Parisuhteesta, pitkästä ja sen ongelmista
Olemme olleet naimisissa 12v.
Viime vuodet ovat olleet hasstavia, sillä saimme vielä yhden iltatähden, joka onkin ollut varsinaisen huonosti nukkuva lapsi. Tämä ja arjen kiire on puolestaan johtanut siihen että olen ollut väsynyt kuten mieskin eikä olla otettu aikaa parisuhteelle juuri ollenkaan ja seksikin on ollut pakkopullaa ja kaupanväline viimeiset 2v.
Nyt kuitenkin muutama kuukausi takaperin ajauduttiin sen asteiseen kriisinpoikaseen, että herättiin tähän tilanteeseen ja ruvettiin aktiivisesti parantamaan käytöstä romanttisemmaksi ja enemmän toista huomioon ottavaksi (helliä sanoja ja hetkiä, hierontaa ym) .
Aikaa on vietetty myös kahden ja täytyy sanoa että on ollut varsin ihanaa aikaa; seksikin on palannut vanhaksi omaksi itsekseen eli tekee mieli ja siihen on ihana heittäytyä.
Muutenkin "siilin piikit" on karisseet ja voidaan olla toisillemme ja itsellemme täysin rehellisiä minkä asian suhteen vaan. Rakastan miestäni kovasti ja suhteessa on ihana olla, ollaan leikkisiä, nauravaisia, olo tuntuu olevan hyvinkin kepeä molemmin puolin, ihan niinkuin 10v takaperin.
Nyt meillä olisi etelänmatka haaveissa lokakuulle, tai varmasti minä olen siinä ollut aloitteentekijä. Olisi ihana päästä reissuun pitkästä aikaa, rahatilannekin sen sallii.
Nyt mies sitten alkoi viikonloppuna narisemaan, ettei tiedä että haluaako että lähdetään reissuun, kun tämä parisuhde on tälläinen kuin on. Että kanntattaako tässä alkaa edes mitään etelänmatkaa suunnittelemaan kun suhde on tällä tolalla. Seksikin kanssa on niin ja näin.
Olin ihan puulla päähän lyöty, että voiko se olla tosissaan. Olen saanut tässä muutaman kuukauden aikana sen kuvan, että miehelläkin on tässä hyvä olla. Seksi on ollut molemmin puolin nautinnollista, näin ainakin luulin.
Mikä vitsi sillä voi olla? Että yht'äkkiä vedetään matto jalkojen alta, vaikka alussa suunniteltiin matkaa yhdessä? Vai onko tämä joku säälittävä hallintakeino? Ja siis matka peruuntuminen ei harmita tässä juuri yhtään vaan se, että luulin että meillä menee valtavan hyvin enkä ollut ollenkaan varautunut siihen ettei mies tunnekaan samalla tavalla, vaikka niin on antanut ymmärtää eikä ole sanallakaan saati eleelläkään päinvastaisesta vihjaillut.
En tiedä että mitä tässä pitäisi ajatella. Ihan kuin mies ei haluaisi tulevaisuutta kanssani. Silti hän ei tuntunut olevan "tosissaan" tai niin tosissaan kun tuosta puhui, en siis koe että eroa suoranaisesti mietti mutta kävi se kieltämättä mielessä, jos ei edes etelään voi yhdessä lähteä. Jotenkin vaikea uskoa (ja silti pakko uskoa) miehen mietteet.
Onko kenellään ollut vastaavaa? ja silti olisitte selvinneet? Vai kuulostaako valtapeliltä enemmänkin, kun tietää että haluan kovasti matkalle?
Kommentit (9)
puhua asiat halki. Kysyt tarkennusta, mitä oikeastaan tarkoittaa, miten on kokenut viimeiset kuukaudet ja kerrot miten itse olet kokenut ne. Saattaa olla, että mies on jotenkin kokenut ne paikkauyrityksenä, jolla olet vain havitellut häneltä hyvää tuulta, jotta suostuisit matkaan - ehkä siis voi jollain tavalla kokea olleensa pelinappuja ja hyväksikäytetty jopa?
Millaista valtaamiehesi tavoittelee?
Reidän täytyy puhua lisää. Olet ehkä kokenut suhteen parantuneen ja mies taas ei. Hänellä on oikeus tunteisiinja ajatuksiin siinä missä sinullakin.
Minulla on menossa vasta liitn yhdeksäs vuosi, mutta mielestäni tuo tietoinen suhteen kohentaminen toimii. Me olemme saaneet uutta hehkua juuri noin kuin ap kuvailit.
Valtaa siinä mielessä, että mieheni on viime vuosina ollut sen luontoinen, että jos jotain asiaa hartaasti toivon/haluan, niin voi keksiä että eipäs tehdäkään niin vaan näin. Ja joskus tuntuu että se on vain ihan kiusaamisen halusta, koska tietää mun kovasti asiaa haluavan.
Kerroin miehelleni kuinka minä asiat omalta puoleltani tunnen. Kysyin myös, että haluaisiko oikeasti vaihtaa tämän rakkauteni pois, johon sanoi ettei tietenkään. Muuta uutta en hänestä irti saanut, mielestään suhde on edelleen hälytystilassa. Jollain tavalla ymmärrän, eihän muutoksesta pitkä aika ole.
Kakkonen tai kolmonen kirjoitti jollain tapaa osuvasti tuosta, että mies kokee ehkä muutoksen olevan "keinotekoinen" siinä mielessä, että olisin muuttunut vain päästäkseni matkalle. (Ihan pöllö ajatus minusta, vaan voin kuvitella mieheni näkevän asian juuri näin). Hyvä ajatus, kiitos tästä.
Mikä se teidän kriisinpoikanen muutama kuukausi sitten oli?
Mikä se teidän kriisinpoikanen muutama kuukausi sitten oli?
ollaan etäännytty toisistamme kovasti, kun ei olla panostettu toisiimme, parisuhteeseen jne. Ymmärrettiin, että nyt pitää kääntää kelkka jottei mennä seinää päin.
Kuulostaisi siltä jotenkin että voisi olla, jos ei ole täysillä mukana.
ja miehesi puhuu hänelle asioistanne.
No, kieltämättä mies käy usein toisella paikkakunnalla töiden vuoksi. Eli periaatteessa tilaisuus siihen olisi, en vaan jotenkin voi uskoa pettämiseen.
Miten pettäminen on teillä "oireillut"?
Etkö pyytänyt miestäsi tarkentamaan, mitä hän vielä toivoisi suhteeltanne? Ei kai noin voi vaan sanoa että "on tällä tolalla" ja "niin ja näin" ja se riittää?