MItä ajattelet henkilöstä joka ei mene äitinsä hautajaisiin?

Sulla on varmaan omat syysi siihen joten en ajattele asiasta sen enempää.

Jos jaksaa ajatella siten, että Äiti on synnyttänyt minut ja olen saanut elämän Lahjan mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys.

Sillä lailla voisi ymmärtää omaa Äitiään, että hänellä on voinut olla esim.vaikea lapsuus ja nuoruus sekä aikuisuus.

Väsymys ja stressi yms.voi olla tuttu tunne jonka vuoksi käytös on voinut olla välillä hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksaa ajatella siten, että Äiti on synnyttänyt minut ja olen saanut elämän Lahjan mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys.

Sillä lailla voisi ymmärtää omaa Äitiään, että hänellä on voinut olla esim.vaikea lapsuus ja nuoruus sekä aikuisuus.

Väsymys ja stressi yms.voi olla tuttu tunne jonka vuoksi käytös on voinut olla välillä hankalaa.

Järki käteen. Ei kukaan jätä menemättä äitinsä hautajaisiin jonkun stressin aiheuttaman pikku kiukuttelun takia, vaan kyllä sen äidin on täytynyt perusteellisesti ja systemaattisesti pilata lapselleen antamansa "elämän lahja" ennen kuin tällainen feidaus tapahtuu.

Kyllä se lapsikin voi olla ihan perse, eikä siksi mene äitinsä hautajaisiin, vaikka äiti olisi ihan normaali ihminen.

Normaalilla ihmisellä kun on vikoja.

Lähisukulaiseni ei tullut kirkkoon, koska on niin tiukka ateisti. Tuli kyllä muistotilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

enkä mennyt edes hautajaisiin. Itse näet olin haudannut äitini jo vuosia aiemmin. Kun viimeisetkin tunteet tuota muukalaista kohtaan kuolivat katsoin hänen olevan minulle kuollut. En kanna asiasta syyllisyyttä, koska en mmerkinnyt mitään äidilleni eikä hän minulle. Lapset eivät ole vanhemmilleen velkaa mitään! Se välimatkan pitäminen voi olla kunnioittava ele.

Näin tein minäkin. Heivasin sen ihmisen elämästäni jo vuosia ennen hänen kuolemaansa. Missään tekemisissä en ollut, muutin ulkomaille.

Kuolemasta kuulin sisareltani. Minkäänlaista reaktiota ei aiheuttanut. En ole surrut enkä sure. Hautajaisissa en ollut enkä millään tavalla muistanut.