Te joilla on puolison kanssa erilliset rahat

Ei ole mitään "omia menoja" tai omia rahoja. Paljon parempi näin.

Ap

Eli istutte kotona kaivamassa nenää ja nypläämässä pitsiä niinkö?? Kummallakaan ei ole mitään harrastuksia, intohimoja, tms ajanvietteitä?? Meillä on oma rahat koska en minä halua rahoittaa miehen autoharrastusta, eikä mies maksaa minun shoppailureissujani.. :D

Ihmisellä vaan kuuluu olla oma tili, oma puhelinnumero, oma sähköposti ja muut omassa käytössään.



Asia mitä ihmettelen jos on yhteinen tili: milloin olette tavanneet toisenne? Minulla on ollut vauvasta alkaen oma säästötili, ja 15-v sain oman käyttötilin. Tuo tili edelleen käytössä, en koskaan voisi kuvitella että pitäisin kenenkään kanssa yhteistä tiliä.



Ja vaikka salaisuuksia ei minun ja miehen välillä ole, niin kyllä minusta tietyt jutut on hyvä pitää yksityisinä. Vaikka tuo sähköposti: mitään epämääräistä ei postissani ole, ja usein avaan sähköpostini miehelle jos vaikka tarkastaa matkavarauksia tai muita mitkä laitan tulemaan aina omaan sähköpostiini. Raja kulkee siinä, etten koskaan sanoisi hänelle salasanaani.



Samoin pankkikortin pin-koodi, en koskaan antaisi sitä kenellekkään muulle, en edes miehelleni vaikka häneen luotankin.

Meillä on omat käyttötilit, mihin tulee palkat yms. tulot ja sitten yhteinen tili, minne me molemmat siirrämme rahaa. Yhteiseltä tililtä maksetaan talouden menot ja se mitä käyttötileille jää, käytetään omiin juttuihin. Oikein tyytyväisiä olemme näin.

että joudun myös salaamaan paljonko minulla on rahaa, koska jos mies tietää summan niin yhtäkkiä tuleekin isompia, pakollisia menoja joista mies alkaa vihjailla koska tietää minulla olevan varaa.



Nykyisin sanon että "kohta on palkka käytetty" tmv. josta saa kuvan että rahat alkaa olla tämän kuun osalta käytetty, mutta tietenkin minulla on säästötilillä rahaa mutta miehen kanssa tästä ei voi puhua. Kai mieskin sen ymmärtää, kyllä kai se hoksaa että jostain meille kuitenkin tulee rahaa ostaa niitä isompia juttuja ;) Tai sitten se kuvittelee, että maksan ne luottokortilla tai jotain :D



Pitää siis ymmärtää, että kaikki ei osaa käyttää rahaa järkevästi ja silloin ne omat tilit on ehdottoman tärkeät. Lisäksi jos toinen kuolee niin yhteinen tili jäädytetään saman tien.. Tämä kannattaa muistaa ja pitää omiakin tilejä kummallakin ja vaikka jonkinlaista hätävaraa niissä, jos yhteistä tiliä tykkää käyttää.





t.16

Laskut maksetaan miten sattuu, ruokaa ostaa se joka kaupassa käy tai se joka ehtii ensin kassalle korttinsa kanssa. Suht saman verran "hassataan turhaan" ja jos toiselta on rahat loppu niin toinen heittää pari kymppiä laskematta.

Itse en ymmärrä yhteistilejä, en niin millään. Sitten pitäisi neuvotella jokaisesta himohörhelöstä, meikkiputkilosta ja hyväntekeväisyyskohteesta, joka minua sattuu miellyttämään. No way! Keskustella voi paljon mielekkäämmistäkin asioista kuin rahasta. Kulut toki jaetaan, sillai sopivasti ja solidaarisesti.

Mies antaa mulle joka kuukausi yhdessä sopimamme summan rahaa josta hoidan ruokalaskut, muut yhteiset laskut ja lasten menot. Lainaa ei ole. Molemmilla omat autot, joiden kulut hoitaa kumpikin itse. Omat laskut hoitaa kumpikin itse. Olen lasten kanssa hoitovapaalla. Toimii meillä oikein hyvin.

Laitoin stopin suhteelle kun ei se kertakaikkiaan toiminut mun puolesta. Rahojen jako onnistuu yhteisessä taloudessa kun molemmat tuovat siihen rahaa. Ja molemmilla on myöskin halua, kykyä ja mahdollisuus tienaamiseen.

mies käy töissä, minä hoidan kauppa ja raha-asiat. Mies ei taida edes tietää pankkikorttinsa numeroa koska ei käytä sitä koskaan.



Mies on todella huono rahankäyttäjä ja ollaan jo yli 10 vuotta pidetty yhteistä tiliä jonne tulee kaikki rahat jotka minä sitten sijoitan, maksan laskut ja shoppailen.



Jos mies tarvitsee vaatteita tai mitä tahansa mennään yhdessä ostamaan (ei siksi että kontrolloisin vaan siksi ettei mies halua koskaan mennä yksin)



Hoidan kaikki perheen asiat ja se sopii miehelle hyvin. Meillä mies ei halua käydä ruokakaupassa, ei vaateostoksilla, ei ostaa lapselle mitään eikä muutenkaan huolehtia laskuista.

Meillä on molemmilla omat tilit (useampiakin), sekä myös yhteinen taloustili, josta maksetaan yhteiselämän kulut. Lisäksi meillä on yhteinen säästötili, johon säästetään lomareissuja, auton vaihtoa yms isompaa varten. Lapsilisät menevät "lasten tileille", sillä toistaiseksi meillä on niin hyvä rahatilanne, ettei niitä tarvita arjen pyörittämiseen.



Yhteiselle taloustilille molemmat laittavat saman verran rahaa ja siitä maksetaan kaikki perheen jutut. Minä tienaan enemmän, mutta olen myös opiskellut pidempään ja teen enemmän töitä, joten olemme miehen kanssa samaa mieltä siitä, että minulle pitää myös jäädä enemmän "omaa rahaa". Asuntomme on minun (ostin sen jo ennen mieheni tapaamista), joten maksoin lainan yksin silloin kun sitä vielä oli. Yhteiselle säästötilille laitan hieman enemmän, sillä asunnon korjaaminenhan kasvattaa omaisuuttani.



Muuten molemmat saavat käyttää omat rahansa kuten haluavat. Mies tykkää elektroniikasta, minä sijoitan ja matkustelen. Mies ei reissuista niin välitä, hänelle riittävät perheen "peruslomamatkat", joten minä käyn sitten lasten kanssa/yksin/ystävien kanssa kaupunkilomilla yms.



Tämä toimii meillä loistavasti. Ystävälläni taas on yhteinen tili miehensä kanssa ja se toimii loistavasti heillä. Kukin tyylillään, ei mikään tapa ole parempi kuin toinen kunhan kaikilla on katto pään päällä, ruokaa lautasella ja vaatteet päällä.

Mitä jos sinulle tapahtuu jotain? Miten mies pärjää. Ei osaa maksaa laskuja, ei pysty maksamaan kaupassa/nostamaan rahaa kun ei tiedä pankkikortin numeroa(!) eikä raukkaparka saisi edes vaatteita itselleen/lapsille ilman apuasi.



Vaikka olisi miten hyvä mies&isä, niin en koskaan ikinä voisi olla tuollaisen kanssa. Miehen pitää olla mies, pitää pystyä hoitamaan asiat. Sama koskee naista, pitää pystyä hoitamaan asiat yksinkin. On kamalaa jos heittäytyy toisen paapottavaksi kuten lapsi äitinsä helmoihin.



Parisuhteen pitää olla tasavertainen suhde, missä kaksi aikuista jakaa arjen, toinen voi vastata enemmän toisista asioista, mutta kummankin tulee pärjätä myös omillaan. Toinen ei vaan voi heittäytyä toisen paijattavaksi, vaan pitää kantaa se oma vastuu. Ja vastuu ei ole vain sitä että kantaa rahaa kotiin, vaan että osaa huolehtia myös arjen pyörittämisestä.



Otetaan esimerkiksi lasten vaatehuolto: yleensä (ei toki aina) nainen pyörittää sitä paremmin (uusien vaatteiden hankinta, pienien pois huolehtiminen, vaatteiden pesu, oikeiden vaatteiden valinta tilanteen mukaan ja muut) mutta miehenkin on tuosta selviydyttävä.



En varmaan pystyisi nukkumaan jos olisin miehen kanssa joka ei pärjäisi omillaan. Yksi kolari ja muutama kuukausi pois kotoa, ja kappas lapset nälkään kuolemassa, laskut maksamatta ja likaiset vaatteet koko porukalla, sairasta.

on yhteiset rahat mutta omat tilit..tiedetään paljonko on kummallakin rahaa suurinpiirtein..lisäkksi yhteinen tili johon säästetään.se maksaa jola on rahaa..just mies tankkasi auton mun kortilla=)

En tiedä olenko nyt ihan täysin tämän kysymyksen kohderyhmää, kun ei ole lapsia ja asutaan vuokralla. Mutta meillä on myös sellainen yhteinen "ruokatili", jonne kumpikin laittaa saman summan rahaa tasaisin väliajoin.



Kertaakaan ei ole tarvinnut rahasta riidellä. Mies saa tuhlata netissä palkkansa jos siltä tuntuu, kunhan näihin yhteisiin menoihin osallistuu. Meillä siis on myös aika erilaiset rahankäyttötavat, ja olisi katastrofi jos meillä olisi kaikki rahat yhteisiä. Musta olisi tosi outo ajatus, että meillä olisi vain yksi yhteinen tili, josta kaikki molempien omatkin menot maksettaisiin. Siitä ei kyllä olisi muuta kuin haittaa. Tämä systeemi sen sijaan toimii loistavasti. Kumpikin saa käyttää omat rahansa just niin kuin haluaa, kunhan näihin yhteisiin menoihin osallistuu niin kuin on sovittu.



Seurustelun alkuvaiheessa oli vähän työlästä, kun yritettiin jotenkin tasapuolisesti jakaa kauppalaskuja eikä ollut tuota yhteistä ruokatiliä. Mutta nyt, kun on tuo yhteinen tili josta maksetaan yhteiset ostokset, niin ei voisi olla enää kätevämpää. Ja tosiaan en voi liikaa korostaa sitä, että yhtä ainutta kertaa ei ole tarvinnut rahasta tapella.



Mä en ymmärrä mikä pakkomielle se on joillekin että pari ei ole jotenkin "sitoutunut" jos ei ole kaikki rahat yhteisiä. Eikö tuollainen näkökulma pikemminkin viittaa siihen, että se raha on tosi tärkeää kun siitä pitää tehdä tuollainen kynnyskysymys. Rahallako ihmiset toisiinsa sidotaan? Kyllä se meillä ainakin tulee ihan muista jutuista...

Yhteinen tili on varmaan ihan toimiva juttu jsokus ollut, ehkä vieläkin jos tilanne on se että vain toinen tuo rahaa talouteen. Ennen mentiin nuorina yhteen, ja pääsääntöisesti äiti oli kotona ja mies töissä, eli toiselle tilille ei olisi edes ollut tarvetta koska nainen ei yleensä mitään tienannut.

Ja käsittääkseni joskus on ollut Suomessakin niin, ettei nainen ole saanut avata omaa tiliä ilman miehen (joko isä tai jos naimisissa avomies) lupaa? Olettamus on siis ollut, että naisella "ei ole omaa rahaa", jos on esim. perittyä niin se on miehen hallinnassa.



Nykyään taas naisen ei tarvitse tehdä tiliä tilistään kenellekkään miehelle, ellei halua. Ja muutenkin naimisiin mennään ja perhe perustetaan myöhemmin mitä ennen. Joten nainen yleensä on töissä ja tarvitsee sen oman tilin mihin palkka maksetaan. Sitten tapaa miehen ja saa jossain vaiheessa lapsia, mutta suurin osa sen oman tilinsä säilyttää eikä sitä ala muuttamaan yhteiseksi tiliksi. Ja miksi niin tekisikään.



Monesti ongelmia tulee rahasta, koska ihmisten tavat käyttää rahaa ovat erilaiset. On eri juttuja mihin halutaan panostaa, erilaisia käsityksiä siitä paljonko on hyvä olla säästössä pahanpäivän varalle ja muuta vastaavaa, jos omat rahat ei ongemia ole.

Ja muutenkin nykyään on niin paljon erilaisia perhekuvioita, on minun, sinun, ja yhteisiä lapsia. Parempi pyörittää sitä yhteistä taloutta niin, että kaikki ei ole yhteistä vaan omat rahat millä sitten maksaa omia juttuja, olkoon kyse sitten elatumaksuista, oman lapsen riparista tai vaikka iPhonesta.

Me laitamme joka kuukausi saman summan yhteiselle tilille, josta hoidetaan jokapäiväiset menot.

Kumpikin hoitaa sitten omalta tililtään "omat" menonsa. Tapa on kätevä, koska raha-asioissa olemme kaksi äärilaidan kulkijaa. Miehen kaikki "omat" rahat menevät mihin tahansa hilavitkuttimiin (autotallissa on mm. 5 autoa), minä taas sijoitan omani esim. sijoitusasuntoihin + osakkeisiin.

Meillä ei ole koskaan ollut yhtään riitaa, joka olisi johtunut rahasta!

Mies on todella leväperäinen rahankäyttäjä. Raha tuntuu polttelevan jos sitä yhtään on ylimääräistä, käyttää aina kaiken eikä mitään jää säästöön. Minä taas olen säästäväisempi. Jos meillä olisi yhteinen tili niin koskaan ei jäisi mitään säästöön, ei olisi rahaa ostaa mitään huonekaluja, kodinkoneita, matkoja jne. Enkä minä kestäisi sellaista tilannetta, että joutuisin kyttäämään mihin mies rahat käyttäisi..

Joten parempi näin, ainakin toisella on sitten aina rahaa pahan päivän varalle. Miehellä on joka kuukausi se tilanne että tilillä ei ole mitään ja on siitä pahalla tuulella, mutta ei se minun vika ole eikä mieskään kehtaa enää minulle siitä äksyillä. Menot on jaettu suurinpiirtein puoliksi, kuitenkin niin että minä hoidan myös ruokaostokset koska muuten tulisi tosiaan se tilanne eteen että mies ilmoittaisi ettei ole rahaa ostaa ruokaa.

Yhteinen tili voi toimia silloin jos molemmat on samanlaisia (suht järkeviä) rahan käyttäjiä. Jos ei ole, niin ei se silloin toimi mitenkään.

Tulisin hulluksi jos miehelläni olisi pääsy tililleni.

Minä olen tiukkapipoinen kotrollifriikki rahankäytön suhteen ja mien on niin leväperäinen että tekisi mieli asettaa hänet holhouksen alaiseksi.

Ollan vaan erilaisia ihmisiä.

Minä huolehdin että rahat riittävät koko kuukaudeksi ja tällä hetkellä mies kunnostaa ulkona venettään, jonka hän osti hetken mielijohteesta.

Siksi ei tarvita yhteistä tiliäkään. Kaikki asumiskulut ovat minun menojani, koska omistan asuntomme. Minulla taas ei ole esim. autoa, musiikkilaitteita tai muita hilavitkuttimia, vaan ne ovat miehen ja hän hoitaa kaikki niihin liittyvät kulut. Meillä on kummallakin myös omat vaatteet eikä käytetä ristiin. Kodin ruokakulut hoitaa mies yksin, nekään siis eivät ole yhteiset, vaikka ruoka onkin suureksi osaksi yhteistä.



Meillä ei ole yhteisiä lapsia (eikä tule, olen ylittänyt hedelmällisyysiän). Kumpikin hoitaa omien lastensa avustamisen ja lahjomisen.

Kaikki asumiskulut ovat minun menojani, koska omistan asuntomme. Minulla taas ei ole esim. autoa, musiikkilaitteita tai muita hilavitkuttimia, vaan ne ovat miehen ja hän hoitaa kaikki niihin liittyvät kulut.

Sinä siis hoidat kaikki vakuutusmaksut, vesimaksut, omakotitalossa jätemaksut sun muut, osakkeessa yhtiövastikkeen yms. ja mies asuu täysin ilmaiseksi? Kyllähän asunto kuluu (myös mies sitä kuluttaa), joten sinä maksat myös kaikki remontoinnit?

Toisaalta jos asunnon hoitokulut ovat pienet ja mies maksaa kaiken ruuan, tasoittaa se puntteja jonkin verran tai jopa täysin.

Jos multa sattuu olemaan tilillä rahat loppu mun ei edes tarvi kysyä mitään lupaa miehen kortin ottamiseen, eikä hänen. Jos mieheni haluaa ostaa itselleen vaatteita hän ostaa, samoin minä.

ei meillä ole kummallakaan ollut sellaista tilannetta, että rahat olisi loppu tilillä. Opetelkaa pitämään ne rahat paremmin näpeissänne.

eikä yhteistä, kuten niin usein kuvitellaan. Siksi meillä on myös omat tilit.



Rahasta ei ole tarvetta riidellä, kun kumpikin kuluttaa omien tulojensa rajoissa.