Vitsi että oon paska

Mulla on kauhee morkkis.



Olen kymmenvuotiaan äiti. Lapsi antoi minulle äitienpäivälahjan ja ihanan itsetehdyn kortin, mutta vasta monta tuntia heräämisen jälkeen kun kysyin hellästi seurustelusävyyn että niin oliko sulla äitille jotain korttia. Myös lahja oli ihana, siis kuten korttikin.



Päivän mittaan tulin pahalle tuulelle, ehkä jotenkin siitä että vituttaa taas kerran taannoinen avioero ja se, että perheeni on tällainen tynkä. Jostain tuli lapsen kanssa riitaa, ja siihen palaan hönkäisin päivän kasvatusannoksen. Eli sen että kyllä kuule äitiä tulee ilahduttaa oma-aloitteisesti eikä odotella että äiti kyselee korttiaan. Siis ihan oikeasti yritän kasvattaa ainokaistani huomioimaan muitakin eikä vain omaa itseänsä.



Mutta olisi tuo silti saanut jäädä sanomatta. Munailin tänään muutenkin, ja nyt keljuttaa tosi raskaasti.



Pohjalla taitaa tosiaan olla keljutus siitä, etten saanut pitää ydinperhettä. Mutta pitääkö minun se lapsen niskaan kaataa. En tykkää itsestäni tänään ollenkaan.