Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on puolison kanssa erilliset rahat
12.05.2012 |
Miksi?? siis tarkoitan jos teillä on omat tilit eikä toisella ole pääsyä siihen. Tai esim mies ostaa jotain niin ens kerralla on sitten sun vuoro, tai ootte velkaa rahaa toisillenne ?
En tajua tätä. Ihmiset on valmiita jakamaan kaiken muun, siis itsensä, lapset kodin, mutta EI RAHAA?? Tää ei mee mun päähän, eli jotenkin se raha on kummiski kaikkee ylempää tärkeämpää??
Kommentit (43)
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että se joka tienaa enemmän omaa myös paremman kyvyn arvioida miten rahoja tulee käyttää. Jos miehellä olisi vapaa pääsy mun tilille, ei suunnittelusta tulisi mitään.
Jos mies tarvitsee rahaa enemmän kuin hänellä itsellään on, hän kertoo mihin sitä tarvitsee ja arvioin onko hyvä syy'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yhteiset rahat. Kumpi käyttää rahaa siihen mihin haluaa eikä ikinä olla kyseenalaistettu toisen hankintoja.
Jos multa sattuu olemaan tilillä rahat loppu mun ei edes tarvi kysyä mitään lupaa miehen kortin ottamiseen, eikä hänen. Jos mieheni haluaa ostaa itselleen vaatteita hän ostaa, samoin minä.ei meillä ole kummallakaan ollut sellaista tilannetta, että rahat olisi loppu tilillä. Opetelkaa pitämään ne rahat paremmin näpeissänne.
kyllä sanoa et ei me mtn persaukisia olla, ja mitä sitten vaikka oltaiskin? Onneks meillä ei raha merkitse mitään, eikä määritä mitään onnellisuutta. Toisinkun varmaan teillä.
Olen viimeisilläni raksaana ja kotona, mies töissä, eli miehen tilillä on aina rahaa, mulla taas ei tukia niin paljon tuu että sitä riittäis koko kuuksi.
sulla on miehen sijasta yksi lapsi enemmän vain. Miten mies selviää töistään ilman sinua?
mies käy töissä, minä hoidan kauppa ja raha-asiat. Mies ei taida edes tietää pankkikorttinsa numeroa koska ei käytä sitä koskaan.
Mies on todella huono rahankäyttäjä ja ollaan jo yli 10 vuotta pidetty yhteistä tiliä jonne tulee kaikki rahat jotka minä sitten sijoitan, maksan laskut ja shoppailen.
Jos mies tarvitsee vaatteita tai mitä tahansa mennään yhdessä ostamaan (ei siksi että kontrolloisin vaan siksi ettei mies halua koskaan mennä yksin)
Hoidan kaikki perheen asiat ja se sopii miehelle hyvin. Meillä mies ei halua käydä ruokakaupassa, ei vaateostoksilla, ei ostaa lapselle mitään eikä muutenkaan huolehtia laskuista.
Mutta se ei tarkoita sitä, etteik jaettaisi menoja. Koskaan ei olla laskettu, että paljonko kumpikin laittaa laskuihin ym menoihin. Se maksaa, jolla on rahaa. Tällä hetkellä rahaa on molemmilla ja menot on jaettu suht tasaisesti: mies maksaa lainaerät ja muut isot laskut, minä maksan ruuat ja kaikki lapsiin liittyvät kulut. Ei tulisi mieleenkään laskea, että kumpi laittaa yhteiseen elämään enemmän tai vähemmän. Elämme yhteistä elämää, mutta nautimme myös itsenäisyydestä ja omista tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykenen seisomaan omilla jaloillani já hankkimaan oman elintasoni.
Meillä on asunnon omistussuhteet sen mukaan, mitä asunnosta on maksettu ja kummallakin oma asuntolaina ja tämä on myös ihan järkipäätös monestakin syystä ja yksi tärkein syy on se, että emme ole naimisissa ja miehellä on lapsia.
Meillä on myös testamentti, missä määritelty, miten omaisuus jaetaan.
Pitää osata pohtia tulevaisuutta sekä sitä, mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan.
Me laitamme joka kuukausi saman summan yhteiselle tilille, josta hoidetaan jokapäiväiset menot.
Kumpikin hoitaa sitten omalta tililtään "omat" menonsa. Tapa on kätevä, koska raha-asioissa olemme kaksi äärilaidan kulkijaa. Miehen kaikki "omat" rahat menevät mihin tahansa hilavitkuttimiin (autotallissa on mm. 5 autoa), minä taas sijoitan omani esim. sijoitusasuntoihin + osakkeisiin.
Meillä ei ole koskaan ollut yhtään riitaa, joka olisi johtunut rahasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi paljon hankalampaa,jos jokaisesta ostoksesta joutuisin neuvottelemaan miehen kanssa. Näin kokisin jos olisi yhteinen tili. Voinko ostaa esim. kalliin takin itselleni vai en? oma tili,oma lupa.
Meille on kehittynyt itsestään selvä kuvio,kumpi maksaa mitäkin. Sentilleen ei lasketa,kumpi on mitäkin ostanut. Toki yhteisistä isoista asioista keskustellaan ja mietitään,miten maksetaan. Mutta ei laskujen hoitoon tarvita yhteistä tiliä.
Mua enemmän ihmetyttää,miten ihmiset pärjäävät yhteisellä tilillä. Joka mielijohde pitäisi kysyä ensin toiselta,voinko ostaa.
erilliset tilit. Laskuja maksaessa seurataan että kummalta on mennyt enemmän rahaa niin sen tililtä maksetaan laskuja sitten enemmän tai vaikka kaikki.
Molemmilla pysyy talouskasassa eli kumpikaan ei tuhlaa että tulisi sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täsmälleen sama systeemi. On toiminut jo 23v eikä ole muuten ikinä riidelty rahasta. Minulla menisi hermo jos joutuisin selittelemään omia ostoksiani miehelle yhteiseltä tililtä, meillä kun mies on paljon pihimpi ja minä impulssishoppailija.
Mutta se ei tarkoita sitä, etteik jaettaisi menoja. Koskaan ei olla laskettu, että paljonko kumpikin laittaa laskuihin ym menoihin. Se maksaa, jolla on rahaa. Tällä hetkellä rahaa on molemmilla ja menot on jaettu suht tasaisesti: mies maksaa lainaerät ja muut isot laskut, minä maksan ruuat ja kaikki lapsiin liittyvät kulut. Ei tulisi mieleenkään laskea, että kumpi laittaa yhteiseen elämään enemmän tai vähemmän. Elämme yhteistä elämää, mutta nautimme myös itsenäisyydestä ja omista tuloista.
on toiminut hyvin 19 vuotta. Itse olen hämmästynyt ennemminkin siitä, että jollakin vielä on yhteinen kirstu, johon kaikki rahat pannaan. Kokemukseni omasta tuttavapiiristä ovat osoittaneet, että niissä perheissä, joissa on yhteinen talouskukkaro, riidellään enemmän rahasta ja varsinkin ns. omista menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahoistaan itse. Se ei tarkoita sitä, että eurolleen lasketaan kukaa maksaa mitäkin, vaan että menot hoidetaan tulojen suhteessa n. "puoliksi". Jos toisella ei rahaa satu olemaan, toinen maksaa enemmän jne.
Kärjistäen voisi sanoa, että ihmisillä on kolmenlaisia menoja:
1. ns. perheen yhteiset menot joihin kuuluu asuminen, ruoka, lasten vaateet ja harrastukset, sähkölasku ym.
2. omat pakolliset menot, esim. kännykkälasku, mahdolliset lääke- ja lääkärimaksut, ja esim. oman auton vakuutus ym. sekä vaatekulut.
3. omat ns. "turhat menot" mihin kuuluu ylimääräinen ns. ylimääräinen shoppailu haluaa ostaa vähän hienomman laukun/kännykän vaikka vanha on ihan hyvä. Lisäksi menot jotka koskettavat vain itseä, kalareissu poikien kanssa, kylpyläreissu tyttöjen kesken ym.
Noissa menoerissä 1. huolehditaan ensin alta pois, pidetään huolta ettei 2. kanssakaan tule mitään ongelmia, ja 3. on sitten se mihin laitetaan rahaa varojen mukaan enemmän/vähemmän.
Monissa talouksissa joissa on yhteiset rahat, ogelmaksi tulee se, että toinen käyttää enemmän sitä yhteistä pottia kohtaan 3. Jos on erilliset rahat, niin pakollisten jälkeen se vastuu on 100% itsellä, ei tarvitse toiselle selittää mitä ostaa ja miksi, tai pohtia onko rahaa vai ei, vaan se on 100% omissa käsissä.
Jos vaikka säästää kaverien kanssa tehtävään matkaan sinne yhteiselle tilille, ja mies/vaimo tuleekin uuden telkkarin/käsilaukun kanssa kotiin "kun ylimäärästä oli" niin toki se sapettaisi. Kyllä: asioista voidaan puhua ja sopia, mutta on niin paljon helpompaa kun ei tarvitse, vaan voi itse hallita sitä palettia juttelematta toisen kanssa.
Mun mielestä olisi paljon hankalampaa,jos jokaisesta ostoksesta joutuisin neuvottelemaan miehen kanssa. Näin kokisin jos olisi yhteinen tili. Voinko ostaa esim. kalliin takin itselleni vai en? oma tili,oma lupa.
Minusta olisi kamalan orjuuttavaa, jos joutuisin jokaisesta omasta ostoksestani (ainakin sellaisesta, jonka tarpeellisuus ei ole itsestään selvää) kysymään mieheni mielipidettä. Toisaalta mieheni voi myös ostaa itselleen kalliita harrastusvälineitä omilla rahoillaan ilman, että minun pitäisi tuntea sen olevan jotenkin minulta pois.
Omat rahat eivät kuitenkaan tarkoita meillä sitä, että kaikki yhteiset menot pantaisiin täysin puoliksi. Ennemminkin meillä osallistutaan yhteisiin menoihin omien tulojen mukaan eli suunnilleen niin, että molemmille jää yhteisten menojen jälkeen suunnilleen saman verran omaan käyttöön. Koskaan emme ole kuitenkaan laskeneet näitä menojen jakoa euron tarkkuudella, vaan suunnilleen sinne päin niin, että molemmista jako on tuntunut reilulta.
Olemme olleet naimisssa yli 20 vuotta, ja kertaakaan emme ole riidelleet rahasta. En voisi mitenkään kuvitella alistuvani parisuhteessa "täysin yhteiset rahat" -järjestelmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin sanoa että me emme KOSKAAN ole riidelleet mihinkään rahaan liittyvästä asiasta, ja me jaamme kaikki. Meillä ei ole yhteistä tiliä, mutta minun kortti on yhtä lailla mieheni käytettävissä ja samoin hänen minun käytettävissä..
Jos multa sattuu olemaan tilillä rahat loppu mun ei edes tarvi kysyä mitään lupaa miehen kortin ottamiseen, eikä hänen. Jos mieheni haluaa ostaa itselleen vaatteita hän ostaa, samoin minä. En näe miksi siitä mitään ongelmia tulisi. Päinvastoin. Ei ole mitään "omia menoja" tai omia rahoja. Paljon parempi näin.
Ap
eli niin, että minä maksan kaiken ja perin kuun lopussa mieheltä osuuden pois. Kun mies käy yksin kaupassa ruokaostoksilla, otan ne tietenkin huomioon. Tämä ei ole minulle tai meille ongelma, koska pidän joka tapauksessa kirjaa menoista. Ammatiltani olen kirjanpitäjä :)
Kumpikin maksaa itse omat laskunsa ja menonsa. Koska käyn töissä ja saan palkkaa, haluan itse päättää rahankäyttöni itsenäisesti. En oikein tykkää shoppailusta, joten vaatteita ostan kerran pari vuodessa kerralla sen mitä tarvitsen ja haluan. Minusta olisi ihan kamalaa kysellä mieheltä, saanko ostaa tässä kuussa uuden takin, kun entinen on loppuunkäytetty.
Kumpikin meistä on pienipalkkainen, joten rahankäyttöä on mietittävä. Parikymmentä vuotta sitten meillä oli yhteinen tili ja se ei toiminut. Eri juttu olisi ollut, jos olisimme olleet hyväpalkkaisia.
Mun oma isä oli ja on edelleen hirveä diktaattori. Minä en saanut ostaa edes kesätyörahoillani mitään hänen mielestään turhaa. Äitikin joutui kulkemaan vanhoissa rytkyissä, kun vaatteisiin ei saanut tuhlata. Ei, vaikka äitikin kävi töissä. Varmaan tästä johtuu, etten tykkää yhtään, jos joku arvostelee rahankäyttöäni.
Me laitamme joka kuukausi saman summan yhteiselle tilille, josta hoidetaan jokapäiväiset menot.
Kumpikin hoitaa sitten omalta tililtään "omat" menonsa. Tapa on kätevä, koska raha-asioissa olemme kaksi äärilaidan kulkijaa. Miehen kaikki "omat" rahat menevät mihin tahansa hilavitkuttimiin (autotallissa on mm. 5 autoa), minä taas sijoitan omani esim. sijoitusasuntoihin + osakkeisiin.
Meillä ei ole koskaan ollut yhtään riitaa, joka olisi johtunut rahasta!
Me laitamme joka kuukausi saman summan yhteiselle tilille, josta hoidetaan jokapäiväiset menot.
Kumpikin hoitaa sitten omalta tililtään "omat" menonsa. Tapa on kätevä, koska raha-asioissa olemme kaksi äärilaidan kulkijaa. Miehen kaikki "omat" rahat menevät mihin tahansa hilavitkuttimiin (autotallissa on mm. 5 autoa), minä taas sijoitan omani esim. sijoitusasuntoihin + osakkeisiin.
Meillä ei ole koskaan ollut yhtään riitaa, joka olisi johtunut rahasta!
kuten myös oma puhelinnumero ja sähköpostiosoite joihin muilla ei ole asiaa on perusihmisoikeuksia. Niistä en tingi :)
Mun mielestä olisi paljon hankalampaa,jos jokaisesta ostoksesta joutuisin neuvottelemaan miehen kanssa. Näin kokisin jos olisi yhteinen tili. Voinko ostaa esim. kalliin takin itselleni vai en? oma tili,oma lupa.
Minusta olisi kamalan orjuuttavaa, jos joutuisin jokaisesta omasta ostoksestani (ainakin sellaisesta, jonka tarpeellisuus ei ole itsestään selvää) kysymään mieheni mielipidettä. Toisaalta mieheni voi myös ostaa itselleen kalliita harrastusvälineitä omilla rahoillaan ilman, että minun pitäisi tuntea sen olevan jotenkin minulta pois.
Omat rahat eivät kuitenkaan tarkoita meillä sitä, että kaikki yhteiset menot pantaisiin täysin puoliksi. Ennemminkin meillä osallistutaan yhteisiin menoihin omien tulojen mukaan eli suunnilleen niin, että molemmille jää yhteisten menojen jälkeen suunnilleen saman verran omaan käyttöön. Koskaan emme ole kuitenkaan laskeneet näitä menojen jakoa euron tarkkuudella, vaan suunnilleen sinne päin niin, että molemmista jako on tuntunut reilulta.
Olemme olleet naimisssa yli 20 vuotta, ja kertaakaan emme ole riidelleet rahasta. En voisi mitenkään kuvitella alistuvani parisuhteessa "täysin yhteiset rahat" -järjestelmään.
Lisäksi on kokemusta (exavomies) siitä että kun on yhteiset rahat, niin toinen hassaa kaiken milloin mihinkin ja sitten olin mm. nolona kaupassa, kun yritin maksaa ostoksia ja kassa ilmoittaa ettei tilillä ole katetta tms.!!!
En tosiaan halua joutua selittelemään miehelle miksi ostin taas ne kengät tai sadannen koristetyynyn jne, enkä kyllä tahtoisi että mies ostelisi ja tilailisi autojensa osia tms yhteisillä rahoillamme. Käyttäköön omansa kuten tahtoo ja minä käytän omani miten haluan.
Mies on todella leväperäinen rahankäyttäjä. Raha tuntuu polttelevan jos sitä yhtään on ylimääräistä, käyttää aina kaiken eikä mitään jää säästöön. Minä taas olen säästäväisempi. Jos meillä olisi yhteinen tili niin koskaan ei jäisi mitään säästöön, ei olisi rahaa ostaa mitään huonekaluja, kodinkoneita, matkoja jne. Enkä minä kestäisi sellaista tilannetta, että joutuisin kyttäämään mihin mies rahat käyttäisi..
Joten parempi näin, ainakin toisella on sitten aina rahaa pahan päivän varalle. Miehellä on joka kuukausi se tilanne että tilillä ei ole mitään ja on siitä pahalla tuulella, mutta ei se minun vika ole eikä mieskään kehtaa enää minulle siitä äksyillä. Menot on jaettu suurinpiirtein puoliksi, kuitenkin niin että minä hoidan myös ruokaostokset koska muuten tulisi tosiaan se tilanne eteen että mies ilmoittaisi ettei ole rahaa ostaa ruokaa.
Yhteinen tili voi toimia silloin jos molemmat on samanlaisia (suht järkeviä) rahan käyttäjiä. Jos ei ole, niin ei se silloin toimi mitenkään.
Asumiskuluni ovat kyllä hiukan isommat kuin miehen ruokamenot, mutta pienimuotoinen asuntosijoittaminen on minulle harrastus. Oma kotimme ei ole ainoa asunto, jonka omistan. Mies ei omista eikä halua omistaa juuri mitään, hänelle se on periaate.