Missä asioissa miehen pitää saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallaan"?

Ihmisen oikeasti nyt, te jotka sanotte, että saan sitä, mitä tilaan, kertokaa nyt ihmeessä, miten sitten tilaan mieheltä vastuullista vanhemmuutta. Vinkkejä? Ei auta sanoa, että itse teette paremmin vaan paljastakaa miten??



Tulin juuri iltavuorosta klo 22, kaikki lapset hereillä, kaksi itkee, kolmas kirkuu hysteerisenä, mies huutaa kiukkuisena, pysyvän sairauden omaavan lapsen lääkkeet antamatta. Miten toimin, että tilanne paranee vai hyväksynkö tämän?



t.ap

Sinun alkupään viestit antaa aivan eri kuvan tilanteestanne kuin nämä viimeiset viestisi. Siksi kommentitkin ovat sitä mitä ovat.



Tilanteenne ei ole ok. Jos mies ei osaa laittaa lapsia nukkumaan ja antaa pakollisia lääkkeitä ei hänestä ole hoitamaan lapsiaan. Jos miehesi äyskii sairaalle lapsella jne niin veikkaisin ettei kaikki ole kunnossa.



Jos miehesi on ollut aikaisemminkin tuollainen oman navan tuijottaja niin siinä tapauksessa kannattanee laittaa kiertoon, tuskin muuksi muuttuu. Jos mies on muuttunut tuollaiseksi niin voisiko olla masentunut tai onko hänellä sivusuhde ?



AP tuo ei ole hyväksyttävää käytöstä mieheltäsi. Voisiko mies tehdä jotain netin masennustestejä ?



Kovasti tsemppiä ap;lle. Jos mies on synnynnäisesti tuollainen niin tuskin voit mitenkään korjata tilannetta. Jos masennuksesta johtuen niin lääkkeet ym. voisivat pelastaa tilannettanne.



Kovasti jaksamista sinulle ap.

joten hänen päätöksensä on ihan yhtä arvokas kuin äidinkin.

Tuo lääkeasia on minusta ainoa niin vakava asia, että siihen oikeasti kuuluu puuttua, mikäli kyseessä on vakava sairaus, ja säännöllinen lääkitys on hoitotasapainon vuoksi tarpeen.

eli isä on tasa-arvoinen vanhempi. Mistä ihmeestä tulee se ajatus, että äidin tapa on se oikea tapa??

Kyökkipsykologi. Jos miehellä ollut määräilevä ja voimakastahtoinen äiti, jonka käytös on "pienentänyt" miehen lapsena sellainen tyyppi on uhmaiässä aikuisena ja varsin vittumainen kumppani lastenkasvatuksessa.

Yhtään nipotusta sellainen ei kestä ja se kokee neuvomisenkin nipottamisena.

Otan osaa ap.

teoriasi olettaa, että nainen on se joka antaa neuvoja ja määrittää mikä on oikein ja väärin.

Ihan suoraan sanoen kyökkipsykasi meni metsään ja pahasti :)

Sinun alkupään viestit antaa aivan eri kuvan tilanteestanne kuin nämä viimeiset viestisi. Siksi kommentitkin ovat sitä mitä ovat.

...kyllä sanoa ihan ekassa aloitusviestissä jo, että nukkumaan ei laita ajallaan ja lääkkeet ei tule annettua. (Tuo sairaalle lapselle äyskiminen oli uusi pointti, se ei kuulunut ekaan viestiini, koska se ei ole ok sanoi muut mitä tahansa ja oli miehellä kuinka "sama oikeus".) En nyt haluaisi perhettäkään rikkoa, kun lapsetkin on. Kiitos tsempeistä.

t.ap

Miehen vuorolla:

- klo 17 lapset ovat syöneet vain jogurttia,leipää ja muroja eikä tietoakaan kunnon ruoasta

- lasten telkkari voi olla koko päivän päällä

- lapset kukkuu hereillä 22.30 vaikka herätys klo7

- lääkkeet jää antamatta 90% todennäköisyydellä

jne.

Ilmeisesti olen sitten av-raadin mielestä nipo, kun noista huomauttelen...

Vanhemmat ovat tasa-arvoisia, mutta ei kaikki ole ok. Vanhempien on yhdessä pidettävä huoli siitä, että lapset hoidetaan hyvin. Jos toinen lipsuu, toinen tukee. asioista pitää keskustella. Lapsen on nukuttava riittävästi, saatava lääkkeensä jne. Jos keskustelu ja sopiminen ei auta, ulkopuolisen ohjaus voi auttaa. Siis esim. perheneuvola tms. Vanhemmuus on pitkäjänteistä työtä, jossa pitäisi hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä - eikä saisi jatkuvasti mennä oman lyhyen tähtäimen helppouden mukaan.

Olen aina ollut vähän eri mieltä niiden kanssa joiden mukaan perheessä pitää olla yhdet säännöt ja vanhempien pitää vetää samaa köyttä ja toinen vanhemmista ei saa kumota toisen päätöstä. Kai niitten lastenkin on hyvä oppia että on eri katsantokantoja ja absoluuttisia totuuksia ei ole? Sitäpaitsi äidin ja isän erilainen näkemys valmistaa lapsia hyvin avioerotilanteeseen.

ulkoilun ajankohta, se ei kyllä ollut ap:n kirjoitus. Mikä ihme määrittelee sen, että pitää ulkoilla juuri aamupäivällä?

varmaan vaikuttaa ne lapsen päiväunet, kyllä musta se lapsi ulkoilutetaan muuten kuin päikkäri aikaan!Mmusta on kyllä aika ihmeellistä että joillekkin tuntuu olevan aivan sama että saako lapset tarpeeksi unta, ruokaa ja lääkkeet, kunhan isi vaan saa tehdä niinkuin isi haluaa. Onhan se ihan ok että isi raivoaa väsyneelle, ja naälkäänsä itkevälle lapselle. Kuinkahan moni olis yhtä ymmärtäväinen jos äiti notkuis tietokoneella, jättäis lapset ruokkimatta ja lääkitsemättä.

Itse en kyllä kattelis tollassta miestä ja käytöstä. Kyllä se lasten hyvin vointi vaan pitäs olla tärkein. Kyllä on vanhemmuus hukassa ja pahasti jos on aivan sama mitä lapset syö, nukkuu ja ulkoilee, kyllähän se turvallisuuden tunne lapselle kehityy pitkälti just tosta perushoidosta ja niiden perustarpeiden tyydyttämisestä!

mutta mä ymmärrän sua täysin. Hemmottelu ja lepsuus olisi pienempi juttu (minusta näissäkin tosin vanhempien pitäisi vetää yhtä linjaa), mutta mä en kestäisi katsella, kun lasten mieltä pahoitetaan ja kun toimitaan tavalla, joka vaikuttaa heikentävästi heidän hyvinvointiinsa.

Olet varmaan puhunut miehen kanssa ns. järkevästi ja kiihkottomasti asiasta? Ja ei auta?

Mä ehkä tekisin niin, että en jättäisi mitään tärkeitä hoitoasioita miehen vastuulle. Ja kerta kaikkiaan hyväksyisin sen, että joudun ne aina itse hoitamaan. Yrittäisin minimoida ne kerrat, kun on pakko jättää mies vastuuseen (esim. iltavuorosi), ja silloin vetäisin syvään henkeä ja vaikka jonkun meditaatiokuvion, ja yrittäisin hyväksyä sen, että nyt menee pieleen.

Mä en löytänyt viesteistäsi mitään, mikä viittaisi siihen, että aiheutat miehen käytöksen.

Tuosta "omalla tavalla" tekemisen sallimisesta: ymmärrän idean, mutta ihan oikeasti. Jos joku vaikka tiskaa niin, että lautaset ovat aivan kuivuneessa ruoassa hänen jäljiltään, niin onko sekin ok? Tai jos lapset ovat ihan absoluuttisilla kriteereillä liian vähissä vaatteissa ulkona (esim. itkevät kylmyyttä)? Ei tuo ole omalla tavalla tekemistä, vaan väärin tekemistä, ja on täysin ymmärrettävää, että ympärillä olevat ihmiset hajoilevat siihen.

Ja mä olen todella epätunnollinen ja suurpiirteinen luonteeltani, ja säälin joskus miestäni kotitöiden tekotasoni vuoksi. Mun on vaikeaa esim. muistaa asioita ja tehdä niitä huolellisesti. En kuitenkaan koskaan laiminlöisi lapsia, eikä mulle ole mitenkään vaikeaa esim. pukea heitä oikein ja laittaa ajoissa nukkumaan. Ei tietenkään, koska olen vastuussa heistä ja haluan että he voivat hyvin.

Ihmisen oikeasti nyt, te jotka sanotte, että saan sitä, mitä tilaan, kertokaa nyt ihmeessä, miten sitten tilaan mieheltä vastuullista vanhemmuutta. Vinkkejä? Ei auta sanoa, että itse teette paremmin vaan paljastakaa miten??

Tulin juuri iltavuorosta klo 22, kaikki lapset hereillä, kaksi itkee, kolmas kirkuu hysteerisenä, mies huutaa kiukkuisena, pysyvän sairauden omaavan lapsen lääkkeet antamatta. Miten toimin, että tilanne paranee vai hyväksynkö tämän?

t.ap

joten hänen päätöksensä on ihan yhtä arvokas kuin äidinkin.

Tuo lääkeasia on minusta ainoa niin vakava asia, että siihen oikeasti kuuluu puuttua, mikäli kyseessä on vakava sairaus, ja säännöllinen lääkitys on hoitotasapainon vuoksi tarpeen.

eli isä on tasa-arvoinen vanhempi. Mistä ihmeestä tulee se ajatus, että äidin tapa on se oikea tapa??

ja jos toinen poikkeaaa siitä omien hetken mielihalujen mukaan, ja se aiheuttaa haittaa, siitä pitäisi puhua. Ja entä esim täällä eilen ollut esimerkki, lapsi kiusaa tuttavaperheen koiraa. Eli lapselle oikean ja väärän opettaminen, kasvattaminen. Tarkoitan sitä, että pelkkien vaaratilanteiden välttely ei riitä lastenhoidossa pitkällä tähtäimellä. Ja toisen vanhemman ei pitäisi olla tai joutua olemaan tarkkailija, joka joutuu ottamaan kokonaisvastuun ja sen ettei puutu liikaa tai liian vähän. Molempien vanhempien pitäisi pystyä luottamaan siihen, että toinenkin huomaa jos minä en huomaa jotain.

saa meillä tehdä omalla tavallaan, onhan ne miehenkin lapsia. En tosiaan koe, että oma tapani olisi aina paras.

joten hänen päätöksensä on ihan yhtä arvokas kuin äidinkin.



Tuo lääkeasia on minusta ainoa niin vakava asia, että siihen oikeasti kuuluu puuttua, mikäli kyseessä on vakava sairaus, ja säännöllinen lääkitys on hoitotasapainon vuoksi tarpeen.

mitkä ovat omasta mielestäsi asioita, joissa sinun täytyy saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallasi".



Mielestäni kaikista lapsiin liittyvistä asioista on vanhempien kesken sovittava.

Missä asioissa miehen pitää saada tehdä lasten kanssa "omalla tavallaan" (kuten hän haluaa/jaksaa/viitsii) ja minä en saa puuttua asiaan ja "määräillä" häntä? Esim. - lasten ruoka-ajat ja ruoan (epä)terveellisyys - telkkarin/tietokonepelien määrä - lasten nukkumaanmenoaika (ja sen siirtyminen arkena ainakin tunnilla, jolloin lapset ovat väsyneitä hoidossa ja koulussa) - kuinka paljon lapsilla on ulkona vaatteita päällä kylmällä säällä - kuinka pian sairastaneen lapsen voi viedä päiväkotiin, jotta pääsee itse töihin - lapsen säännöllisestä lääkityksestä säännöllisesti huolehtiminen (= tai siis ei) jnejne. Muita esimerkkejä saa antaa!! Milloin nainen on nipo vaimo, jos puuttuu miehen toimintaan lasten kanssa ja milloin vastuuton äiti, jos ei puutu...?

Ja suurinosa on asioita, joihin miehillä ei yksinkertaisesti taidot riitä. Ehkä vasta kun ovat hoitaneet lapsia täysipainoisesti vähintään kolme vuotta voi sanoa, että isillä alkaa olla nuo kaikki ap:n mainitsemat halussa.

Ja niin kauan kuin isä on "varavanhempi" eikä noita asioita osaa, on naisella eli lapsen äidillä oikeus nipottaa.

- mitä lapsille puetaan

- millä saippualla pestään nytkö vai tunnin päästä

- mitä syötetään ja kuinka paljon

- milloin lapsi on terve

- kuinka paljon saa rahaa

- kuinka paljon saa valvoa ja pelata ja katsoa telkkaria ja niin edelleen.



Tuollaiset asiat sovitaan pääpiirteittäin ihan kahdestaan ilman lasten korvia ja yhteistä linjaa pidetään sitten suurinpiirtein. Aikuiset osaavat päättä kasvattamisen ja hoivaamisen päälinjat yhdessä.

ei yksinkertaisesti OSAA hoitaa lapsia. Ei autoakaan opita vierestä katsomalla kunnolla korjaamaan, se taito opitaan KORJAAMALLA niitä autoja.

Ihan siinä missä nainenkin

Pääasia että lapsi voi hyvin. Ehkä tuo lääkitys on ainut, jossa olisin itse tarkka. Eikä sairasta lasta meillä kukaan hoitoon vie. Mies on vuorollaan kotona ja mä omalla vuorollani.