Onko tosiaan näin?
"Ohimeneviä ja lyhytaikaisia psykooseja sen sijaan voi saada kuka meistä tahansa esim. liiallisen kuormituksen, nukkumattomuuden, stressin tai vaikkapa synnytyksen jälkeen."
Epäilen että mieheni oli psykoosissa viime vuonna. Tuota vaihetta kesti noin kuukauden, oli valvonut sitä ennen pitkään ja oli erittäin stressaantunut. Oli silloin todella outo ja pelkäsin hänen arvaamatonta käytöstään. Mitkä ovat selvät oireet, mistä tietää että ihminen on psykoosissa? Mitä silloin pitäisi tehdä jos toinen ei suostu lääkäriin? Ja kuinka pahaksi tilanne voi mennä ilman hoitoa? Voiko tuo uusiutua kuinka helposti tulevaisuudessa?
Kommentit (12)
on se tyypillisin oire mikä erottaa psykoosit muusta.
Minun miehelläni tuli vuosia sitten tilapäisesti itsestään ohimennyt psykoosi. Oli erittäin stressaava elämäntilanne, hänen omalla yrityksellään meni huonosti, oli oikeusprosessi käynnissä erään projektin tiimoilta. Ei saanut enää nukuttua murehtimiseltaan ja ahdisti koko ajan. Lopulta meni siihen että alkoi vainoharhaisesti kuvitella ihan ihmeellisiä juttuja. Minä vaan myöntelin ja kehotin hakemaan lääkäriltä unilääkkeet. Se auttoi kun sai nukuttua heti, ja lopullisesti sitten kun yritys meni nurin eikä enää tarvinnut stressata siitä mitä käy.
Mitkä ovat selvät oireet, mistä tietää että ihminen on psykoosissa? Mitä silloin pitäisi tehdä jos toinen ei suostu lääkäriin? Ja kuinka pahaksi tilanne voi mennä ilman hoitoa? Voiko tuo uusiutua kuinka helposti tulevaisuudessa?
Joo on todella niin, että em. rankat vaiheet elämässä voi laukaista psykoosin. Psykoosi on yleensä aika raju kokemus, ja vaatii lähes aina sairaalahoidon. Oliko miehesi sairaalassa, voitko kertoa tarkemmin niistä oireista ja käytöksestä? Ulkopuoliselle psykoottisen käytös on todella outoa ja silmiinpistävää (ei välttämättä uhkaavaa), ihminen puhuu tai touhuaa ihan päätöntä. Yleensä myös puhe menee sekavaksi ja siitä karkaa ns. punainen lanka. Näkee /kuulee/ tuntee outoa mitä muut ihmiset eivät näe/ kuule tai tunne, esim. alkaa epäilemään naapureita vaikkapa myrkyttämisestä taikka kuulee kuuloharhoja (joku haukkuu jatkuvasti tms.). Jos tilanne on tämä, eikä ihminen suostu hoitoon, voi olla yhteyksissä tk:een josta voi tulla lääkäri vaikka kotiin arvioimaan tilannetta. Harvoin psykoosi menee ohi itsestään, vaan yleensä vaatii sairaalahoitoa ja lääkitystä. Jos ei hoitoa, tilanne yleensä pahenee aivan sietämättömäksi ja joku taho ihmisen lähettää hoitoon (poliisi tms.). Voi uusia tulevaisuudessa, jos on kerran ollut psykoottinen, on sille jatkossakin stressaavissa tilanteissa alttiimpi.
Niin, mies epäili minua uskottomuudesta, oli täysin varma asiasta. Ei osannut sanoa että oliko miehiä ollut useita vaiko vain yksi, oliko se ollut joku tuttu? Pelkäsi että minulta kiristetään seksiä. Jutut vain muuttuivat päivä päivältä. Epäili että meitä voitaisiin "salakuunnella" meidän asunnossa yksi kerta. Silloin katoin että mitä ihmettä tuo nyt sanoi? Mies oli TÄYSIN varma että joku vieras meillä on käynyt... Mies selvitti tilitietoni, puhelimeni tiedot jne. Hakkui vanhempani ja kertoi heille kuinka hirveä vaimo minä ole ollut, millä tavoin olen pettänyt häntä jne. Haki sekopäisyyksissään eroakin. Ei suostunut lääkäriin. Tilanne alkoi rauhoittua vasta kun lähdin pois, vaihdoin lopulta osoitetta. Mies alkoi tajuta että en ollutkaan pettänyt häntä. Oli hyvin katuvainen. Halusi unohtaa kaiken tapahtuneen ja minusta tuntui siltä kuin ei ihan kaikkea edes muistaisi? Harkitsen paluuta yhteen mutta pelottaa....
ap
Jos vielä haluaisi vähän säätää niin voisi olla esim. "Siis eikö ole näin?"
Pelkäsi että minulta kiristetään seksiä. Jutut vain muuttuivat päivä päivältä. Epäili että meitä voitaisiin "salakuunnella" meidän asunnossa yksi kerta.
ap
Kyllähän tuo hieman psykoottiselta kuulostaa, varsinkin tuo salakuuntelun epäileminen ja se että sinulta kiristetään seksiä. Olisko ollut ns. psykoottinen läpilyönti, mutta miehesi sai sen "kuriin" tajuamalla realiteetit ajoissa. Esim. jos miehelläsi on muutenkin hieman vainoharhainen/ epäilevä persoonallisuus? Ihan kunnon psykoosi ei kuitenkaan ihan noin vain katoa, vaan pahenee kunnes ollaan tilanteessa että joku taho puuttuu asiaan (jos ei siis itse suostu hoitoon).
kyllä sinuna palais yhteen jos mies ei suostu hoitoon... tietyllä tapaa psykoosi voi tietty poistua jos saa levättyä rauhassa ja pitkään, mutta vaatii yleensä lääkkeen.
Oman mieheni kohdalla taas mietin oliko sekaisin vai ilkeilikö.
Nämä ihmesekoilut tapahtuvat enimmäkseen silloin kun joku muukin on kuulolla ja ovat todella negatiivisia juttuja jotka kohdistuvat aina jollain tapaa minuun.
Tai siis ei luota oikein ihmisiin ja moraalisesti tosi tiukka ja kova arvostelemaan toisia ihmisiä (ei kylläkään kaikkien seurassa). Ei ymmärrä aina kokonaisuuksia ja sitä että meitä ihmisiä ja elämäntilanteita on hyvin erilaisia. Ehkä suurin asia mikä huolestutti silloin kun tämä tapahtui oli se että en tunnistanut miestäni samaksi ihmiseksi. Oli jotenkin kummallinen katse, silmät?
ap
moni on naimisissa skitsofreenikonkin kanssa ja ihan onnellisia liittoja nekin monet. Kuitenkin nämä tuntemani avioliitot skitsofreniaa sairastavan puolison kanssa on sellaisia että sairautta hoidetaan ja ovat tasapainossa. Ne liitot, missä sairastavalla ei ole sairaudentuntoa ja on jatkuvasti psykoottinen, on todella todella raskaita sille terveelle osapuolelle. Itse en siihen myllyyn lähtisi. MUTTA nythän ei kuitenkaan tässä ap:n tapauksessa ole mitä suurella todennäköisyydellä kyse skitsofreniasta, vaan jostain psykoottisesta läpilyönnistä. Joka kuitenkin ilman muuta voi toistua ja varmasti on alttiimpi tällaisille jatkossakin. Hoidosta voisi olla se apu, että ap:n mies oppisi tunnistamaan omia ajattelumallejaa, milloin ne menee liian pitkälle jne. ja rajoittamaan näin itse tietoisesti ylilyöntejään. Voisi olla, ettei edes mitään jatkuvaa hoitokontaktia tarvittaisi.
moni on naimisissa skitsofreenikonkin kanssa ja ihan onnellisia liittoja nekin monet. Kuitenkin nämä tuntemani avioliitot skitsofreniaa sairastavan puolison kanssa on sellaisia että sairautta hoidetaan ja ovat tasapainossa. Ne liitot, missä sairastavalla ei ole sairaudentuntoa ja on jatkuvasti psykoottinen, on todella todella raskaita sille terveelle osapuolelle.
Mun exä oli paranoidi skitsofreenikko joka ei ollut vuosiin käyttänyt hoitoa. Mutta hänellä onneksi paranoidijaksot olivat vain ajoittaisia, ei jatkuvia. Ei minun oikeastaan ollut niitä edes kovin vaikea jaksaa, annoin vaan miehen olla rauhassa ja odottelin että menee taas ohi. Mies saattoi paranoidijaksossa pelätä mm. että ihmisissä ja eläimissä on pahoja henkiä jotka vainoavat häntä, uskoi että häntä yrittää joku salaliitto murhata, että kaupan ruoat on myrkytettyjä, että minä olen noita jne. Töissä onnistui kuitenkin nuokin jaksot käymään koska oli vapaamuotoisessa asiantuntijatyössä jossa ei ole niin kauheaa jos joskus menee viikko tai pari vähän tuottamattomasti.
Tai siis ei luota oikein ihmisiin ja moraalisesti tosi tiukka ja kova arvostelemaan toisia ihmisiä (ei kylläkään kaikkien seurassa). Ei ymmärrä aina kokonaisuuksia ja sitä että meitä ihmisiä ja elämäntilanteita on hyvin erilaisia.
ap
Se ei taas ole mitenkään psykoottista tai edes mihinkään lievempään mt-häiriöön viittaavaa, ettei luota ihmisiin ja on ankara muita ihmisiä ja muiden valintoja kohtaan.
Jos mies ja suhteenne on muuten hyvä ja toimiva, ja erityisesti jos teillä on lapsia, ei kai suhteen tarvitse tuollaiseen yksittäiseen ja lyhytaikaiseen mielenhäiriöön kaatua.
Mitä tuohon katseeseen ja silmiin tulee, niin usein ihmiset ovat psykoottisena todella peloissaan, pupillit suuret. Siksi ehkä tuo kummallinen katse.
Keskusteltiin masennuksesta yms. Joku oli vastaillut noin ja nyt haluaisin saada lisätietoja!
ap