Lue keskustelun säännöt.
Kun jatkuvasti kaipaa maailmalle...
12.05.2012 |
On vakityö, ihanat lapset, miehessäkään ei sen suurempaa valittamista... Mutta kulttuuri täällä ahdistaa.
Haluaisin aktiiviseen, positiiviseen ilmapiiriin, ja mielelläni veisin sinne koko perheeni (eli ero ei ole vaihtoehto). Unelmoin "amerikkalaisesta unelmasta" (jonka ei siis tarvitse olla Yhdysvalloissa), iloisesta elämästä. Sosiaalisuudesta ja toisten huomioonottamisesta. Musta on ikävää että lapset joutuvat kasvamaan täällä, eikä heistä saa "kaikkea potentiaalia" esiin. Haluaisin että heitä tulisi niin hyviä, kuin näillä geeneillä on mahdollista.
Täällä oppimisinto latistetaan nopeasti nollaan, ihmisten välinen kanssakäyminen on kylmää ja tylyä. En tunne olevani kotonani täällä, en ole/halua olla osa tätä synkkämielisyyttä.
Muita?
Kommentit (4)
muuttaa. Mutta olen myös tajunnut, että vaikka pystyisin muuttumaan "täydelliseksi", en pysty muuttamaan ympärilläni olevaa yhteiskuntaa. En koululaitosta, johon en ole tyytyväinen, en naapurin valittavaa ämmää, en siis peraatteessa voi muuttaa kuin itseäni.
Ja se nimenomaan ahdistaa! Jos kyse olisi vain minusta, mahdollisuudet olisivat rajattomat. Mutta ympäröivää kulttuuria ja sen ahdasmielisyyttä en valitettavasti voi muuttaa. Siksi haluaisin vaihtaa maisemaa, nopeasti, pysyvästi. Tiedän että lapseni nauttisivat elämästä muualla ja itsekin olisin iloisempi muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se meidän perheenkin yhteinen harrastus on. Täällä ahdistaa mutta helpottaa kun tehdään vähintään 2-3 ulkomaan matkaa vuodessa. Varsinkin syyslomalla ja myös jouluna lomalle ulkomaille. Aina mukava odottaa seuraavaa irtiottoa...
ja olen niin valmis palaamaan ja tuomaan lapseni suomeen.
Tiesitkös, että sinä itse olet se negatiivinen vire, johon kaipaat muutosta.