet tyttöäsi, ja kertoneet sinulle minkälainen hän on päivittäin? Äitinä tunnet tietysti lapsen paremmin, eli voit sanoa että et ole itse huolissasi vaan laittaisit asian vielä "alkukankeuden" piikkiin. Onhan se kuitenkin tärkeää että päiväkodissa jokainen voisi olla rohkeasti oma itsensä. Eli hyvä tarkkailla tytön viihtymistä ja sopeutumista isoon ryhmään, ja jos tuntuu että sopeutuminen kestää ja se ilmenee mm.hiljaisuutena, niin yhdessä hoitajien kanssa voi miettiä miten tyttöä voisi rohkaista ja auttaa ilmaisemaan itseään.

Totta kai on hyvä asia jos kaikkeen kiinnitetään huomiota mutta sitten kun se menee jankkaamisen puolelle niin ei tunnu enää niin kivalta...ja tosiaan tytöllä ikää alle 3v ja pkssa ollut maaliskuun alusta lähtien eli melko lyhyen aikaa.



Olen ihan samaa mieltä että olisi hyvä mahdollisimman paljon rohkaista tyttöä puhumaan. En vain ihan pidä siitä miten asiasta jankutetaan joka päivä mutta kertaakaan ei ole sanottu että millä tavalla ovat houkutelleet lasta juttelemaan.



Seuraavan kerran kun asiasta sanotaan niin täytynee keskustella vähän syvällisemmin ja miettiä ratkaisua jankkaamisen sijaan.



Tosin tämä tuntuu olevan ongelma vain yhdelle tai kahdelle hoitajalle...muut ovat aina sanoneet että kaikki on paremmin kuin hyvin.



t.ap

Minun lapseni ei puhu ihmisille joista ei pidä. Tarhan tädit tyhmiä poikani mielestä ja eivät ansaitse minkäänlaisia kommentteja hoidon aikana. Sanavarasto laaja ja muutenkin lahjakas poika. En ole huolissani ollenkaan kun tiedän tämän asian. Älä välitä tarhan tätien höpinöista.