Missä asioissa miehen pitää saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallaan"?

Ihmettelen näitä isän puolustelijoita, joiden mielestä isä on ilmeisesti verrattavissa herkkänahkaiseen teiniin, jolle ei saa sanoa mistään mitään ja jos sanoo, se pitää tehdä jotenkin hienovaraisesti tyyliin "Lapsi voisi olla iloisempi huomenna jos menisikin tänään nukkumaan ennen klo 23..." Siis haloo? Mies on AIKUINEN. Aikuisen kuuluu huolehtia lapsen PERUStarpeista HYVIN, näihin kuuluu tarpeellinen määrä unta, oikeanlainen riittävän terveellinen ravinto, asianmukainen pukeutuminen jne. Jos mies ei näitä asioida tajua itse, pakkohan siihen on puuttua!

Meillä on osittain samaa vääntöä, ei ehkä noin pahoin, mutta kuitenkin. Esim. vähän aikaa sitten meillä oli pitkä sairastelukierre lapsilla ja jäin yhdeksi yöksi alakertaan nukkumaan että saisin vähän paremmin nukuttua. Heräsin siihen, että tyttö itkee vähän väliä enkä kuule miehen tekevän asialle mitään. Odottelin hetken tapahtuuko mitään ja menin katsomaan. Mies nukkuu tyytyväisenä ja lapsi itkee ja hieroo korvaa. Ei muuta kuin itse hakemaan särkylääkettä, nostamaan lasta pystympään asentoon nukkumaan ja lopulta sitten valvoin korvavaivaisen lapsen kanssa alakerrassa monta tuntia keskellä yötä miehen vedellessä sikeitä. Aamulla soitin töihin ITSELLENI saikkua lapsen takia, vein lääkäriin ja kappas, ärhäkkä korvatulehdus. Jos olisin ollut asenteella, että miehen vuoro hoitaa ja olisin ollut puuttumatta, mies olisi vienyt aamulla hoitoon sairaan lapsen, joka ei ollut nukkunut, ollut antamatta lääkettä, eikä todellakaan olisi vienyt lääkäriin, kun ei edes vaivautunut katsomaan mikä vaivaa.

Olen päätynyt siihen, että kirjaan ylös näitä laiminlyöntejä, jos ero sattuu, niin minulla on ainakin näyttöä siitä, että miehelle lapsia ei voi pitkäksi aikaa antaa. Ja tuon yön kohdalla me olimme sopineet että mies hoitaa ja minä saan nukkua eri huoneessa rauhassa.

Ymmärrän sua täysin ap. Mielestäni ei ole mitään miehen omaa sallittua tapaa hoitaa lapsia jos tulos on se että ei hoida ollenkaan. Nimitys on laiminlyönti.

Lisäyksenä vielä että meillä mies kuitenkin ihmeen hyvin hoitaa ruokailuja ja nukkumaan menotkin sujuu suht ajallaan, mutta öisin ei herää lapsen tarpeiden/vaivojen takia. Ei sitten millään.

Meillä viimeksi kun kuopuksella alkoi yöllä korvatulehdus mies huusi itkevälle lapselle kiukkuisena, että nyt hiljaa äitis hemmottelema kakara ei sulla mikään ole. Kun kysyin mikä häntä riepoo, kun lapsella särkee korvaa, niin kuulema lapsen korva ei ole ongelma vaan mun (=minun) v***un käytös. Kun lapsi sai antibiootit (minun piti viedä hänet lääkäriin, vaikka olin itse oksennustaudissa), niin en olis saanut laittaa yöllä makkarissa valoja päälle, et olisin saanut antibiootin annettua (lapsi oli vieressäni nukkumassa). Lääke olis voinut odottaa aamuun miehen mielestä. Jos en ole itse antibioottien antoaikaan kotona, ne jäävät antamatta tein mitä hyvänsä, "oma syyni". Tämäkin johtuu kaikki varmaan siitä, et mä olen niin paska akka. Taatusti vikaa on molemmissa, mutta missä se kohtuullisuuden raja menee huolenpidossa...

t.ap