Missä asioissa miehen pitää saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallaan"?

Aikuiset osaavat päättä kasvattamisen ja hoivaamisen päälinjat yhdessä.

No niinhän minäkin ajattelen, mutta ilmeisesti en ole aikuisen ihmisen kanssa naimisissa. :-( Mies haluaa tehdä omalla tavallaan ilman mitään keskusteluja. En halua olla nipottaja, mutta kurjalta tuntuu, kun liian vähän nukkunut ja vielä vähän kipeä pieni viedään vähissä vaatteissa hoitoon (ja kyllä, toki nämä ovat vain minun mielipiteitäni, eivät absoluuttisia totuuksia, siksipä kysynkin muiden mielipiteitä).

t. ap

onko lapsi ollut liian sairas, liian vähissä vaatteissa, liian väsynyt, kun on vain sinun sanasi.

Pääasia että lapsi voi hyvin. Ehkä tuo lääkitys on ainut, jossa olisin itse tarkka. Eikä sairasta lasta meillä kukaan hoitoon vie. Mies on vuorollaan kotona ja mä omalla vuorollani.

Kyllä meilläkin mies saisi tehdä omalla tavallaan, jos lapset vois hyvin, esim. jos jäisi kotiin hoitamaan sairasta lasta, mutta kun ei jää vaan jos minä en ole paikalla/puutu, niin vie sairaan lapsen hoitoon päästäkseen itse töihin. Ei voi lapsi hyvin. Ja nipottaa ei saisi.

t. ap

Kyökkipsykologi. Jos miehellä ollut määräilevä ja voimakastahtoinen äiti, jonka käytös on "pienentänyt" miehen lapsena sellainen tyyppi on uhmaiässä aikuisena ja varsin vittumainen kumppani lastenkasvatuksessa.

Yhtään nipotusta sellainen ei kestä ja se kokee neuvomisenkin nipottamisena.

Otan osaa ap.

jos haluat/vaadit että mies pitää lapsilla säännöllisen päivärytmin, pitää lapset puhtaina ja terveinä ja rajoittaa pelien pelaamista ja tv:n katselua. Ei voi olla niin että perheessä on kahdet säännöt sen mukaan kumpi on vetovastuussa.

Kuinkahan moni nainen suhtautuu asiallisesti siihen, että mies tulee neuvomaan lasten hoidossa?

eli ruoka-ajat säännölliset, unta riittävästi eli ei turhia uniajan siirtoja vain sen takia että isä näin haluaa.. lapsihan siitä seurauksesta kärsii. Telkkari ja tietokonepelien ajat samat sekä äidiltä että isältä kysyttäessä. Valveutunut vanhempi varmaan ymmärtää ettei esim. 4 tuntia arki-iltana pelejä ja telkkaria tee hyvää lapselle. Ulos säänmukainen varustus jne..



Ilmeisesti asutte kuitenkin yhdessä (kun kirjoitat itsestäsi vaimona). Lasten kannalta parasta olisi yhteiset pelisäännöt ja johdonmukaisuus kasvatuksessa eikä sellaiset miltä nyt sattuu itsestä kulloinen tuntumaan.



Minun mielestä mies hoitaa lapsen hoidon omalla tavallaan, mutta lapsen arkirutiineja on kuitenkin noudatettava ja kunnioitettava eli säännölliset ruoka-ajat, riittävä lepo, puhtaudesta huolehtiminen, aktiviteetit leikkiaikana eli ei juuri ennen nukkumaanmenoa jne., lääkitykset ohjeen mukaan ajallaan jne.jne. :)

onko lapsi ollut liian sairas, liian vähissä vaatteissa, liian väsynyt, kun on vain sinun sanasi.

Onko se ihan subjektiivista (oikeasti)? Onhan päiväkodeilla ohjeitakin asiasta. Esim. jos lapsella on yöllä vielä kova kuume, onko aamulla "terve" jos herätessä kuumetta ei ole? Tai aktiivisia vesirokkonäppyjä vielä?

Tai jos normaalisti itse ja iloisesti heräävä lapsi on mennyt tuntia tavallista myöhemmin nukkumaan ja sitten pitää kiskoa pakolla ja itkevänä sängystä aamulla kouluun, niin onko sekin vain mun mielipide?

Ehkä mä tosiaan OLEN liian tarkka??

t.ap

olet omasta mielestäsi oikeassa ja heittäydyt marttyyriksi, kun joku kehtaa epäillä että mieskin on kykenevä vastaamaan lapsen hoivasta.



Asia nyt vain on niin, että naiset tuppaavat jyräämään miehiltä kaiken päätäntävallan ja lapseen tutstumisen ilon jo synnytyslaitokselta lähtein. Kun tämä sitten laskee hanskat tiskiin määrätietoisen eukon käskyttämänä, onkin vuoro ruveta arvostelemaan miehen kiinnostuksenm puutetta ja kyvyttömyyttä ajatella omilla aivoillaan. Ärsyttävää.



Pelastakaa edes pikkuinen territorio isille ja lapsille keskenään ry.

olet omasta mielestäsi oikeassa ja heittäydyt marttyyriksi, kun joku kehtaa epäillä että mieskin on kykenevä vastaamaan lapsen hoivasta.

Asia nyt vain on niin, että naiset tuppaavat jyräämään miehiltä kaiken päätäntävallan ja lapseen tutstumisen ilon jo synnytyslaitokselta lähtein. Kun tämä sitten laskee hanskat tiskiin määrätietoisen eukon käskyttämänä, onkin vuoro ruveta arvostelemaan miehen kiinnostuksenm puutetta ja kyvyttömyyttä ajatella omilla aivoillaan. Ärsyttävää.

Pelastakaa edes pikkuinen territorio isille ja lapsille keskenään ry.

Joo näitä kommentteja mä odotinkin. :-) En epäile mieheni kykyä vaan halua. Meidän isi saa viettää niin paljon aikaa lasten kanssa keskenään, kun vain haluaa (ja kyllä hän viikonloppuisin haluaakin ja tekee monet jutut paremmin kuin minä), mutta kun hän haluaa vain viikonloppuna, kyselyni koskee sitä, miten arki hoituu tai miten asiat hoituu, kun lapsi ei ole terveenä, ja kenen "tavalla" (siis tietysti pitäisi hoitua yhteisellä tavalla, mutta kun ei se ole aina niin helppoa...).

t.ap

tai liikkuu sellaisen kohtuuden rajoissa ettei lapsen hyvinvointi suorastaan vaarannu. Lastensuojelun paikka, jos niin käy.

Ettekö ole sopineet yhteisistä pelisäännöistä, joita pääasiallisesti noudatetaan kuten syömiset,

nukkumiset ja pelaamiset sun muut.

Ei kai noi ajatkaa ihan minuutin päälle ole. Eihän ne lapsetkaan ole koneita, jotka tekevät asiat aina tiettynä kellon aikana. Et ole itsekään.

Jos ukkoni ei osaa tehdä ruokaa niin opetelkoon ja muutenkin kerron ihan kokemuksesta, että kyllä ne miehetkin oppivat vaikka sitten kantapään kautta. Se ei auta, että joka asista mäkätät, jos ei ole tehnyt sinun mieleisesti asioita.

Entä jos ei opettele? Entä jos ei pidä sovitusta kiinni? Mitäs sitten tehdään?

Oliko se kenties vaimo, joka saneli säännöt ja totesi, että nyt meillä on sovittu näin?

Lähtökohta on se, että hommat tulee tehdyksi. Mies voi vaihtaa vauvan vaipan ihan omalla tavallaan. Sillä ei ole mitään väliä, mikä se tapa on (kunhan vauvaan ei satu) ja kunhan vaippa tulee vaihdetuksi. Yhtälailla lääkkeet voi antaa ihan omalla tavallaan (uhkaillen, kiristäen, lahjoen tai vaikkapa kuorma-autoa leikkien), kunhan se lääke tulee annetuksi silloin kun pitää.



Tämäpä tietysti vaatii sen, että ne suuret linjat on sovittu, ja kyse on oikeasti toimintatavasta, ei siitä mitä tehdään.

Lähtökohta on se, että hommat tulee tehdyksi. Mies voi vaihtaa vauvan vaipan ihan omalla tavallaan. Sillä ei ole mitään väliä, mikä se tapa on (kunhan vauvaan ei satu) ja kunhan vaippa tulee vaihdetuksi. Yhtälailla lääkkeet voi antaa ihan omalla tavallaan (uhkaillen, kiristäen, lahjoen tai vaikkapa kuorma-autoa leikkien), kunhan se lääke tulee annetuksi silloin kun pitää.

Tämäpä tietysti vaatii sen, että ne suuret linjat on sovittu, ja kyse on oikeasti toimintatavasta, ei siitä mitä tehdään.

Mutta jos kyse ei ole siitä, miten vaippa tulee vaihdetuksi tai lääke annetuksi vaan että ei tule. Onko se silti yhdentekevää? Eikä siitä, miten nukkumaanmeno sujuu tai sujuuko minuutilleen, vaan että leikitään riehumisleikkejä nukkumaanmeno aikaan (tai ollaan tietokoneella ja lapset leikkii omiaan) ja sitten tunnin päästä suututaan, kun lapset jo itkee ja kiukkuaa. En väitä olevani oikeassa (paitsi lääkkeiden osalta) mutta missä menee raja, että kyseessä on vain toisen "oma tapa" ja puuttua ei saa eikä vaatia muutosta? Tai olen "kaikesta mäkättävä" vaimo, kuten yllä sanottiin?

t.ap

että sinun kanssasi ei ole helppo sopia mitään, koska olet aina oikeassa ja jaksat vängätä joka asiasta. Minä en ihmettele lainkaan, jos mies ei jaksa alkaa vääntämään kanssasi, ja epäilen, että se kyllästyminen ja osaamattomuus saataisiin aikaan tuolla asenteella kaikissa miehissä.

että sinun kanssasi ei ole helppo sopia mitään, koska olet aina oikeassa ja jaksat vängätä joka asiasta. Minä en ihmettele lainkaan, jos mies ei jaksa alkaa vääntämään kanssasi, ja epäilen, että se kyllästyminen ja osaamattomuus saataisiin aikaan tuolla asenteella kaikissa miehissä.

ja tarkoitan nyt tervettä, ei alko-ongelmaista luuseria.

Mitäs pomoja naiset luulee olevansa, jos miehen pitää tehdä niin kuin nainen sanoo. Onko naisen tapa jotenkin oikeampi?

Muuhun en ota kantaa, mutta päiväkodista kyllä otetaan herkästi yhteyttä jos lapsi on väsynyt eikä jaksa leikkiä, kipeitä siellä ei pidetä. Mä siis suhtaudun aika epäilevästi siihen, että lapsi olisi toistuvasti kipeänä päiväkodissa, niin kuin kerrot. Jos tilanne on tosiaan niin, että päiväkodissa eivät välitä lapsen ilmiselvistä sairauksista, niin lienee syytä vaihtaa päiväkotia.