Mistä pieni lapsi voi tietää ennekolta kuolevansa sairauteen

Se vaan tajuaa, että kaikki muut pelkäävät nyt hirveästi jotain.

sanoo itse ensin siis.

lapsi vielä muistaa "oikean kodin" mistä tuli ja myös voi muistaa millaisen elämän on itse sieluna itselleen suunnitellut. Joskus lapsi voi siis kertoa tällaisia asioita, eli tavallaan muistaa, ei tietenkään sitten tarkentaviin kysymyksiin osaa vastata kun ei ymmärrä itsekään.

Lapset usein näkevät myös auroja ja aistivat energioita, ja mielikuvitusystäviinkään ei kannattaisi aina suhtautua niin ylenkatseisesti.



Jokainen "oikeassa kodissa" valitsee tulevan inkarnaationsa oppiläksyt ja haasteet itse, samoin kuin tietyt parametrit elämästä (kesto, terveys/sairaus, sukupuoli jne) mutta kaikkea ei lyödä lukkoon vaan vapaan tahdon mukaan elämää ohjataan sitten elämän aikana. Mutta lapsesi on vielä niin tuore tulokas että voi tosiaan vielä muistaa asioita joita on kokenut tuonpuoleisessa.



Kristityt, älkää jaksako sitten kivittää, olen kristitty itsekin ja uskon/rukoilen Jeesusta&Jumalaa.

Kristityt, älkää jaksako sitten kivittää, olen kristitty itsekin ja uskon/rukoilen Jeesusta&Jumalaa.

?

Kun sairastui 3 vuotiaana syöpään. 2 vuotta jaksoi taistella ja sitten hän ei enää jaksanut.

missä mennään, vaikkei totuutta hanelle kerrottaisikaan.



Onnellinen se lapsi joka saa uskoa menevänsä taivaaseen, eikä matojen syötäväksi.

Hänelle oli kerrottu faktat (siis lapsen kehitystasoon suhtauttuna), että hän on sairas ja lääkärit joutuvat antamaan lääkettä, joka tekee olon huonovointiseksi jne.

Vaikka ennuste oli huono, niin emme puhuneet kuolemasta. N. kuukautta ennen kuolemaansa lapsi kysyi yksi ilta; isi kuolenko minä??

Pakkohan siinä oli sanoa totuus, että lääkärit tekevät parhaansa, mutta sinä saatat kuolla (siinä vaiheessa oli jo selvää, että hoidot eivät enää tehoa).

Seuraava kysymys oli:

Sattuuko se kuolema?

Ei satu, silloin ne kaikki kivut loppuu ja sinulle ei anneta enää lääkkeitä, jotka tekevät sinut sairaaksi.

Taivaasta emme koskaan puhuneet lapsille, koska mies ja minä emme usko taivaaseen ym. hölynpölyyn.

Puhuimme sitä vastoin tähdistä; kun hän kuolee, taivaalle syttyy uusi iso tähti. Kaikki taivaan tähdet ovat meidän rakkaita, jotka ovat kuolleet ennen aikojaan.

Ensinnäkin osanotto menetyksenne johdosta.



Ihmettelen kuitenkin, miten tuo "tähti"-höpötyksenne poikkeaa uskonnollisesta "hölynpölystä"?



Jälleennäkemisen toivo olisi ollut lapsellenne paljon antoisampi, kuin joku tähdensyttymissatu.



t. Itsekin lapsensa haudannut

Ihmettelen suuresti näitä vanhempia joilla on pokkaa kertoa kuolemassa oleville lapsilleen että sitten sinusta tulee tähti taivaalle:( Miten valtavan ahdistavaa lapselle ajatella että hän häviää kokonaan tästä maailmasta, tuurilla tuikkii tähtenä.

Miten paljon armollisempaa (ja jos on kristitty, niin totuudellisempaa) on kertoa lapselle että kuolleet lapset menee taivaaseen ja siellä Jumala pitää teistä huolen, siellä ei ole itkua eikä murhetta ja sinne sitten äiti ja isikin tulee. Tuollaisessa uskossa on turvallista kuolla.

Ensinnäkin osanotto menetyksenne johdosta. Ihmettelen kuitenkin, miten tuo "tähti"-höpötyksenne poikkeaa uskonnollisesta "hölynpölystä"? Jälleennäkemisen toivo olisi ollut lapsellenne paljon antoisampi, kuin joku tähdensyttymissatu. t. Itsekin lapsensa haudannut

pikkusisarukselle. Ja lapsi vikuttikin hyvän yön toivotukset taivaalle joka ilta vuoden ajan.

Miksi pitäisi puhua taivaasta ja enkeleistä, jos niihin ei kerta usko?

Minä ja mies uskotaan jälleensyntymiseen, siihen, että kuoleman jälkeen sielu siirtyy muuhun ruumiseen, olkoot se sitten eläin tai ihminen. Ja aloittaa elämänsä alusta. Tuo olisi ollut liian monimutkainen asia selitettäväksi pienille..

Ja se "matojen syömäksi" joutuminen taas ehkä liian raaka kuvitelma.

T.5

Ihmettelen suuresti näitä vanhempia joilla on pokkaa kertoa kuolemassa oleville lapsilleen että sitten sinusta tulee tähti taivaalle:( Miten valtavan ahdistavaa lapselle ajatella että hän häviää kokonaan tästä maailmasta, tuurilla tuikkii tähtenä. Miten paljon armollisempaa (ja jos on kristitty, niin totuudellisempaa) on kertoa lapselle että kuolleet lapset menee taivaaseen ja siellä Jumala pitää teistä huolen, siellä ei ole itkua eikä murhetta ja sinne sitten äiti ja isikin tulee. Tuollaisessa uskossa on turvallista kuolla.

lapsille, JOS siihen EI itsekkään usko?? Mies on täysi pakana (ollut lapsesta asti), itse olen eronnut kirkosta kummipojan ristiäisten jälkeen (eli parikymppisenä).

Ihan vapaasti muut saavat puhua lapsilleen moisia satuja, mutta ei ole pakko tuomita, jos muut toimivat eri tavalla kuin te.

Ja tähti on sellainen käsite, jonka pienempikin ymmärtää (=okei, taivaalla on paljon tähtiä, siellä se isosisaruskin on). Kun jos olisi alkanut puhumaan jostain taivaasta, jota ei näe..

Ja ei tuo pikkusisarus ole tästä asiasta traumatisoitunut (tästä tulee kuluneeksi tänä kesänä 8 vuotta).

T:5

Lapsi on viaton ja sellaisenaan otollinen jumalalle.Jeesus itse sanoi raamatussa, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.

Uskon, että lapsi tietää kuolevansa pian, mikäli jumalan voima sen hänelle ilmoittaa, ja kun hän kertoo sen muille se on sellaisenaan todistus jumalan olemassaolosta sekä siitä, että lapsi on menossa taivaaseen, jonne aikuisetkin pääsevät kun ottavat Jeesuksen vastaan elämäänsä ja sydämeensä ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi. Jeesus sovitti syntimme ja hänen kauttaan meillä ihmisillä on yhteys Jumalaan. Se on vapaa valinta, mutta mikäli tahdot mennä kadotukseen niin se on sinun valintasi. Tulee sellainen olo, että tiedät raamatun asiat itsekkin, mutta eksytyksen henki on saanut vallan mielessäsi. Käänny siis ja tee parannus ja palaa takaisin Jeesuksen yhteyteen, jota olet lapsena rukoillut ja johon olet aina uskonut, mutta joka ei vastannut sinulle mielestäsi silloin kun sinä huusit ja sinä katkeroiduit. Mutta palaa takaisin, hän rakastaa sinua.

lapsi vielä muistaa "oikean kodin" mistä tuli ja myös voi muistaa millaisen elämän on itse sieluna itselleen suunnitellut. Joskus lapsi voi siis kertoa tällaisia asioita, eli tavallaan muistaa, ei tietenkään sitten tarkentaviin kysymyksiin osaa vastata kun ei ymmärrä itsekään.

Lapset usein näkevät myös auroja ja aistivat energioita, ja mielikuvitusystäviinkään ei kannattaisi aina suhtautua niin ylenkatseisesti.

Jokainen "oikeassa kodissa" valitsee tulevan inkarnaationsa oppiläksyt ja haasteet itse, samoin kuin tietyt parametrit elämästä (kesto, terveys/sairaus, sukupuoli jne) mutta kaikkea ei lyödä lukkoon vaan vapaan tahdon mukaan elämää ohjataan sitten elämän aikana. Mutta lapsesi on vielä niin tuore tulokas että voi tosiaan vielä muistaa asioita joita on kokenut tuonpuoleisessa.

Kristityt, älkää jaksako sitten kivittää, olen kristitty itsekin ja uskon/rukoilen Jeesusta&Jumalaa.

voi kamala mitä huuhaata...!!

niin selittäisin varmaan, että kuolleiden sielut jää elämään tänne omien rakkaidensa luokse. Kuollut isänikin kulkee koko ajan mukanani ja pitää kädestä vaikealla hetkellä. Samanlailla lapseni olisi sieluna äidin ja isän kanssa ikuisuuksiin asti. Pääsisi aina äidin syliin kun siltä tuntuisi ja saisi olla äidin kanssa aina! Aamuin, illoin ja öin.



Uskon, että se olisi pienelle lapselle lohduttava ajatus.

Ensinnäkin osanotto menetyksenne johdosta. Ihmettelen kuitenkin, miten tuo "tähti"-höpötyksenne poikkeaa uskonnollisesta "hölynpölystä"? Jälleennäkemisen toivo olisi ollut lapsellenne paljon antoisampi, kuin joku tähdensyttymissatu. t. Itsekin lapsensa haudannut

pikkusisarukselle. Ja lapsi vikuttikin hyvän yön toivotukset taivaalle joka ilta vuoden ajan.

Miksi pitäisi puhua taivaasta ja enkeleistä, jos niihin ei kerta usko?

Minä ja mies uskotaan jälleensyntymiseen, siihen, että kuoleman jälkeen sielu siirtyy muuhun ruumiseen, olkoot se sitten eläin tai ihminen. Ja aloittaa elämänsä alusta. Tuo olisi ollut liian monimutkainen asia selitettäväksi pienille..

Ja se "matojen syömäksi" joutuminen taas ehkä liian raaka kuvitelma.

T.5

Kukin taplaa tavallaan.

Kun oma lapsi sairastui ja hän kyseli kuolemasta (hänen osastoltaan moni lapsi kuoli joten asiaa käsiteltiin aika paljonkin), kerroin että kaikki ihmiset kuolevat joskus, toiset nuorina, toiset vanhoina ja jotkut siltä väliltä. Sanoin että kuoleman jälkeen ihminen pääsee takaisin osaksi luonnonkiertoa, että hänestä "tulee yhtä" koko maailman kanssa.

Kun lapsi kysyi että mille se tuntuu, niin vastasin että minä en voi tietää, mutta sanotaan että se tuntuu sille kuin palaisi kotiin.

Ap: kyllä se lapsi voi tietää sen. Lapset eivät ole mikään aivoton joukko. Oma lapseni vietti paljon aikaa syöpäosastolla ja miltei päivittäin hän joutui kohtaamaan jonkun kuoleman. Kyllä ne lapset osaavat laskea yhteen kaksi asiaa ja keksiä sen että hekin voivat kuolla tähän samaan tautiin mihin se huonetoverikin kuoli.

saat niputettua yhteen sieluvaelluksen, energiat, aurat, inkarnaation ja Jeesuksen samalla kutsuen itseäsi kristityksi?

lapsi vielä muistaa "oikean kodin" mistä tuli ja myös voi muistaa millaisen elämän on itse sieluna itselleen suunnitellut. Joskus lapsi voi siis kertoa tällaisia asioita, eli tavallaan muistaa, ei tietenkään sitten tarkentaviin kysymyksiin osaa vastata kun ei ymmärrä itsekään.

Lapset usein näkevät myös auroja ja aistivat energioita, ja mielikuvitusystäviinkään ei kannattaisi aina suhtautua niin ylenkatseisesti.

Jokainen "oikeassa kodissa" valitsee tulevan inkarnaationsa oppiläksyt ja haasteet itse, samoin kuin tietyt parametrit elämästä (kesto, terveys/sairaus, sukupuoli jne) mutta kaikkea ei lyödä lukkoon vaan vapaan tahdon mukaan elämää ohjataan sitten elämän aikana. Mutta lapsesi on vielä niin tuore tulokas että voi tosiaan vielä muistaa asioita joita on kokenut tuonpuoleisessa.

Kristityt, älkää jaksako sitten kivittää, olen kristitty itsekin ja uskon/rukoilen Jeesusta&Jumalaa.

saat niputettua yhteen sieluvaelluksen, energiat, aurat, inkarnaation ja Jeesuksen samalla kutsuen itseäsi kristityksi?

lapsi vielä muistaa "oikean kodin" mistä tuli ja myös voi muistaa millaisen elämän on itse sieluna itselleen suunnitellut. Joskus lapsi voi siis kertoa tällaisia asioita, eli tavallaan muistaa, ei tietenkään sitten tarkentaviin kysymyksiin osaa vastata kun ei ymmärrä itsekään. Lapset usein näkevät myös auroja ja aistivat energioita, ja mielikuvitusystäviinkään ei kannattaisi aina suhtautua niin ylenkatseisesti. Jokainen "oikeassa kodissa" valitsee tulevan inkarnaationsa oppiläksyt ja haasteet itse, samoin kuin tietyt parametrit elämästä (kesto, terveys/sairaus, sukupuoli jne) mutta kaikkea ei lyödä lukkoon vaan vapaan tahdon mukaan elämää ohjataan sitten elämän aikana. Mutta lapsesi on vielä niin tuore tulokas että voi tosiaan vielä muistaa asioita joita on kokenut tuonpuoleisessa. Kristityt, älkää jaksako sitten kivittää, olen kristitty itsekin ja uskon/rukoilen Jeesusta&Jumalaa.

Miksi kirjoittaja ei voisi olla kristitty? Jos uskoo jeesuksen sovitustyöhön, on kristitty. Näin meille opetti herännäisliikkeen jäsen, joka sattui olemaan uskonnonopemme. Hänen määritelmäänsä uskon enemmän kuin jonkun vajakin, jonka mielestä vain hänen tapansa uskoa on oikea.

Hänelle oli kerrottu faktat (siis lapsen kehitystasoon suhtauttuna), että hän on sairas ja lääkärit joutuvat antamaan lääkettä, joka tekee olon huonovointiseksi jne.

Vaikka ennuste oli huono, niin emme puhuneet kuolemasta. N. kuukautta ennen kuolemaansa lapsi kysyi yksi ilta; isi kuolenko minä??

Pakkohan siinä oli sanoa totuus, että lääkärit tekevät parhaansa, mutta sinä saatat kuolla (siinä vaiheessa oli jo selvää, että hoidot eivät enää tehoa).

Seuraava kysymys oli:

Sattuuko se kuolema?

Ei satu, silloin ne kaikki kivut loppuu ja sinulle ei anneta enää lääkkeitä, jotka tekevät sinut sairaaksi.

Taivaasta emme koskaan puhuneet lapsille, koska mies ja minä emme usko taivaaseen ym. hölynpölyyn.

Puhuimme sitä vastoin tähdistä; kun hän kuolee, taivaalle syttyy uusi iso tähti. Kaikki taivaan tähdet ovat meidän rakkaita, jotka ovat kuolleet ennen aikojaan.

Voimahalit kirjoittajalle

Mitä on kristinusko, uskovatko että taivaassa esim jossain tummalla sadepilvellä istuu

Jumala joka on lihaa ja verta. Vai siirtyykö henki , sielu tms jonnekin.

Oletteko ajatelleet että nämä ns uskovaiset ovat oivaltaneet jotain mitä sinä et. Silloin kun ihminen kuolee niin näitä asioita miettii ihan eri tavoin...

Itse voisin kuvitella kertovani asian juuri niin. Ehkä siihen haluaisi itsekin uskoa sitten. Kertoisin, että siellä odottaa monet tutut ja me muut tullaan perässä.