Pelkäätkö olla eri mieltä töissä? Miksi / miksi et?

Oli muutenkin huono itsetunto, jos sain sanottua jtn kokouksessa heikotti ja tärisytti sen jälkeen ihan kamalasti.

Onneksi sain lisää varmuutta (ainakin työhön liittyvissä asioissa) ja kun huomasin että hei, minähän osaan tän niin uskaltauduin aina vaan enemmän sanoa mielipiteitäni.

asiakkaani ovat äitejä ja näkeehän sen täällä minkä paskan siitä saa niskaan jos on erimieltä mammojen kanssa.

Se oli piiiiiiiiiiiiiiiitkä prosessi, johon kuului mm aivan tuskallisen piinalliseen jamaan ajatuminen, koska sanoin kyllä mielipiteeni, mutta se meni jotenkin näin: "Hmm niin, hyvä ajatus tuo sinun... mielelläni olisin tehnyt vähän toisin, mutta ei sen väliä. Tuo sinun ajatus sopii minulle kyllä." Vaikka mielessäni sadattelin ja tuskailin.

sen sijaan minulla on suuri ongelma siitä etten ole koskaan mitään mieltä. Muut arvelevat, etten saa sanotuksi mielipiteitäni, mutta ongelma onkin tätä pahempi. Ihan sama...!



En ihan täysillä käy, mistä apu?

samassa työpaikassa. Lisäksi olen työsuojeluvaltuutettu, joten kuuluu vähän niin kuin kuvioonkin olla välillä eri mieltä asioista.

osaan perustella mielipiteeni.

meillä on töissä niin hyvä henki että en usko että ketään pelottaa sanoa mielipidettään. Parasta on että kaikkien mielipiteitä kuunnellaan ja niihin annetaan asiallista kritiikkiä, mielipiteen esittäjän läsnäollessa, ei takana päin.

En ole ap, mutta ysi rakas ethän kadonnut linjoilta. Pliis pliide! Miten opettelit perustelemaan eriävän mielipiteesi?! Auta työpaikan joo-okei-naista. Olisin ikikiitollinen avusta!

Olen vielä nuori, ja meillä on paljon vanhempaa (kokeneempaa) väkeä.

Välillä tulee sanottuakin, mutta joskus menee myöntäilyksi..

olen samanlainen, kaikki käy, välillä työkaveri yrittää laittaa sanoja suuhuni..sanon kyllä , jos on asiaa mutta kun ei ole! luulevat että olen ihan tossu.

Olen itseasiassa aika useinkin eri mieltä kuin töissä muut (tai ainakin esimiehet!). Suurin osa työkavereistani on miehiä ja koulutustaustaltaan jotain aivan muuta kuin minä. Olenpa vielä heitä pääsääntöisesti vähintään kymmenen vuotta nuorempikin. Kyllähän se aikansa kesti kerätä rohkeutta ilmaista oma mielipiteensä, mutta jossain välissä vain huomasin, että ihmiset haluavat kuulla, mitä ajattelen. Vaikkakin sitten kyseenalaistaisin ja haastaisin. Tai ehkä juuri siksi, kukapa tietää.

mutta valitettavasti olen viimein huomannut, että paljon helpommalla pääsee, kun pitää turpansa kiinni ja tyytyy muiden huonoihinkin tekemisiin, sanomisiin ja olemisiin.