Missä asioissa miehen pitää saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallaan"?

laiskoja ja väärässä ja eivät osaa.

että sinun kanssasi ei ole helppo sopia mitään, koska olet aina oikeassa ja jaksat vängätä joka asiasta. Minä en ihmettele lainkaan, jos mies ei jaksa alkaa vääntämään kanssasi, ja epäilen, että se kyllästyminen ja osaamattomuus saataisiin aikaan tuolla asenteella kaikissa miehissä.

Meillä pienin lapsi söisi aamupalaksi vain viinirypäleitä ja vettä.



D-vitamiinista mies ei ole varmaan kuullutkaan, joten sitä ei älyäisi antaa lainkaan (kokeiltu on).



Lapset ruokittaisiin vain purkkiruualla, saarioisten maksalaatikolla tai "lisää vesi ja keitä 5min" -pussiruuilla, ravintoon ei kuuluisi muuta tuoretta kuin pari viipaletta kurkkua leivän päällä. Ruuan päälle saisi ihan joka päivä maissinaksuja, sipsiä ja/tai keksiä, vaikka ruoka olisi jäänyt syömättä.



Hampaita ei pestäisi varmaan koskaan, siksi kun lapset saa nopeammin nukkumaan jättämällä hampaat pesemättä.



Lapset kävisivät pesulla vain lauantaisin kun lämmitetään sauna. Myös alusvaatteet vaihdettaisiin vain kerran viikossa.



Miehen mielestä olisi täysin sopivaa lähteä 2 vuotiaan kanssa ulkoilemaan aamulla vasta klo 12 jälkeen. Mun mielestä silloin mennään (jos ei olla jo) päiväunille, koska aamulla on herätty seitsemältä ja ulkoilu hoidettu n 9-11.



Kyllä, meillä minä päätän mitä tehdään, koska tehdään, mitä syödään ja milloin syödään. Muuten eläminen menee ihan mahdottomaksi.

Musta se on väärin lasta kohtaan että ei laiteta illalla ajoissa nukkumaan, anneta lääkettä, viedään kipeenä hoitoon jne. Kyllä musta tuossa on kyllä lähinnä kyse miehen saamattomuudesta ja itsekkyydestä. Meillä kanssa miehellä välillä vaikeaa ajatella asioita lapsen kannalta, ja ymmärtää se rytmien ja aikataulujen tärkeys (en tarkoita minuutilleen). Turhaa suuttua väsyneelle ja kiukuttevalle lapselle jonka nukkamaan meno on myöhästynyt kun isi katto telkkaria eikä viitsinyt aloittaa ilta toimia ajoissa. Tai hermostua kun ruoka ei maistu ja kiukuttaa kun on koko päivä oltu sisällä ja katottu telkkaria.. Meillä on onneksi pystytty keskustelemaan asiasta ja sopimaan pelisäännöt yhdessä.

En ole aina oikeassa (siksipä kysynkin täällä neuvoa) vaan yritän vain kuvailla juuri meidän tilannettamme, jos joku osaisi antaa kommentteja MEIDÄN tilanteeseen, eikä johonkin teoreettiseen yleistettyyn tilanteeseen, jolla ei ole mitään tekemistä meidän tilanteen kanssa (kysehän ei ollut siitä vaihtaako mies vaipan eri lailla kuin minä vaan siitä, onko joissain asioissa oikeasti olemassa parempia tapoja ja huonompia tapoja vai ovatko kaikki yhtä oikeutettuja).

Te, joiden mielestä olen tämän perusteella totaalibitch voisittehan vaikka kuvailla, miten asiat teillä sujuvat, jos voisin vaikka oppia siitä jotain! :-)

t.ap

Mun mielestä on selvää, että jos vanhempi ei anna lapselle lääkettä silloin kun pitäisi, laittaa puolikuntoisen lapsen hoitoon liian vähissä vaatteissa, syöttää omaa laiskuuttaan lapselle roskaruokaa jne. niin kyseessä on huonoa vanhemmuutta. Ihan sama onko kyseessä isä tai äiti. Onneksi sinä ap välität lapsen hyvinvoinnista!! Ja isälle nyt kertakaikkisen selväksi, ettei tuollaisia jatkuvia laiminlyöntejä voi kertakaikkiaan sulattaa!

Lähtökohta on se, että hommat tulee tehdyksi. Mies voi vaihtaa vauvan vaipan ihan omalla tavallaan. Sillä ei ole mitään väliä, mikä se tapa on (kunhan vauvaan ei satu) ja kunhan vaippa tulee vaihdetuksi. Yhtälailla lääkkeet voi antaa ihan omalla tavallaan (uhkaillen, kiristäen, lahjoen tai vaikkapa kuorma-autoa leikkien), kunhan se lääke tulee annetuksi silloin kun pitää.

Tämäpä tietysti vaatii sen, että ne suuret linjat on sovittu, ja kyse on oikeasti toimintatavasta, ei siitä mitä tehdään.

Mutta jos kyse ei ole siitä, miten vaippa tulee vaihdetuksi tai lääke annetuksi vaan että ei tule. Onko se silti yhdentekevää? Eikä siitä, miten nukkumaanmeno sujuu tai sujuuko minuutilleen, vaan että leikitään riehumisleikkejä nukkumaanmeno aikaan (tai ollaan tietokoneella ja lapset leikkii omiaan) ja sitten tunnin päästä suututaan, kun lapset jo itkee ja kiukkuaa. En väitä olevani oikeassa (paitsi lääkkeiden osalta) mutta missä menee raja, että kyseessä on vain toisen "oma tapa" ja puuttua ei saa eikä vaatia muutosta? Tai olen "kaikesta mäkättävä" vaimo, kuten yllä sanottiin?

t.ap

Läkityksestä huolehtiminen. Ei tulisi edes mieleen puuttua noista mihinkään muuhun ainakaan silloin kun en ole kotona.

ja sama pukemisessa: jos isä ei pue lasta kunnolla, tulee aika äkkiä noottia kotiin.



Meillä mies saa tehdä miten tahtoo lasten kanssa. Ainoa minulle olennainen asia on se, että palattuani en siivoa kotia eli mies saa sotkea lasten kanssa niin paljon kuin tahtoo, mutta minä en siivoa jälkiään.

ilman riitoja selvitty 10 v ja 2 lasta. Jos on lasten kanssa kotona niin ruokkii ja pukee miten parhaaksi näkee.

Mä olen arkisin töissä ja mies usein kotona eikä tulis mieleenikään asioista nipottaa. Tästä johtuen mies kai hoitaakin asiat hyvin ja ruoka valmiina ja pyykit pesty kun tulen kotiin. Sitä saa mitä tilaa!

Puolin ja toisin jos on ajatuksia tai ideoita lapsen hoidosta. Tietyt perusjutut menee ihan rutiinilla suht samalla tavalla mutta mies on lepsumpi esim. Ruokailun suhteen, ja luovuttaa helpommin jos lapsi ei suostu syömään. (muksu vajaa vuoden vasta), mutta itse jaksan istua vieressä kauemmin ja antaa itse syödä jos sillä tavoin saan muutaman lusikallisen enemmän ruokaa nassuun. Mutta toisaalta jos mies lopettaa syöttämisen muutaman hassun lusikallisen jälkeen, menen joko itse jatkamaan tai annan olla, ja sitten sovitaan että annetaan vaikka seuraava ateria vähän aikaisemmin kuin yleensä. Siinä esimerkki..



Eniten meillä painaa se miten sanotaan jos jotain sanottavaa on. Meidän tyyli on ehdottaa nätisti jos huomaa johonkin asiaan on parempi tapa. "toi kannattaa muuten varmaan tehä noin.." "huomasin yks päivä et toi ois helpomi tehä näin..." eikä nipoteta niin että toiselle tulee sellanen olo että on jotenkin huono.

Totta, kyllä sieltä päiväkodista on soitetaan hakemaan kotiin ja kun minä olen ainoa joka vastaa puhelimeen kun soittavat, minä joudun lähtemään hänet hakemaan takaisin. Tai minä sanon aamulla, että lapsi on liian sairas hoitoon, johon mies sanoo, että minun täytyy silloin jäädä hänen kanssaan kotiin siksi päiväksi koska miehen mielestä lapsi voisi mennä hoitoon. 100% kerroista. Harmi, etten itse ole yhtä nokkela!!

t.ap

lasten terveyteen ja hyvinvointiin...esim minä olen huomauttunut miehelleni siitä kun "unohti" antaa lapsille ruokaa ja vei talvella ulos ilman pipoa...enkä katso olevani nipo!

Erinomaisilla naisilla on hyvät miehet, jotka kantavat vastuunsa ja tekevät reilun osuutensa kotihommista ja lastenhoidosta, ja jos mies ei kanna yhtään korttaan kekoon niin vika on vain ja ainoastaan vaimon???

AVn mukaan oikea tyyli on nimenomaan korjata miestä, kertoa miten hän ei osaa mitään, valittaa miten perheessä on sinun lisäksesi pelkkiä penskoja ja miten olet niin niin väsynyt että sinun on tehtävä kaikki ja päätettävä kaikesta.

Eniten meillä painaa se miten sanotaan jos jotain sanottavaa on. Meidän tyyli on ehdottaa nätisti jos huomaa johonkin asiaan on parempi tapa. "toi kannattaa muuten varmaan tehä noin.." "huomasin yks päivä et toi ois helpomi tehä näin..." eikä nipoteta niin että toiselle tulee sellanen olo että on jotenkin huono.

Tämä on provo.



Pakko sanoa, että hyvin tehty, menin lankaan kerrankin. Liian pitkään jatkuu vain tämä jankkaus.

Ja kyllä, päiväkodista on kommentoitu useampaan otteeseen lasten pukeutumista. Lapasia/hanskoja ei ollut lainkaan mukana, sen sijaan sisähousuja saattoi kerääntyä 5 kpl hyllyyn kun mies ei ottanut niitä kotiin.



Ja noi ruokailut, nukkumaanmenoajat, mun mies ei ymmärrä että itselleen vaan hallaa niillä tekee kun jättää päikkärit välistä (unohtui) tai lapset joutuu ite hakemaan kaapista lounasta kun isä pelaa tietsikkaa.



Huoh, onneks mä en ole enää kokoaikatyössä. Mikään nipottaminen ei auttanut, joten tein vain kaiken itse ja olin kärttynen, myönnän. Nousin aamulla aikasemmin, sain tarhavaatteet järjestykseen, VEIN ne lapset tarhaan jotta saavat ainakin lounaan/päikkärit, lähin töistä aikasemmin silloin kun voin jotta ehdin hakea lapset tarhasta ja tuoda vaatteet kotiin...



Mun mies kärsi muuten masennuksesta...

Tämä on provo.

Pakko sanoa, että hyvin tehty, menin lankaan kerrankin. Liian pitkään jatkuu vain tämä jankkaus.

Kuinkas kauan täällä on lupa jatkaa samasta aiheesta? :-) Jospa "hyvin tehty provo" onkin yhtä kuin todellisuus...

Aika monen mielestä on ihan ok äidiltä antaa miehen ruokkia ja laittaa lapset nukkumaan miten ja milloin haluaa eikä ole äidin vastuulla huolehtia, että lapset saa (neuvolan ym ohjeiden mukaisesti) unta, vihanneksia jne. Tavallaan vapautus äidille olle välittämättä näistä asioista.



Toimiiko teillä tämä ihan konkreettisesti ok, eli lasten univaje ei kasva liikaa eikä heidän väsymyksensä kaadu äidin niskaan? Kun meillä ei tunnu toimivan, kun annan miehen tehdä tavallaan niin hoidosta sanotaan pienemistä, et lapsi oli liian väsynyt ja koululainen itkee illalla, kun pitäisi jaksaa tehdä läksyt. Mitä siis teen väärin?

t.ap

että jos mies elkeästi on välinpitämätön lasten hyvinvoinnin suhteen NIIN SIIHEN PITÄÄ PUUTTUA. Esim kunnon ruoka, lämmin vaatetus, turvallisuus ja riittävä uni on lapsen ihmisoikeus joihin kaikkien vanhempien pitää pyrkiä...ellei mies pyri niin siihen puututaan ja PISTE!

Ihmettelen näitä isän puolustelijoita, joiden mielestä isä on ilmeisesti verrattavissa herkkänahkaiseen teiniin, jolle ei saa sanoa mistään mitään ja jos sanoo, se pitää tehdä jotenkin hienovaraisesti tyyliin "Lapsi voisi olla iloisempi huomenna jos menisikin tänään nukkumaan ennen klo 23..." Siis haloo? Mies on AIKUINEN. Aikuisen kuuluu huolehtia lapsen PERUStarpeista HYVIN, näihin kuuluu tarpeellinen määrä unta, oikeanlainen riittävän terveellinen ravinto, asianmukainen pukeutuminen jne. Jos mies ei näitä asioida tajua itse, pakkohan siihen on puuttua!



Meillä on osittain samaa vääntöä, ei ehkä noin pahoin, mutta kuitenkin. Esim. vähän aikaa sitten meillä oli pitkä sairastelukierre lapsilla ja jäin yhdeksi yöksi alakertaan nukkumaan että saisin vähän paremmin nukuttua. Heräsin siihen, että tyttö itkee vähän väliä enkä kuule miehen tekevän asialle mitään. Odottelin hetken tapahtuuko mitään ja menin katsomaan. Mies nukkuu tyytyväisenä ja lapsi itkee ja hieroo korvaa. Ei muuta kuin itse hakemaan särkylääkettä, nostamaan lasta pystympään asentoon nukkumaan ja lopulta sitten valvoin korvavaivaisen lapsen kanssa alakerrassa monta tuntia keskellä yötä miehen vedellessä sikeitä. Aamulla soitin töihin ITSELLENI saikkua lapsen takia, vein lääkäriin ja kappas, ärhäkkä korvatulehdus. Jos olisin ollut asenteella, että miehen vuoro hoitaa ja olisin ollut puuttumatta, mies olisi vienyt aamulla hoitoon sairaan lapsen, joka ei ollut nukkunut, ollut antamatta lääkettä, eikä todellakaan olisi vienyt lääkäriin, kun ei edes vaivautunut katsomaan mikä vaivaa.



Olen päätynyt siihen, että kirjaan ylös näitä laiminlyöntejä, jos ero sattuu, niin minulla on ainakin näyttöä siitä, että miehelle lapsia ei voi pitkäksi aikaa antaa. Ja tuon yön kohdalla me olimme sopineet että mies hoitaa ja minä saan nukkua eri huoneessa rauhassa.



Ymmärrän sua täysin ap. Mielestäni ei ole mitään miehen omaa sallittua tapaa hoitaa lapsia jos tulos on se että ei hoida ollenkaan. Nimitys on laiminlyönti.