Olen ollut huhtikuusta 2003 kotiäiti, kysyttävää?

Olin itse yhtä pitkään. Nyt valitettavasti töissä.

Ei kysyttävää.

Onko vakipaikkaa?

Jos olet hoitoalaa opiskellut niin ei mitään hätää.



Jos kumpikaan näistä ei täsmää niin kannattais itse jo vähän huolestuaä. Tehdä ekä asialle jotakin. Se on kuule vaikea päästä työmarkkinoille takas.

Olen akateeminen ja ei tosiaankaan hoitoala.

ap

Onko vakipaikkaa?

Jos olet hoitoalaa opiskellut niin ei mitään hätää.

Jos kumpikaan näistä ei täsmää niin kannattais itse jo vähän huolestuaä. Tehdä ekä asialle jotakin. Se on kuule vaikea päästä työmarkkinoille takas.

Minä olen perustanut perheeni ja kasvattanut lapsiani, tosin sehän on (katkerien) av:läisten mielestä synti ja häpeä koska lapset pitää tunkea aktivoitumaan ja sosiaalistumaan tarhaan viim 2v iässä. Ainiin mutta sekin on täällä synti ja häpeä, meneepäs tämä yhtälö nyt hankalaksi :D

ap

Ei kysyttävää.

Miten olet ylläpitänyt ammattitaitoasi?



Tarkoitako "kotiäitiydellä" sitä, ettet ole ollut lainkaan ansiotöissä /opiskellut vuoden 2003 jälkeen?

miten joku pystyy kököttämään kotona 9 vuotta tekemättä mitään? Eikö siinä ala seinät kaatumaan päälle?

En ole ollut lainkaan ansiotyössä kevään 2003 jälkeen.

ap

Miten olet ylläpitänyt ammattitaitoasi?

Tarkoitako "kotiäitiydellä" sitä, ettet ole ollut lainkaan ansiotöissä /opiskellut vuoden 2003 jälkeen?

kasvattaa lapsiaan?? meillä on 3 lasta joista nuorin täyttää ensikuussa 3v.

ap

miten joku pystyy kököttämään kotona 9 vuotta tekemättä mitään? Eikö siinä ala seinät kaatumaan päälle?

eli ei kysyttävää, enköhän tiedä mitä sä päivisin teet :).

kasvattaa lapsiaan?? meillä on 3 lasta joista nuorin täyttää ensikuussa 3v.

ap

miten joku pystyy kököttämään kotona 9 vuotta tekemättä mitään? Eikö siinä ala seinät kaatumaan päälle?

Sanon kokemuksen syvällä rinta-äänellä sen että työelämään pääsy on erittäin vaikeaa. Itse olin 10v kotona viiden lapsen kans(yhteensä 10v) kun nuorin oli 2,5v aloitin työnhakemisen. Oli työn ja tuskan takana saada työpaikka.

Itse kyllä suosittelen kaikkia hommaamaan ensin ammatin jatyöpaikan ennenkuin suunnittelee lasta (hyvä olis jossais vakkaripaikan) sais ensin muutaman vuoden työkokemusta.

Toivottavasti sulla kävis hyvä tuuri saisit työpaikan.

Ajattelitko vielä olla pitkään kotona?

Tarkoitin että minä myös ihettelen miten joku ihettelee että kotona olo olis kökkimistä. Työtä s on sekin.

Ehkäpä syksyllä haen jotakin töitä, mutta max6h päiviä aion tehdä, ihan jo miehenkin työn luonteen vuoksi (säänn työmatkoja yms ja muutama vuosi sitten hän oli ulkomailla työnsä vuoksi niin että kävi kotisuomessa ja me siellä muutaman kerran vuodessa).



ap

Ehkäpä syksyllä haen jotakin töitä, mutta max6h päiviä aion tehdä, ihan jo miehenkin työn luonteen vuoksi (säänn työmatkoja yms ja muutama vuosi sitten hän oli ulkomailla työnsä vuoksi niin että kävi kotisuomessa ja me siellä muutaman kerran vuodessa).

ap

siis miehesi palkan turvin olet ollut kotona? Eikö ole vähän noloa olla miehen elätettävänä, nyt on kuitenkin jo vuosi 2012.

Ehkäpä syksyllä haen jotakin töitä, mutta max6h päiviä aion tehdä, ihan jo miehenkin työn luonteen vuoksi (säänn työmatkoja yms ja muutama vuosi sitten hän oli ulkomailla työnsä vuoksi niin että kävi kotisuomessa ja me siellä muutaman kerran vuodessa).

ap

siis miehesi palkan turvin olet ollut kotona? Eikö ole vähän noloa olla miehen elätettävänä, nyt on kuitenkin jo vuosi 2012.

mutta jotkut tykkäävät heittäytyä toisten elätettäviksi. No, jokainen tavallaan...

minkälaisessa parisuhteissa elää ne, jotka kokee "nolona" sen, että mies tuo pääosan rahasta kotiin. Aivan kuin heillä ei itsetunto kestäisi sitä, että joutuu luottamaan siihen että puoliso huolehtii taloudesta, vaan aina on pelättävä pahinta siltä varalta, että mies pettää ja jättää tai muuten vaan ei luoteta että liitto kestää. Mun mielestä ei ole ollenkaan noloa, että puolisot luottavat toisiinsa ja arvostavat perheen eteen tehtävää työtä. Ei omien lapsien hoito ole mitään vasemmalla kädellä tehtävää halveksittavaa hommaa, ja vain palkkatyö arvokasta. Se on investointi perheen hyvinvointiin.



Pikkulapsiperheen arki just on sellaista vähän kriittistä aikaa, joka joko sitoo puolisot yhteen tai työntää heitä erilleen. Ei siitä selviä onnellisena onnellisessa liitossa, jos aletaan kyttäämään kenellä on rankinta tai kenen rahoilla ruisleipäpussi tänään ostettiin. Pitää alkaa miettiä perhettä kokonaisuutena ja mikä perheelle on hyväksi.

mutta mukava löytää kohtalotovereita :)



Itse olen ollut kotiäitinä toukokuusta 2003 lähtien. Juuri valmistuin ammattiin kun esikoinen syntyi.



Nyt on kolme lasta, joista nuorin on 5v. Eikä mikään kiire jatkaa opiskeluja tai hinkua töihin. Olen erittäin onnellinen, että saan olla kotona lasten kanssa.



En pidä tätä kyllä kuuluisana velttoiluna. Ihan on tässä puuhaa riittämiin. Tosin nykyään tietty pääsee lasten kanssa jo helpommalla kun ovat omatoimisia, toisin kuin muutamia vuosia sitten. Mutta nyt on ihan erilaiset haasteet sitten lastenkin kanssa.

Ymmärsikö oikein, että AP:lla on 10 vuotta vanha tutkinto eikä lainkaan tai vain erittäin vähän työkokemusta (ja omien lasten hoitoa ei lasketa työkokemukseksi, paitsi jos on ammatiltaan PK-täti tai vastaava). Voi olla puolipäivätyön löytyminen kiven takana.



Toivottavasti AP:lle on edes maksettu yksityistä eläkettä noilta kotivuosilta, voi tulla muuten eläkeiässä hankalat ajat, etenkin jos käy klassisesti ja mies vaihtaa eukon nuorempaan. On näitä nähty.

En ole varma ymmärsinkö oikein viestisi, mutta pidätkö sinä huonona parisuhteena ja luottamuksen puutteena sitä, että molemmat osapuolet käyvät töissä?

Mielestäni se ei johdu itsetunnosta tai pelosta puolison pettämisestä/jättämisestä, etten halua jättäytyä pois työelämästä ja alkaa elää miehen siivellä..

minkälaisessa parisuhteissa elää ne, jotka kokee "nolona" sen, että mies tuo pääosan rahasta kotiin. Aivan kuin heillä ei itsetunto kestäisi sitä, että joutuu luottamaan siihen että puoliso huolehtii taloudesta, vaan aina on pelättävä pahinta siltä varalta, että mies pettää ja jättää tai muuten vaan ei luoteta että liitto kestää. Mun mielestä ei ole ollenkaan noloa, että puolisot luottavat toisiinsa ja arvostavat perheen eteen tehtävää työtä. Ei omien lapsien hoito ole mitään vasemmalla kädellä tehtävää halveksittavaa hommaa, ja vain palkkatyö arvokasta. Se on investointi perheen hyvinvointiin.

Pikkulapsiperheen arki just on sellaista vähän kriittistä aikaa, joka joko sitoo puolisot yhteen tai työntää heitä erilleen. Ei siitä selviä onnellisena onnellisessa liitossa, jos aletaan kyttäämään kenellä on rankinta tai kenen rahoilla ruisleipäpussi tänään ostettiin. Pitää alkaa miettiä perhettä kokonaisuutena ja mikä perheelle on hyväksi.

Yhtä lailla töissä käyvä äiti kasvattaa lapsensa ja siivoaa ja pyykkää ja tekee kaikki muut pakolliset jutut JA käy töissä. Aivan turha lässyttää, että kotiäitinä oleminen olisi muka raskasta.



Olen minäkin ollut kotiäiti, tiedän siis mistä puhun.