Uskaltaako vielä 35 vuotiaana alkaa lasta yrittämään? Onko liian vanha?

Toisaalta... Kun lapsi on murrosiässä, niin äiti on vaihdevuosien kourissa. Mahtaa olla hormoonimyrskyä kerrakseen perheessä 15 vuoden päästä, mutta mitäs sillä on väliä. ;-) Yrittämään vaan!

Sullahan on vielä 10v hedekmällistä ikää jäljellä.

Osa jaksaa hyvin vauvan kanssa vanhempanakin ja osa ei jaksa edes parikymppisenä. Jos susta itsestä tuntuu, että virtaa riittää ja jaksat vielä viisikymppisenäkin murkkuikäisen kanssa, niin ei ku lasta yrittämään. :)

Meille tulossa VIELÄ yksi vaavi kesällä, olen silloin JO 37v. Ajateltiin just miehen kanssa, että onneksi on jo sisaruksia, ettei lapsi jää itsekseen parikymmppisinä kun meitä ei enään ole... Tietysti voidaan ukon kanssa elää vaikka 100-vuotiaiksikin. Tai kuolla huomenna, mistä sitä tietää.



Jokainen ihminen on erilainen, ja itse tietää tai ainakin osaa arvioida omaa jaksamistaan. Eikun yrittämään vaan jos siltä tuntuu!!!

mulla kymmenen vuotta enemmän ikää ja vielä neljättä yritetään!!

Vastauksena siihen aionko kuolla viisseiskana..

Suosittelen! Ja juuri eilen kuulin, että tuttavani on saanut puolisen vuotta sitten vauvan 40-vuotiaana, ja tykkää kovasti lapsesta. On heillä kyllä jo kolmas.

kun lapsi alkaa olla kouluikäinen niin kyllä ikäero

tuntuu jo eritavalla.



On eriasia haluaako ajatella lapsen kannalta vaiko itsensä kannalta.



Monet sellaiset lapset jotka on saatu neljänkympin kieppeillä ovat tunteneet omat vanhempansa mummoväeksi kun on oltu vasta ala-aste iässä. Onhan 40v.lapsen saanut 50v.kun lapsi vasta 10v.



50v.on taas jo ihan mummoksi tulo ikää.

Ja herranjestas kuinka suuri kuilu heidän välillään on! Veli nyt 20 ja äiti siis 57 ja, no joo, kumpikin käy terapeutilla.



Ei sen puoleen, eipä meilläkään äitin kanssa oo hyvin menny, mun mielestä liian vanhana lapset teki. Vaikka kuvittelikin, että on nuorekas (kun kuunteli Iron Maidenia jne.) mutta ei...



Itse tein lapset nuorena (21v kun esikoinen syntyi) ja toivon etten olisi noin jyrkkä ja kalkkis, mikä äitini oli.

Hyvä äiti, nyt 64-vuotias, odottaa kovasti eläkkeelle pääsyä jotta olisi sitten enmmän aikaa lastenlapsilleen.

Ei tietenkään äidille ole " juttu" saada lapsi vanhempana, mutta entäs lapsi?



MILTÄ lapsestu TUNTUU?

Ja hieman vanhempana, eihän 1-3-5 vuotias sitä vielä osaa ajatella, mutta sitten hieman isompi kullä jo osaa.

Epäilenpä...



Ja ehkä noi terapiassakäynnitkään ei nyt kuitenkaan liity siihen äitisi ja lastensa ikäeroon...?

joka ei tuijota vain omaan napaansa ja rasitu oman vapauden ja tilan menettämisestä ja kaikesta pienestä, niin antaa palaa vaan vaikka nelikymppisenä. Kyllä se on ihan asennekysymys, ei ikäkysymys.

voin vaan sanoa omasta puolestani, että en tekisi lasta sen ikäisenä, vaikka ei vielä olisi yhtään.

lapsien tekeminen yli 35-vuotiaana on itsekkyyttä, silloin ei ajatella lapsen parasta vaan ihan vaan itseä. " minä, minä, minä"

Hyvältä tuntuu!



Vanha äitini, 38v minut saadessaan, on ollut ihan loistava äiti! Kalkkis kyllä, joo, hiukan eri maailmassahan me ollaan nuoruuttamme eletty, mutt mitä sitten? Eipä tuo ole elämää haitannut. Äitini on lämminsydäminen, kannustava, kuunteleva, viisas ja ymmärtäväinen ihminen jolla on aina ollut aikaa meille lapsille.

Uskoisin, että hyvät ja huolehtivat vanhemmat on lapselle pääasia. Vaikka ala-asteiässä voi jotain " äitini on mummo" -kriisejä tullakin...on loppujen lopuksi tärkeintä se, että lapsesta huolehditaan ja häntä rakastetaan.



Ja sitäpaitsi, ei mummoutuminen ole iästä kiinni!! Toiset ovat vallan mummoja jo 25-vuotiaina ja toiset hyvinkin nuorekkaita vielä 50-v...



t. Itse 23-v ja 25-v. lapsensa saanut.

Juuri noin :) Veit jalat suustani.



t.22

Ja kuopus 41-vuotiaana. Hyvin on mennyt :).



Kyllä se on pikemminkin asenne/persoonakysymys kuin ikäkysymys. Täälläkin sen näkee, että osa kuvittelee yli kolmekymppisiä mummoiksi/kalkkiksiksi, puhumattakaan nelikymppisistä... No, ehkä se näin heillä tulee olemaankin - elämä on ohi jo nelikymppisenä ja hautapaikkaa voi ruveta suunnittelemaan ;)



Minä meinaan kyllä elää huomattavasti pidempään ja alkaa sen mummokauden vasta sitten kun minusta mummo oikeasti tulee eli ehkä joskus yli kuuskymppisenä ;)

Eikö äidin pidä olla äiti, vanhempi, eikä murrosikäisen samantasoinen kaveri?



Eikös nuoren ole tarkoituskin tehdä pesäeroa vanhempiinsa siinä itsenäistyessään?



Kalkkiksena ne 2-kymppisinä lapsensa saaneiden vanhempienkin murkut vanhempiaan pitää, se on varma.

että sen lapsen on parempi jäädä syntymättä?



Mitä luulette, onko joku katkera olemassaolostaan kun elämä on niin hirveää kun äiti on liian vanha?