Minkälaista on olla oikeasti hyvässä avioliitossa?

Olen alkoholistiperheen kasvatti. Oman avioliittoni hienous tulee mielestäni selkeimmin esiin siinä, että kotiin on aina mukava tulla. Koskaan ei tarvitse pelätä että mitä tympeää on vastassa, kuten lapsuuden kodissa.

Olen niiiiin samassa tilanteessa, paitsi että en ole eroamassa.



Mutta en rakasta miestäni, eikä meillä ole hyvää liittoa, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan.



Kolme maailman ihaninta lasta on kuitenkin, ja perheenä kivaa, joten en ole eroamassakaan, vielä ainakaan. Mutta en usko, että tätä koko elämääni jaksan.

Kaksi erilaista persoonaa täydentää meillä toisiaan. Itse olen tulinen ja impulsiivinen, mies lempeä ja harkitseva. Tuo omat piirteensä toki suhteeseen. Hyvässä ja pahassa :)



Odotamme myös töiden jälkeen näkemistä, soitamme 1-3 kertaa toisille työpäivän aikana, ellei joku ihan erityisen kiireinen päivä. Viihdymme yhdessä, mutta emme harrasta samoja asioita. Molemmilla on tilaa mennä myös omiin harrastuksiin. Toinen urheilee, toinen kulttuuria.



Meilä Rakkauden keskiössä on toisen kunnioittaminen täydestä sydämestä. Sellaista ihmistä ei oikein voi kohdellakaan huonosti..

Lapsia yhteensä 4. Yhdessä ollaan oltu 12 vuotta. Ensimmäinen mieheni oli narsistinen sika, joka onneksi tajusi lähteä uuden tyttösen matkaan = ) Siis onni mulle, koska löysin mieheni. Rakastuin heti tulisesti, kuin myös hän. Olemme tunteneet aikaisemmin, mutta yht´äkkiä näinkin hänet ihan eri valossa. Ollaan oltu onnellisia kaikki nämä vuodet. Pikkulapsiaikakin meni hänen kanssaan kuin vettä vaan. Sain aina tukea, ja hän valvoi, syötti, opetti ja kaikkea mahdollista pienten kanssa. Siihen en ollut tottunut ekan avioliiton aikana. Hän tekee todella paljon töitä kotimme ja avioliittomme eteen. Itse yritän tehdä saman hänelle. Meillä on hauskaa, lämmintä ja yhteenkuuluvuutta. Avioliittomme testattiin muutama vuosi sitten kunnolla, kun sairastuin vakavasti. Hän jakoi kuolemanpelkoni, auttoi, helli ja ymmärsi. Sanoi, että totta kai, minäkin tekisin sen hänelle koska tahansa. Ja näinhän se on. Olen niin onnellinen miehestäni. Paremmin asiat ei voisi olla.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta, joista 8 avioliitossa. Lapsia on kolme pienillä ikäeroilla.



Kaikki oli helppoa ja parisuhde erittäin hyvä ennen lapsia, mutta lasten saaminen ja sitä seuranneet vaikeat vuodet allergioiden ja parin sairauden kanssa olivat raskaita. Silloin sielunkumppanuus oli välillä katkolla, kun ei lastenhoidon parissa kumpikaan jaksanut jakaa ajatuksiaan yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Kummallakin oli ihastuksen tunteita ulkopuolisia kohtaan, mutta kumpikaan ei lähtenyt juoksemaan ihastuksensa perään. Oli selvää, että yhdessä pysytään ja hoidetaan nämä yhteiset lapset, vaikka nyt on rankkoja vuosija.



Kun arki alkoi helpottaa ja ehdittiin huomioida toisiammekin enemmän, sama sielunkumppanuus palasi kera entistä vahvemman varmuuden että yhdessä ollaan.



Minä painottaisinkin erityisesti tahtoa pitää yllä edes jonkinlaista positiivista suhdetta silloinkin, kun arki takkuilee ja on hankalaa. Hyvä puoliso ei lähde karkuun vaan kohtaa vaikeudet yhdessä kanssani.

sanoisin, perhe perustetaan vain hyvien miesten kanssa. Hyvän miehen näkee siitä miten kohtelee vanhempia ihmisiä, lapsia ja muita. Seurueteluaikana pitäisi olla paljon eri ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotta sisin paljastuu.



On lapsellista odottaa, että mies on joku sankari, joka ratkaisee simsalabim kaikki ongelmat. Hyvä mies toki tekee parhaansa välillä onnistuen ja välillä ei. Silloin onkin ratkaisevaa miten itse toimit tiimissä mukana!!



Avioliitossa molemmat toimivat kotiinpäin, ovat ehdottoman uskollisia ettei side murene, hoitavat oman osuutensa X-jutuissa ja koskettelevat toisiaan päivittäin. Siis mies voi ohimennen silittää tukkaa ja vaimo hipasta hartioista jne...on kivaa:)



Täällä on jo tullut niin paljon neuvoja etten viitsi toistaa niitä mutta sanoisin vielä että älä ole arvostelevalla mielellä ja jäkätä asioista. Se on pirullista miehestä etkä vaimona onnistu asioissa. On sata kertaa paree pyytää hymyillen miestä vaikka suunnittelemaan ja antaa ukkelin ensin puhua sitten vedät langat yhteen ja sanot aika hyvä juttu! Voit jatkaa kun sopiva hetki, että tulipa vaan mieleen...minusta olisi kiva jos....olen aina halunnut, mitä luulet onnistuisko... Tämä on siis taitolaji, jonka jotkut osaa luonnostaan ja toisten täytyy oppia kuten minun:)



Ja olen hyvässä avioliitossa (en kuitenkaan täydellisessä) ja tunnen kuinka minusta tykätään ja itse tykkään!

Me olemme myös toistemme parhaat ystävät. Emme rajoita toisiamme, annamme tilaa. Yleensä kyllä haluamme olla kaksin koska se vaan on parasta :) Lapsia on myös, niiden kanssa vedämme aina yhtä köyttä. Helppoa on elämä kun rakkaus toimii :)

Elämä on helppoa toisen kanssa, voi olla oma itsensä. Ei edes nolostuta jos pieru pääsee:)



Illalla on ihana kömpiä rakkaan kainaloon nukkumaan ja aamulla on mukava herätä kun tietää, että vieressä on ihminen jonka kanssa on hyvä jakaa elämänsä isot ja pienet asiat.



Toisen kanssa voi jutella kaikesta mailman ja taivaan välillä, on ihminen joka kannustaa ja rohkaisee, antaa kuitenkin kriittistäkin palautetta jos/kun siihen on tarvetta.



Yhdessä voi nauraa ja itkeä.



Elämän arvot on samanlaiset, monista asioistakin ajatellaan samalla lailla. Usein aloitamme saman asian sanomisen samaan aikaan.



Puhalletaan yhteen hiileen, tehdään kaikkemme perheen eteen. Meillä 4 lasta ja yhteisiä vuosia 19 joista aviossa kohta 17.



Yhdessä on kiva tehdä kaikkea kivaa, mutta myös niitä arjen pakollisia asioita.



On myös vapaus mennä ja tehdä omia juttujaan.



On ihana rakastaa ja tietää olla rakastettu.

kuulla näitä kaikkia upeita kertomuksia, annatte toivoa.



t. ap

Me olemme myös toistemme parhaat ystävät; jaamme joka päivä kaikki päivän tapahtumat, ilot surut, kaiken.



Riitelemme harvakseltaan. Mutta silloin kun riitelemme, tavoitteena on selvittää riita, ei loukata toista. Kun riidat on sovittu ja anteeksipyydetty, ne unohdetaan kertakaikkiaan. Riidat eivät kestä kauaa. Mitään riitaa ei jätetä selvittämättä. ts. mikään riita ei paina mieltä, kun kaikki asiat on selvitetty.



Arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Toiselle ei toivota pahaa. Kumpikin saa olla oma itsensä. toista rakastetaan sellaisena kuin hän on.



Meillä on yhteinen arvopohja.



Rakastamme lapsiamme ja meillä on todella mukavaa yhdessä. Elämme ihan tavallista lapsiperheen arkea. On ihanaa, kun se arjen saa jakaa jonkun kanssa, jota rakastaa. Tuntuu, että jos puolisoni kuolisi, niin minusta olisi jäljellä vain puolet.

Se tunne kun tietää että oma rakas on siinä, saa rakastaa sitä ja tietää että se rakastaa mua. Ollaan aina iloisia kun nähdään työpäivän jälkeen, oikein odottaa aina että toinen tulee kotiin ja saadaan jutella.

Rakas on niin ihana, hauska ja kiinnostava, ja sen kanssa on hyvä olla. Me nauretaan paljon ja jutellaan kaikesta, paljon. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa, puuhaillaan ja lepäillään yhdessä. Ajattelen aina miten saan sille kivan olon ja teen juttuja että sen ei tarvitsisi, ja se tekee samaa mulle. Kumpikin yrittää parhaansa että toinen olisi onnellinen.

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja ollaan varmasti koko loppuelämämme. Me sovitaan ja kuulutaan niin yhteen, ei ole kivaa ilman toista. Läheisriippuvaisia ei olla, menoja on molemmilla yksinäänkin, mutta sitä kivempi on aina tulla kotiin ja pohtia ja pyöritellä kaikkea tapahtunutta yhdessä rakkaan kanssa.

Juuri tallainen on minunkinmielestani hyva suhde. Ja olentodella onnellinen siita etta meilla on tallaista. Yhdessa ollaan oltu 15 vuotta ja lapsia on kaksi (6 ja 9v).

-Mielenkiintoista

-Yllättävää

-Välillä naurua

-Välillä itkua

-Välillä tylsää

-Sanaharkkoja, riitelyjä ja erimielisyyksiä

-Anteeksipyytämistä ja antamista

-Onnellisia pieniä ja suuria hetkiä

-Uudelleen ja uudelleen ihastumista

-Toistemme kunnioitusta

-Pitkiä keskusteluja

-Yhteisiä haaveita ja unelmia

-Yhdessä tekemistä

-Välillä tylsää ja välillä kiihkeää seksiä

-Halauksia,pusuja,silmäniskuja,jatkuvaa flirttiä arjen keskellä

-Hulluttelua ja hassuja juttuja

-Hiljaisuutta

-Toisen tukemista huonolla hetkellä

-Toisen kuuntelemista

-Välittämistä ja huolenpitoa

-Yhteen hiileen puhaltamista

-Ikävöintiä toisen luo kesken työpäivän

-Tahtoa rakastaa ja olla yhdessä aina kuolemaan asti

-Lujaa luottamusta toiseen





11 vuotta yhdessä ja 4 lasta

Se tunne kun tietää että oma rakas on siinä, saa rakastaa sitä ja tietää että se rakastaa mua. Ollaan aina iloisia kun nähdään työpäivän jälkeen, oikein odottaa aina että toinen tulee kotiin ja saadaan jutella.

Rakas on niin ihana, hauska ja kiinnostava, ja sen kanssa on hyvä olla. Me nauretaan paljon ja jutellaan kaikesta, paljon. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa, puuhaillaan ja lepäillään yhdessä. Ajattelen aina miten saan sille kivan olon ja teen juttuja että sen ei tarvitsisi, ja se tekee samaa mulle. Kumpikin yrittää parhaansa että toinen olisi onnellinen.

Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja ollaan varmasti koko loppuelämämme. Me sovitaan ja kuulutaan niin yhteen, ei ole kivaa ilman toista. Läheisriippuvaisia ei olla, menoja on molemmilla yksinäänkin, mutta sitä kivempi on aina tulla kotiin ja pohtia ja pyöritellä kaikkea tapahtunutta yhdessä rakkaan kanssa.

Teillä ei taida olla lapsia kun elämä on noin auvoista;-) Lapset ovat todellinen koetinkivi parisuhteelle...

Se tunne kun tietää että oma rakas on siinä, saa rakastaa sitä ja tietää että se rakastaa mua. Ollaan aina iloisia kun nähdään työpäivän jälkeen, oikein odottaa aina että toinen tulee kotiin ja saadaan jutella. Rakas on niin ihana, hauska ja kiinnostava, ja sen kanssa on hyvä olla. Me nauretaan paljon ja jutellaan kaikesta, paljon. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa, puuhaillaan ja lepäillään yhdessä. Ajattelen aina miten saan sille kivan olon ja teen juttuja että sen ei tarvitsisi, ja se tekee samaa mulle. Kumpikin yrittää parhaansa että toinen olisi onnellinen. Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja ollaan varmasti koko loppuelämämme. Me sovitaan ja kuulutaan niin yhteen, ei ole kivaa ilman toista. Läheisriippuvaisia ei olla, menoja on molemmilla yksinäänkin, mutta sitä kivempi on aina tulla kotiin ja pohtia ja pyöritellä kaikkea tapahtunutta yhdessä rakkaan kanssa.

Teillä ei taida olla lapsia kun elämä on noin auvoista;-) Lapset ovat todellinen koetinkivi parisuhteelle...

vaikka lapsia on 4:)

ja lapsia 1, mutta hetkenä minähyvänsä 2.



Mielestäni meidän avioliitto on hyvä, sillä sovimme asioista keskenämme (toisen arvostaminen), teemme yhdessä (sekä pariskuntana että perheenä) asioita, "tärkeitä" asioita ei salailla, tykkäämme mm. makoilla sohvalla vieretysten, annamme toisinaan suukon toisillemme, kun toinen lähtee jonnekin, arvostamme molemmat toistemme lapsuuden perheitä ja pyrimme olemaan tasapuolisia niiden suhteen jne. Minulla, miehelläni ja lapsellamme on turvallinen ja hyvä olla, lapsestamme on sanottukin, että hänestä huomaa ilon, luottamuksen ja läheisyyden.



Mutta lisäksi osaamme kulkea myös eriksemme ilman epäilyjä ja mustasukkaisuutta, kykenemme puhumaan riidoista ja sopimaan ne.



Nyt tosin muuttaisin tilannetta sen verran, että kaipaisin seksiä enempi:) Olen kertonutkin tämän kevään aikana miehelleni ja olemme asiasta puhuneet, mutta mieheni ei oikein osaa sanoa, miksi ei tee mieli kuten aiemmin. Sanoo tosin, että häntä "pelottaa" vauvan vuoksi [leikilläni heitin miehelle, ettei hällä niin iso kuitenkaan ole;)] ja samanmoista oli kyllä esikoista odottaessanikin, joten kaipa tämä taas synnytyksen jälkeen muuttuu.

mutta nyt olen lähestulkoon eron partaalla..onni ei aina ole ikuisesti kestävää, vaikka olisi jo vuosikausia kestänyt...:(

ja luottamus vailla kontrollointitarvetta.

Uskon että puolisoni ja minä näemme toisemme sellaisina kuin olemme: Toisena ihmisenä.Emmekä omien tarpeittemme toteuttaja- ja palvelijahahmona.

Kumpikin on myös omassa unelma-ammatissaan ja kumpikin tapailee omia nais- ja miespuolisiaystäviään ilman kyttäämisiä tai rajoittamisia.

Kummankin jutut kiinnostavat toista ja niistä puhutaan jos kumpikin haluaa niistä puhua.

Kahdenkeskistä aikaa järjestetään säännöllisesti.

Meillä on lapsia, avioliittovuosia on kertynyt jo parikymmentä.

täytti kaikki tämän ketjun kriteerit ensimmäiset kymmenen vuotta. Sitten se täytti hieman huonommin. Ja päättyi eroon.



En kykene ymmärtämään, miten asiat voivat mennä pieleen, vaikka mitään erikoista ei tapahtunutkaan.

Siksi luen tätä ketjua hieman kriittisenä, enkä näe samanlaista auvoisuutta kuin moni muu.

Eli 6 ensimmäistä vuotta onnellista ja harmoonista. Sitten ensimmäisen lapsen syntymän ja uraputken alkamisen jälkeen mennyt huonommin ja huonommin. Viimeinen vuosi ihan tuskaa. Haluan silti uskoa. Suurin syy on lapsuudenperheen huono malli tai traumat, joissa molemmat roikutaan.



Onko teidän onnellisten perheiden lapsuuden malli ollut myös onnellinen? Tai normaali?

Se tunne kun tietää että oma rakas on siinä, saa rakastaa sitä ja tietää että se rakastaa mua. Ollaan aina iloisia kun nähdään työpäivän jälkeen, oikein odottaa aina että toinen tulee kotiin ja saadaan jutella. Rakas on niin ihana, hauska ja kiinnostava, ja sen kanssa on hyvä olla. Me nauretaan paljon ja jutellaan kaikesta, paljon. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa, puuhaillaan ja lepäillään yhdessä. Ajattelen aina miten saan sille kivan olon ja teen juttuja että sen ei tarvitsisi, ja se tekee samaa mulle. Kumpikin yrittää parhaansa että toinen olisi onnellinen. Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja ollaan varmasti koko loppuelämämme. Me sovitaan ja kuulutaan niin yhteen, ei ole kivaa ilman toista. Läheisriippuvaisia ei olla, menoja on molemmilla yksinäänkin, mutta sitä kivempi on aina tulla kotiin ja pohtia ja pyöritellä kaikkea tapahtunutta yhdessä rakkaan kanssa.

Meillä samanlaista. Se luottamus, usko, hellyys.

Jutellaan, matkustetellaan. Ja juuri et osataan olal yhdessä, mutta myäs erikseen,

On omia ja yhteisiä kamuja,

Olemem olleet yhdessä 17v. Toinen on poissa muutaman päivän niin ikävä on kova.

Toinen saa edeleen kaikkien vuosien jälkeen perhosia mahanpohjaan.

Se, että molemmilla sama ajatus siitä, että se toinen on kaikki. Koko elämä.

T. toinen onnellisen ja toimivassa avioliitossa oleva.

Meilläkin tulee kesällä 17 v täyteen, neljä lastakin on siunaantunut. Pahimmat ruuhkavuodet takana ja niiden aikana on hitsauduttu yhteen. Panostetaan parisuhteeseen, tehdään kaksin lyhyitä irtiottoja, käydään srk:n avioliittoilloissa ym. Seksi on ihan mieletöntä nykyään, oikein odotetaan iltaa että päästään rakastelemaan. Riidellään välillä joistakin pienistä jutuista kun ollaan väsyneitä mutta ei koskaan sanota toiselle rumasti ja sovitaan ennen nukkumaanmenoa. Mielestäni mieheni on edelleen maailman komein ja ihanin