Miksi joissain perheissä on useampi erityislapsi?

tajuathan, että lastensa geeneistä on 50% häneltä, eikä näinollen vaimoa voi yksin pitää syyllisenä.

Sitä paitsi olen näköjään yksi niistä toisista naisista jotka uskovat, että mies kyllä jättäisi perheensä ja vaimonsa, jos vain voisi. Mutta kun ei halua!

Minulla on salasuhde varattuun mieheen joka alkoi 19-vuotiaana seurustelemaan erään hieman tasapainottoman naisen kanssa. No 3kk ja nainen oli paksuna. Oli valehdellut käyttävänsä pillereitä. Oli kuulemma tullut ero aiemmasta miehestä kun nainen olisi halunnut väkisin lapsia ja mies ei. Naisen suvussa on PALJON periytyviä tauteja.

No mies kuitenkin jäi tämän naisen rinnalle. Lapsi syntyi ja hänet todettiin autistiseksi. Vuosi tästä ja muija oli hokkuspokkus taas paksuna. Tämä lapsi oli ns. normaali. Kolmas lapsi ei ole vieläkään sanonut sanaakaan ja ikää on 7v.

Miesparka sanoi toiselle veljelleni humalassa, että hänen elämänsä suurin virhe oli kun hyppäsi ekankerran tämän naisenkaa sänkyyn. Hän ei kuitenkaan jätä tätä naista koska haluaa kantaa vastuunsa ja muuttaa pois vasta kun nuorin lapsi on aikuinen. Tarinan nainen potee nykyisin syvää masennusta ja autistinen lapsi on laitoshoidossa.

Miksi oi MIKSI ihmiset tekevät lapsia vaikka tietävät, että on suuri todennäköisyys, että taudit siirtyvät eteenpäin? kun oma suku sikiää tautisia??

minä en voi saada lapsia. Et tiedä mitään tästä tapauksesta joten miksi et vain vastannut kysymykseeni? miksi joku hankkii lapsia jos tietää, että tod.näk syntyy sairas lapsi?

Tai kahden terveen jälkeen kolmas on kehitysvammainen, niin kuin meillä. Ja ajattele, aiomme tehdä vielä sen neljännenkin!

minä en voi saada lapsia. Et tiedä mitään tästä tapauksesta joten miksi et vain vastannut kysymykseeni? miksi joku hankkii lapsia jos tietää, että tod.näk syntyy sairas lapsi?

ei saisi missään tapauksessa enää tehdä lisää lapsia!!

ystäväni miehen äiti kuoli erääseen hirvittävään tautiin. No ystäväni mies tutkittiin ja hänkin kantoi samaa tautia/geeniä mitälie. he päättivät kuitenkin hankkia lapsia kun molemmat olivat unelmoineet isosta perheestä. Tällä hetkellä lapsia on 4 ja 2 heistä on todettu tämä tauti. Ystäväni mies kuoli lopulta tähän tautiin. Pidimme kerran tyttöjenillan ja ystäväni sanoi humalassa itkuisena, että pitikin hankkia lapsia kun joutuu varmasti hautaamaan niistä kaksi ja tietää, että vika on vanhempien.

Tai kahden terveen jälkeen kolmas on kehitysvammainen, niin kuin meillä. Ja ajattele, aiomme tehdä vielä sen neljännenkin!

minä en voi saada lapsia. Et tiedä mitään tästä tapauksesta joten miksi et vain vastannut kysymykseeni? miksi joku hankkii lapsia jos tietää, että tod.näk syntyy sairas lapsi?

Miksi teette neljännen? maailmassa on paljon ihmisiä. Älkää täyttäkö sitä huonoilla..

Ei kaksi ns tervettä, ei kehitysvammainen pikkusisko, eikä liioin tulevs(t) lapsi/lapset.Kaikki yhtä rakkaita jaihania!

Tai kahden terveen jälkeen kolmas on kehitysvammainen, niin kuin meillä. Ja ajattele, aiomme tehdä vielä sen neljännenkin!

minä en voi saada lapsia. Et tiedä mitään tästä tapauksesta joten miksi et vain vastannut kysymykseeni? miksi joku hankkii lapsia jos tietää, että tod.näk syntyy sairas lapsi?

Miksi teette neljännen? maailmassa on paljon ihmisiä. Älkää täyttäkö sitä huonoilla..

Tai kahden terveen jälkeen kolmas on kehitysvammainen, niin kuin meillä. Ja ajattele, aiomme tehdä vielä sen neljännenkin!

minä en voi saada lapsia. Et tiedä mitään tästä tapauksesta joten miksi et vain vastannut kysymykseeni? miksi joku hankkii lapsia jos tietää, että tod.näk syntyy sairas lapsi?

Miksi teette neljännen? maailmassa on paljon ihmisiä. Älkää täyttäkö sitä huonoilla..

Lapsien tekeminen on usein muutenkin itsekästä. Ei ajatella mitään muuta kuin vaaleanpunaisia unelmia. Ei edes ajatella geenejä. Jokaisella silti oikeus lisääntyä. Ehkä tulevaisuudessa vain ns.hyvägeeniset saavat oikeuden lisääntyä, taisi olla näin jopa jossain elokuvassa.

Itselläni kaksi lasta 6 v ja 2 v. Toista tutkitaan tällä hetkellä, kun esikoulussa ongelmia matematiikassa.

Synnytys kesti 28 tuntia ja synnytin yksin - en tiedä, vaikka lääkäri olisi jättänyt kirjoittamatta hoitovirheen, kun ei ollut todistajaa, ponnistin yli neljä kiloista lasta kuulemma "vain" 15 min, tuotakaan en meinaa uskoa vieläkään, koska minusta aika tuntui pidemmältä. Uskon, että tuolloin on tullut happivaje, jota minulle ei ole kerrottu.

Muuten kaikki on ollut suht normaalia. Uskon kuitenkin, että joku diagnoosi tulee, koska lapsen käytöksessä on tiettyjä kaavoja, joita ihmettelen.

Onhan se harmillista kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ties vaikka olisi joku älyllinen kehitysvamma? Mitä, jos lapsi ei pääse kokemaan elämää täysillä diagnoosinsa vuoksi?

Onni ja onnettomuus on se, että erityislapsia syntyy kokoajan lisää, ja koulussa eräs opettaja kertoi, ettei ole 20 vuotisella urallaan törmännyt näin moneen erityislapseen yhdellä luokalla integroituna. Koen, ettei lapseni jää tulevaisuudessa yksin, kuten ennen erityislapset helposti jäivät.

Pelkään myös, että toisella lapsella ilmenee myöhemmin jotain; onneksi hän on tietyissä asioissa edellä kehitystään esim. hän on ollut motorisesti edellä kehityksessään pienestä pitäen ja on erittäin omatoiminen asiassa kuin asiassa ja myös tuntuu ymmärtävän jo nyt paljon asioita, se sulkee kuitenkin vakavampia häiriöitä pois eikä vielä ole ollut mitään erityispiirteisiin viittaavaa *kopkop,koputtaa puuta*.

Motorinen kehitys on kuulemma jäljessä aika monella aspergerilla ja joissakin ADHD-diagnoosin omaavillakin, kuten myös omalla esikoisellani oli tällainen hitaalle liikkumaan lähteminen ja oli myös vauvana ei niin-jäntevä. Tuntuu niin raskaalta ajatella, ja jotenkin miettii, että olenko tehnyt itse jotain tietämättäni?

Sen verran rikki olen kuitenkin, että aion vaatia omien johtojeni operointia, ei olisi oikein lisääntyä, kerta, jos yksi erityislapsi syntyy, niin silloin riski saada toinen moninkertaistuu. Joku toinen voi lähteä siihen ja jokaisella on edelleen oikeus koittaa saada vaikka kuinka monta tervettä lasta, mutta itse ne pitää myös jaksaa hoitaa. Eräällä tutullani on erityislapsi, joka ei ole edes saanut mitään kehitysvammadiagnoosia, muttei siltikään pysy yli 25-vuotiaana asumaan omillaan vaan jossain tuetussa asuntolassa tai jossain. En voisi ottaa riskiä, en vaan voisi.

Minua pelottaa eniten se, etten jonain päivänä tiedä, miltä tuntuu olla normaalin lapsen vanhempi.