Mistä pieni lapsi voi tietää ennekolta kuolevansa sairauteen

lapsi alkoi toistuvasti puhua ,että hän ei sitten lähde sinne mummolaan ja ,että teidän muiden pitää kuitenkin sinne lähteä. Oli puhunut myös enkeleistä yms.

Alkoi siis puhua pari viikkoa ennen kyseistä mummolareissua. Kyseli muutenkin kuolemasta yms.

Vanhemmat tätä ihmetteli koska kukaan ei ollut lähipiiristä kuollut,eikä kuolema ollut muutenkaan mitenkään ajankohtainen.



Lapsi oli 3v. ja kuoli tapaturmaisesti sinä aamuna kun mummolaan olisi pitänyt lähteä.

Hänelle oli kerrottu faktat (siis lapsen kehitystasoon suhtauttuna), että hän on sairas ja lääkärit joutuvat antamaan lääkettä, joka tekee olon huonovointiseksi jne.

Vaikka ennuste oli huono, niin emme puhuneet kuolemasta. N. kuukautta ennen kuolemaansa lapsi kysyi yksi ilta; isi kuolenko minä??

Pakkohan siinä oli sanoa totuus, että lääkärit tekevät parhaansa, mutta sinä saatat kuolla (siinä vaiheessa oli jo selvää, että hoidot eivät enää tehoa).

Seuraava kysymys oli:

Sattuuko se kuolema?

Ei satu, silloin ne kaikki kivut loppuu ja sinulle ei anneta enää lääkkeitä, jotka tekevät sinut sairaaksi.

Taivaasta emme koskaan puhuneet lapsille, koska mies ja minä emme usko taivaaseen ym. hölynpölyyn.

Puhuimme sitä vastoin tähdistä; kun hän kuolee, taivaalle syttyy uusi iso tähti. Kaikki taivaan tähdet ovat meidän rakkaita, jotka ovat kuolleet ennen aikojaan.

en ikinä sanoisi omalleni noin. antaisin toivoa viimeiseen asti, ettei tarvitse odottaa vain kuolevansa.

Itse kuitenkin tiedän että he ovat päässeet Taivaaseen vanhempien höpinöistä riippumatta. Mutta miten paljon lohdullisempaa olisi se aika ennen kuolemaa jos saisi kuulla Taivaasta ja onnellisena odottaa sinne lähtöä.



Minusta joku tähdeksi muuttuminen kuulosta hirvittävän ahdistavalta.. tai että lakkaa kokonaan.. Voi lapsiparkoja.